IRC-Galleria

" Ja äiti sano taas puhelimessa ettei työttömyys ole elämäntapa. On se joillekkin, miksei siis minullekkin. Työttömyys, here I come:) Jahas.. se Viivi & Wagnerhan sopis tähän mainiosti. Ne on sellaisia elämänlangan tiedostajii:) "

Niinhän tuolla Kehä III:n ulkopuolella sanotaan usein. Pihtiputaalla ja Kiinassa, molemmissa autot ovat nyt pop. Pihtiputaan pappa ja amisteini tankkaavat vieretysten, kummallakin maasturit, tosin ihan eri tarkoituksia varten, papalla korvessa asumisen takia ja amisteinillä, jotta takapenkille mahtuisi tarpeeksi kikattavia teinixejä, mutta ei sillä ole lopulta väliä. Yhtä lailla kumpikin tukevat muslimimaiden sotimisia upottamalla rahansa öljyteollisuudelle. Vaihtoehtoisia energiatekniikoita ei kehitetä, koska öljystä saa niin hyvän hinnan.

Väliäkö sillä, että Kiinassa suurkaupungit hukkuvat autoihin, kun Ping Pong haluaa olla NIIN länsimainen, syödä punaista lihaa, ajaa Jeepillä ja ostaa taulutelkkareita, aivan kuten Pihtiputaan kaveritkin. Jos haluaa lähempää esimerkkiä autoistumisesta, käykööt Pietarissa, Tallinnassa... tai ihan vaan Espoossa. Mitä siinä mikään länsimetro auttaa, kun omakotitalot on nakeltu ympäri peltoja, hyvä kun busseihinkaan edes saadaan koululaisia kyytiin aamuisin ja iltaisin.

Autoilun kulta-aika oli ja meni, 1960-luvullahan Helsingin keskustastakin piti purkaa moottoriteiden tieltä. Siihen aikaan modernit ihmiset halusivat Helsingistä nykyaikaisen autokaupungin Los Angelesin tapaan. Kuitenkin asukkaat olivat tyhmiä ja halusivat säilyttää raitiovaunut moottoriteiden sijaan. Edistysmieliset kiroilivat kovasti, kun kansa ei tajua omaa parastaan. No kyllä he sentään saivat purettua pari vanhaa taloa ja rakennettua Makkaratalon, Ympyrätalon, Fortumin pilvenpiirtäjän keskelle moottoriteitä kauas kaupungista, ja muita autoja ihannoivan aikakauden "mahtavimpia" saavutuksia.

Nyt on kuitenkin vuosi 2007, ei enää voida noudattaa 1960-luvun ajatusmallia siitä, että jokaisella tulisi olla rajoittamaton oikeus autoiluun kaupungissa. Silloin ei edes tiedetty ilmastonmuutoksesta tai öljyn ehtymisestä, nyt tiedetään. Olisi äkkiä korjattava kurssi ja rakennettava pikaisesti lisää rautateitä, pikaraitioteitä ja metroja. Joka kerta äänestän säännöllisesti Vihreää Liittoa ja ajattelen, että kun sinnikkäästi jotain tekee, niin kyllä se tulosta tuottaa ennen pitkää. Jos yksittäiset ihmiset eivät ymmärrä omaa etuaan, niin yhteiskunnan on tehtävä päätökset ihmisten puolesta, niin harmillista kuin se onkin. Ensin kepillä ja porkkanalla, mutta jos se ei auta ja itsepintaisesti silti saastutetaan ympäristöä, niin kylmä pakottaminen vaan käyttöön. Kiinassa saasteongelmat korjaantuvat heti, kun kommunistisen puolueen johtaja asettaa kuolemanrangaistuksen heille, jotka eivät noudata uusia sääntöjä. Ping Pongillekin alkaa se polkupyörä kelvata taas, ja hymy naamalla, koska aasialaisessa kulttuurissa ei saa sadatella. Viisaita ne kiinalaiset.

Kumman näistä ottaisit mieluummin?

Joko demarien ja konservatiivien versio:
"Mönkäreen (sdp/tant) asiakas on reppana, joka ei selviä edes seuraavasta viikosta ilman kuntoutusta ja tarveharkintaa. Mönkäreen kelkasta pudonnut tukitoimenpiteiden kohde ei osaa enää edes tiedostaa omia tarpeitaan, vaan tarvitsee tädin harkitsemaan puolestaan. Häntä pitää kontrolloida. Nykyinen järjestelmä on rakennettu hänen tuekseen, zyskoviaanisin (kok) höystein. Sotu-järjestelmän asiakasta pidetään sekä avuttomana että laiskana. Tarvitaan siis sekä kontrollia että pakotteita. Jälkimmäisiä ollaan sitä paitsi lisäämässä: työn hakemisesta tehdään työttömän työ."

Tai liike-elämän ja vihreiden versio:
"Sampo-konsernin johtaja Björn Wahlroos (taist/syp) sanoo Uutispäivä Demarissa, että kansalaispalkka poistaa köyhyyden ja työttömyyden Suomesta. Wahlroos esittää 5 000 - 6 000 markan (840 - 1 009 euron) kansalaispalkkaa, jonka päälle voisi vapaasti tehdä verollisia pätkätöitä."

Minusta tuo jälkimmäinen kyllä kuulostaa huomattavasti asiallisemmalta.

Tämä herättäisi minusta huvittuneisuutta, mikäli se ei olisi totta traagisuudessaan:
"Kuripolitiikkaan perustuva sotu-järjestelmä kohtelee asiakkaitaan ikään kuin he eivät tietäisi omaa hyväänsä, tai mikäli tietävätkin, tietävät väärin. Samalla järjestelmä on rakennettu nöyryyttämään kaikkia kohteikseen joutuneita: tukien saamiseksi vastaanottaja hirtetään ehtymättömään raportointivelvollisuuteen, kuittirumbaan ja paperisotaan. Kun toimeentulotuen saaja käy kaupassa, fattan täti on aina mukana." <-- no niinpä pahus onkin!

http://jukkarelander.livejournal.com/3950.html - Image-lehden kolumni
http://www.freeyourmind.fi/jutut/2007/perustulo_vihreat_kokoomus_140207.php - Nuorten Freeyourmind-sivun juttu perustulosta

Oo, joku on kirjoittanut tekstiä, joka saa oikein viluntunteen selkään. Jotain kovin yksinkertaista ja helppoa, onnellisen helppoa elämää on näissä alla olevissa katkelmissa, jotka syvällisestä Sahaja Joogi -blogista http://avadhuta.blogs.fi/2007/05/ löysin:
---
Luin feng-shui -artikkelista että on pöhköä ja epäsuotuisaa kaivata muualle, kuin missä on. Nostalgiassa eläminen kuulemma tukkii superegon. Kuitenkin minussa on tämä ossinostalgia.

Haluaisin ajaa nukkumatin kanssa, futuristisella mobiililla satuhiekan maahan. Siellä olisi kaikki niin kuin Neuvostoliitossa. Miehet olisivat uutistenlukijan näköisiä, ja naisilla svetlanatyyliin tupeeratut hiukset. Kaikille on valtion puolesta järjestetty työ ja asunto, ja rikollisuutta ei esiinny.

Television kun avaisi, sieltä tulisi Mosfilmin tunnari, jossa mies ja nainen kantavat sirppiä ja vasaraa kohti ylevää tulevaisuutta.

Miesten ja naisten roolit olisi turvallisesti eriytetty. Matematiikasta ja fysiikasta viehättyneet miehet harrastelisivat vapaa-aikoinaan shakkia, filateliaa, esperantoa, astronomiaa. Naiset keittelisivät höyryisissä keittiöissä tshaita, zhiitä, pelmenejä, ja lukisivat Pushkinia. lapset katselisivat mustavalkoisesta televisiosta opettavaisia palikka-animaatioita (multipulteja) ja lukisivat senjälkeen kiltisti ranskan- ja trigonometrian läksynsä.

Venäjä olisi maailmankieli, ja Moskova maailman keskus, jossa sijaitsisi maailmanhallitus. Järki olisi voittanut, ja kansat veljet keskenään. Kirkot olisi muutettu ateistisiksi, ja avioliitot solmittaisiin avioliittopalatseissa. Ei olisi liike-elämää, eikä kilpailua, vaan vallitsisi byrokratia.

Yhteiskunta olisi kansalaisilleen kuin huolehtiva isä; joka vakaalla ja lujalla kädellä kaitsisi laumaa, tarvittaessa kovallakin kädellä asettaisi rajat. Kesäisin nuoriso vaeltaisi pioneerileireille Mustan meren rantaan, festivaaleille Moskovaan tai rauhanleirille Tatra-vuoristoon. Alkoholia ja huumeita ei olisi, sillä yhteiskunta olisi holhoavassa kaukonäköisyydessään huolehtinut että tavallisilla kansalaisilla ei olisi mahdollisuutta saada käsiinsä vaarallisia aineita.

Olen saanut viime aikoina aika paljon inspiraation väreitä Neuvostoliiton ajan julkisista monumenteista, ja arkkitehtuurista. Oikeastaan on naurettavaa miten ihmiset vieroksuvat esim. neuvostoliittolaista arkkitehtuuria: soviet-blocs, joista ensimmäisenä pitää tulla mieleen epäinhimillinen mittakaava, ja muuta negatiivista.

En tiedä onko tämä kapitalistinen systeemi, jossa piperretään asuntoja pienessä mittakaavassa, ja sitten kärsitään asuntopulasta, ja asuntojen suhteettoman korkeasta hinnasta, sitten niin parempi?

En ymmärrä sitä, miksi Neuvostoliitto romahti. Miten asiat saattoivat mennä niin paljon vikaan? Miksei virheistä opittu, ja kehitetty systeemiä? Miksi hurahdettiin länsimaisuuteen?

Länsimaisissa ihmisissä on kummallisinta se, että he näennäisesti puolustavat Sosiaalisuutta, he jumaloivat Sosiaalisuutta, ja eivät epäröi tehdä mitä tahansa henkistä väkivaltaa Sosiaalisuutensa nimissä.. mutta pohjimmiltaan länsimainen ihminen ei ole sosiaalinen, vaan pitää etäisyyttä, liukenee kaikesta yhteisyydestä, käpertyy individualismiinsa ja porvarilliseen pesäänsä.

Näin he kuvittelevat olevansa jumalansa kanssa sujut, kun ovat epäsosiaalisia Sosiaalisuuden nimissä.

Tätä mä yritän aina ihmisille muistuttaa, ja tässä se on sanottu paremmin kuin itse sen osaisin sanoakaan:

Filosofian professori oli luokkansa edessä muutama esine pöydällä edessään. Kun luento alkoi, hän otti hiljaa tyhjän lasipurkin esille ja rupesi täyttämään sitä kivillä. Sen jälkeen hän kysyi oppilailta oliko purkki täynnä? He sanoivat että näin oli. Silloin professori otti esille pikkukiviä ja kaatoi ne purkkiin. Hän ravisti purkkia kevyesti. Pienet kivet tietysti pyörivät aukkoihin suurten kivien väliin. Hän kysyi taas oppilailta oliko purkki täynnä. Hieman vaivautuneina ja nauraen oppilaat olivat yhtä mieltä, että purkki oli ainakin nyt täynnä. Professori kaatoi nyt hiekkaa purkkiin. Hiekka tietenkin täytti kaiken tyhjän tilan purkissa.

"Nyt", sanoi professori, "haluan että te näette tämän teidän elämänänne. Kivet ovat tärkeitä asioita - kumppaninne, terveytenne, lapsenne - sellaisia asioita jotka tekisivät elämänne täyteläiseksi, vaikka muuta ei olisi. Pikkukivet ovat ne muut asiat joista pidätte; työnne, talonne, autonne. Hiekka on kaikki muut asiat. Pieniä asioita". Jos ensin täytät purkin hiekalla, siellä ei enää ole tilaa pienille kiville tai isoille kiville. Sama koskee elämää.

Jos vietätte kaiken aikanne pienten asioiden parissa, ei ikinä tule olemaan aikaa teille todella tärkeille asioille. Muistakaa erityisesti asiat jotka saavat teidät tuntemaan itsenne onnellisiksi. Leikkikää lastenne kanssa. Hoitakaa terveyttänne. Viekää kumppaninne vaikka ulos syömään. Tulee aina olemaan aikaa työssä käymiseen, talon siivoamiseen, roskien viemiseen. Priorisoikaa kivet - asiat jotka merkitsevät jotain. Asettakaa prioriteetit kuntoon. Loppu on pelkkää hiekkaa.

Mun on vaikea ymmärtää porvareita. Ne, jotka elää porvarillista elämää, niiden selitykset ei aukea mulle, että miksi pitää ostaa kaikkea ja hukata elämä sekä ihmissuhteet työlle ja opiskelulle. Mutta sama juttu näkyy olevan porvaripoliitikkojen kanssa. Olen nyt yrittänyt herätellä tapani mukaan poliitikkoja huomaamaan epäkohtia maailmassa lähettämällä heille meiliä.

Tähän asti on suurista puolueista positiivisimmat kokemukset Keskustapuolueesta. Heiltä on tullut aina järkevää tekstiä, sellaista joka osoittaa, että mainitsemaani asiaan on edes yritetty paneutua. Matti Vanhaselta ja puoluetoimiston väeltä on tullut ymmärtäväisiä ja toivoa herättäviä vastauksia, kun olen huolenaiheitani heille meilaillut.

Sen sijaan Kokoomuksen poliitikoilta tulee jotain käsittämätöntä budjettipuhetta, joka vaikuttaa ihan epäinhimilliseltä, lopultakin siinä on pitkä teksti, mutta kantaa ei olla otettu siihen itse asiaan millään tavalla. Rivien välistä voi kuitenkin lukea, että asiat olkoot kuten ovat, kun on perusteltu niin muka-eurontarkasti, miksi ei voi mitään muka tehdä. Jyrki Kataiselta taannoin kyselin, miksi leipäjonoja on vieläkin Suomessa ja sain juuri tuonsävyisen vastauksen. Ei siinä vastattu millään rivillä leipäjonoihin, vaikka tekstiä talouden suhdanteista, budjetista ja suomalaisten ikääntymisestä riitti rivikaupalla.

Sen sijaan positiivisena esimerkkinä kokoomuslaisista täytyy ottaa Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen, joka on ottanut huolenaiheekseen erityisesti pääkaupunkiseudun asuntopulan, asunnottomuuden ja kaupunkiköyhyyden, josta hänelle kiitokset lähetinkin. Vierailipa Pajunen leipäjonossakin taannoin, samoin alkoholistien asuntolassa. Hän osasi myös taitavasti herätellä kokoon kuivahtanutta keskustelua Helsingin keskustan elinvoimasta provosoimalla ihmisiä vaatimalla keskustaan lisää autoja. Jan Vapaavuori taas on asettanut neljän viisaan miehen työryhmän selvittämään, miten asunnottomuus saadaan pois Helsingistä.

Vihreät, jotka ovat lempipuolueeni, heistä on vähän kaksijakoisia kokemuksia. Toisaalta siellä on järkevää porukkaa, etenkin Osmo Soininvaara, Satu Hassi, Pekka Sauri ja Oras Tynkkynen. Tarja Cronbergista ei ole kamalasti kokemusta, toisaalta hän vaikutti kysyessäni olevan perustulon kannalla, mutta toisaalta asuu maaseudulla ja ajaa isolla maastoautolla, joskin biopolttoaineella, mutta kumminkin. Toisaalta taas kuulee aika omituisia juttuja, kuten nämä muutamat ajattelemattomat, jotka pilaavat vihreiden maineen huumekohuillaan. Pössyttelisivät huumeita kotonaan ihan vapaasti, mutta pitäisivät suunsa kiinni siitä, etenkin Vihreisiin liittyvissä tilaisuuksissa. Yleensä ottaen Vihreät vaikuttavat kuitenkin olevan erittäin hyvä puolue, jolla on suvaitsevainen ja välittävä asenne, sekä ihmisiin että luontoon. Eikä heillä ole mitään vahvoja sidoksia eri tahoihin, kuten Kokoomuksella rahamaailmaan, Keskustalla maanviljelijöihin ja SDP:llä ammattiyhdistysliikkeeseen. Tai no, jos hipit lasketaan Vihreiden sidosryhmäksi, niin joo, mutta minulle hipit eivät ole erityinen pelon aihe, kun itsekin koen kuuluvani heihin :)

Perustulosta on tullut sellainen vaikutelma, että jokin sovellus siitä on tulossa. Hallitus on asettanut työryhmän pohtimaan asiaa, jonka tarkoituksena on yrittää rakentaa sellainen perusturvan paketti, joka takaisi ihmisarvoisen toimeentulon kaikissa elämäntilanteissa. Vihreät ja Keskusta tätä ovat olleet aktiivisesti puuhaamassa, mutta Kokoomuskin hommaan suostune uudistusmielisyydessään, joskaan köyhät eivät heidän suurimmissa intresseissä olekaan. Jos SDP olisi tässä hallituksessa, olisi paljon vaikeampi saada tällaisia uudistuksia läpi, mutta onneksi nyt on käynyt näin. SDP:n aikana on köyhyys pahentunut niin paljon sen luisuttua keskiluokkaisten etujen ajajaksi, että tuskinpa pakan sekoittaminen kovin vaarallista voi iolla.

Minusta perustulo olisi erittäin kannatettava idea, markkinat kun eivät koskaan työllistä kaikkia. Vasemmistoliiton vahvalla myötävaikutuksella ja uuden hallituksen positiivisella asenteella Kainuun Paltamo aloittaa muuten vuoden 2008 elokuusta tai vuoden 2009 alusta mitä todennäköisimmin projektin "Työtä kaikille", jossa työttömyys aiotaan poistaa Paltamon kunnasta. Jokainen työtön kuntalainen työllistetään ja palkka rahoitetaan samoilla rahoilla, joista nyt maksetaan työttömyysturvaa.

Etuna kunnan työllistämisessä on mielekkään tekemisen saaminen ihmisille eli syrjäytymisen ehkäisy, työpaikkaruokailun saaminen ja lainan saaminen pankista. Samoin ihmisarvo säilyy paremmin, kun on jossain päiväpuuhassa, vaikka ei se ihmisarvo ihmisen elämäntilanteesta saisi minusta riippuakaan. Työkyvyttömät siirretään suoraan eläkkeelle, mutta muille linja on tiukka, työllistämistöihin on mentävä tai työttömyyskorvaukset katkeavat. Hienoa, että tällaiseen on rohkeutta Kainuussa! Saisivat nämä Helsingin herratkin ottaa mallia maakunnista, kerrankin niin päin. Tai vaikka ulkomailta, Tanskassa työtä vailla olevat saavat

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kansalaistyö
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perustulo

Olen jutellut isäni, äitini ja monien muiden vanhempien ihmisten kanssa, millaista oli elämä entisaikaan, koska se kiinnostaa minua. Samoin olen lukenut entisajoista kertovia kirjoja ja kuunnellut musiikkia. Huomaa, että entisaikoina oli aika erilaista kuin nykyään. Monella tapaa parempaa elämää minusta.

Olispa ollut ihanaa olla 1960-luvun stadilainen työmies. Stadi oli hieno kaupunki entisaikoina. Kerrostalolähiöt olivat vielä moderni juttu, joihin lapsiperheet muuttivat ja keskikaupunki oli voimissaan, valtavat automarketit ja moottoritiet rakentamatta. Duunarit pitivät valtaa Kalliossa ja heikkojen asiaa ajettiin oikein urakalla. Neuvostoliitossa oli kommunismi ja Suomessakin mentiin siihen suuntaan.

Bussiliikenne oli ihan eri tavalla ihmisten arjessa kuin tänään ja kaupungeissa oli rauhallisempaa elää, kun oli vähän autoja. Kaupat olivat ihmisten alakerroissa. Ihmiset asuivat kerrostaloissa ja näkivät toisiaan ihan eri tavalla kuin nykyään.

Elämän rytmi oli rauhallista. Yhteishenki oli vahva työväenluokassa ja tavoitteet olivat yhteisiä, elämä oli yhteiseloa eikä vain jokaisen itsekäs projekti. Usko siihen, että tulevaisuus olisi aina menneisyyttä parempi, oli vahva, eikä ympäristöasioista vielä osattu olla huolissaan. Ihmiset olivat solidaarisia toisiaan kohtaan, elämän rytmi oli rauhallisempi ja ihmisillä oli enemmän aikaa ystäville ja tuttaville. He elivät niukasti, mutta saivat elämän ilonsa muusta kuin tavarasta ja rahasta. Sivistys oli arvossaan ja nuorten mielestä oli tavoiteltavaa olla sivistynyt ja harrastaa kulttuuria. Ulkoinen olemus ei ollut niin tärkeää kuin nykyään. Myös hiljaisemmilla ihmisillä oli ihmisarvonsa.

Hippiliike oli vahva, olisin tahtonut olla yksi heistä, heillä oli vahva tahto parantaa maailmaa. Nuoret haaveilivat politiikasta ja heidän unelma-ammattinsa oli bussinkuljettaja, bussit olivat arvostettuja kulkuvälineitä ja kuljettajat kunnioitettuja ammattilaisia. Sosiaaliturva takasi hyvät elinolot myös heikommille.

Oikeastaan ainoa asia, mitä nykypäivästä kaipaisin, olisi tietokone.