IRC-Galleria

Sun sydämes on liian suuri niin,
se ei tosiaan mahdu tähän sitiin.
Ei ymmärrä sua täällä sadistit nuo,
tuuli sulle terveyttä muualta tuo.
Värikkyyttä tää läävä tarvitse ei,
menneisyys laadun mukanaan vei.
Rehellisyys tuntematon näillä kaduilla ja kujilla on.
Ei yksikään sua täällä hyväksyy voi,
sulla kauniimmin sävelet muualla soi.

Lähde pois kun vielä voit,
lähde ja vie mitä mukanas toit!
Lähde pois kun vielä voit,
lähde ja vie mitä mukanas toit,
vie mitä mukanas toit!

Lehdet täällä putoo ennen aikojaan,
ihmisten kylmyys routaan saa maan.
Ikkunas suljet, niin kylmä on yö.
Tää hapan sade sun vihreytes syö.
Kelmeä valo sun kasvoillas käy,
harmaa on taivas ei välkettä näy.

Lähde pois kun vielä voit,
lähde ja vie mitä mukanas toit!
Lähde pois kun vielä voit,
lähde ja vie mitä mukanas toit,
vie mitä mukanas toit!

Elät täällä vuoden,
sä vanhenet kymmenen.
Uurteet kasvoilles tuoden,
ennen aikojaan ränsistyen.

Lähde pois kun vielä voit,
lähde ja vie mitä mukanas toit!
Lähde pois kun vielä voit,
lähde ja vie mitä mukanas toit,
vie mitä mukanas toit!

Lähde pois kun vielä voit,
lähde ja vie mitä mukanas toit!
Lähde pois kun vielä voit,
lähde ja vie mitä mukanas toit!
Lähde pois kun vielä voit,
lähde ja vie mitä mukanas toit,
vie mitä mukanas toit!

Taivas alkaa punertaa kun ajan kohti pohjoista.
Mä aijon kai ajaa koko yön.
Mä nautin polttaa ketjussa kun radiosta soi
ne laulut joita messissä hoilataan.

En katso peileihin,
(tahdon sut unohtaa)
sut taakse jättäisin.
Kaupunki on täynnä muistoja,
(mun pakko päästä pois)
en tahdo niitä nyt kohdata.
(mun pakko päästä pois)
Ja mä tiedän, tää on typerää.
(mun pakko päästä pois)
Mä en jää.

En perääs jäänyt katsomaan kun poistuit jälkeen
suudelman, sen parhaan, sen viimeisen.
Mä koitin olla niin pirun vahva, leuka pystyssä niellä tuskan,
mut kato mua, koiraa uitettua.

Mailit taakse jää
(kone alkaa nakuttaa)
kaipuu hellittää.
Kaupunki on täynnä muistoja,
(mun pakko päästä pois)
en tahdo niitä nyt kohdata.
(mun pakko päästä pois)
Ja vaikka huomenna on iisimpää,
(mun pakko päästä pois)
mä en jää..

ja kun aamulla aurinko nousee, sun edestäsi herään taas.
Vaikka kaupunkis taakse on jäänyt, en pysty sua unohtamaan.

Kaupunki on täynnä muistoja,
(mun pakko päästä pois)
en tahdo niitä nyt kohdata.
(mun pakko päästä pois)
Ja mä tiedän, tää on typerää.
(mun pakko päästä pois)
Mä en jää.
Mä en jää.

On päättynyt jo päivä tää
Se lensi ohi siivillään
Niin kuin muutkin mennessään
Jätti jälkeen ikävää
Heräät päivään eiliseen
Uudelleen ja uudelleen
Et jaksa nousta nukut vaan

Se viimeöinen ollut ei
Onni vaikka järjen vei
Nyt kaikki on niin hajalla

Siis huuda kaikki huolet huuda pois
Kyllä aika haavat parantaa
Ja aurinkokin paistaa taas
Nyt huuda kaikki huolet huuda pois
Vaikka sadepilvet seuraa vaan
Vielä jostain säkin suojaa saat

Sä löysit joskus ihmisen
Joka antoi kaiken sen
Josta aina haaveilit
Ja päiväkirjaan kirjoitit
Muttei ollut kestävää
Kahden hullun matka tää
Se löysi jonkun itselleen

Ja kun ne kahvilassa näät
Oven eteen yksin jäät
Ja tahdot juosta kauas pois

Siis huuda kaikki huolet huuda pois
Kyllä aika haavat parantaa
Ja aurinkokin paistaa taas
Nyt huuda kaikki huolet huuda pois
Vaikka sadepilvet seuraa vaan
Vielä jostain säkin suojaa saat

On vain pakko jatkaa matkaa
Vaikka joskus yksin joudut tietä kulkemaan
Uusi päivä uuden onnen antaa kun vain jaksaa riittävästi vaeltaa

Siis huuda kaikki huolet huuda pois
Kyllä aika haavat parantaa
Ja aurinkokin paistaa taas
Nyt huuda kaikki huolet huuda pois
Vaikka sadepilvet seuraa vaan
Vielä jostain säkin suojaa saat

hei kuuleeko mua kukaa, vai puhunko nyt turhaa?/
mä toivon että joku kuulee, että joku auttaa/
mä elän helvetissä, ei oo ketää kelle puhua/
tai ehkä on, mut hei emmä uskalla/
kauan oon jo elänyt täydes pimennossa/
ei tietoo mitä takana, tai mitä on ees tulossa/
koitan jaksaa, mut alan olee heikos kunnossa/
voispa joku tehdä jotain, mä kaipaan jo muutosta/

en uskalla ees nukkuu, enkä haluis herätä/
emmä myönnä kellekää, mut mä taidan pelätä/
mua sattuu päivä päivältä vaa aina enemmä/
en voi tehdä mitään, en haluis sua menettää/

en uskalla ees nukkuu, enkä haluis herätä/
emmä myönnä kellekää, mut mä taidan pelätä/
kun mä herään yöllä, sä taas mulle huudat/
en voi tehdä mitään, haluisin asuu muual/

hei kuunteletko nyt, hei voisitko auttaa?/
must tuntuu pahalta, on kai aika jo luovuttaa/
satu alkaa olla ohi, vaik ei sitä ollutkaa/
elän pelkäs pelos missä sitten ikin olenkaa/
satutan vaa itteeni, kyl mä alan ymmärtää/
karkotin kaiken hyvän sillon mun ympäriltä/
kun astuin siihe kierteeseen, siihen rinkiin/
en tiedä mitä teen, mut en tarvii sitä piikkii/

en uskalla ees nukkuu, enkä haluis herätä/
emmä myönnä kellekää, mut mä taidan pelätä/
mua sattuu päivä päivältä vaa aina enemmä/
en voi tehdä mitään, en haluis sua menettää/

en uskalla ees nukkuu, enkä haluis herätä/
emmä myönnä kellekää, mut mä taidan pelätä/
kun mä herään yöllä, sä taas mulle huudat/
en voi tehdä mitään, haluisin asuu muual/

hei kuuntele mua vielä, voitko mua vähän tukea?/
must tuntuu siltä, kun koko sydän olis tulessa/
mä tarviin ulospääsyn, ja siinä tarviin apua/
tää kaikki saa mut muuten pian tukehtumaan/
emmä myönnä kellekää, mut oon yksinäinen/
en kerro kellekää, haluun olla itsenäinen/
nyt oli aika, koska edelleen mä pelkään/
vaikka pelko toteutu, ja haudassa nyt lepää/

en uskalla ees nukkuu, enkä haluis herätä/
emmä myönnä kellekää, mut mä taidan pelätä/
mua sattuu päivä päivältä vaa aina enemmä/
en voi tehdä mitään, en haluis sua menettää/

en uskalla ees nukkuu, enkä haluis herätä/
emmä myönnä kellekää, mut mä taidan pelätä/
kun mä herään yöllä, sä taas mulle huudat/
en voi tehdä mitään, haluisin asuu muual/

Ainty:

Oot lukenu lehdistä, öljyt meriä likaavat/
Verijäljet jää pintaan maan ja leviää lika ja paska/
Ja piiskataan maata ja toivotaan että/
Kun tarpeeks voivottaa ei kaikki rakas pois loittoa ehkä/
Eikä ajatella nenää pidemmälle/
Totuus et itehän me viel vieritetään se isoin kivi itsemme päälle/
Ja oo hyvä viiltele jänteet/
Jos luulet et on vaikeeta, kun joillekkin liitelee päälle/
Pommit, kranaatit ja perhe ystävineen/
Siks dynamiittitakit menköön helvettiin sytkärineen/
Osamat rukoilee luotia taivaasta/
Saadaan kattoo telkkarist, kun rakkaat lapiol kuoritaan maasta/
Ympäri katuja itkua kuuluu vaan/
Ja lisää paskaa ympäri mantuja tihkuaa kummun takaa/
Tuskin jäljelle lopulta yhtään jää meitä/
Jos vuosi vuodelta karaistuu nää ystävät meidän/


Kerto:

Mitä sä teet pysähdy miettimään/
Kohdista silmät suoraan ylöspäin ja kerro näätkö siel mitään/
Kuinka korkeella seisot/
Ja pyhittääkö tarkotus lopulta keinot/

Deva:

Mä en vieläkään tiedä, mihin meit viedään täl tiellä/
Mut joudutaan sietämään vielä kasoittain paskaa ja kiertämään sieltä/
Mistä monikaan ei mielellään mee/
Liikaa lupauksii jotka jäikin vaan kielen päälle/
Isomman mielen käänne sai taas pienemmän kärsimään enemmän/
Ja oikeet loiset kylläisyydessään järsii täält hedelmät/
Niille joille ne kuuluis, jää kynnet sormista/
Niimpä siat ei roudassakaan jäätyneet sorkistaan/
Vaikka vois mennä tyytyväisenä goisimaan/
Niin rotta puree niin kauan et hampaat koskee toisiaan/
Jengi pelkää kuolla ja vetelän' lepää/
Raskaan päivän jälkeen toisaal pelätään enemmän elää/
Keskiteit ei tunneta, pelkästään aina ääripäit/
Nii ja oikeinpäin on toisinpäin aina väärinpäin/
Ei enää liikuta sana kaverii/
Jol' käsi liikkuu jos sitä liikuttaa pala paperii/


Kertsi:

Mitä sä teet...



Ainty&Deva:

Luulen että viel vuosien jälkeenkin/
Nään nuorien sotivan kun makaan suorilleen jään petiin/
Katon rannalla, kun auringon nään tieltä illan poistuvan/
Kun toisaalla takii kuoleman sirpaloituvat ja viha loimuaa/
Voi auta armias se ihan roihuaa, kun laulaa apilas tapaansa toistuvaa/
Vois pikkuhiljaa ajatella päällä ja/
Lopettaa nopeeta ennenkun kadotaan me päältä maan/

Tää laitto pastaa/
Mut niiden ei tarvii sellases paikas, mis oman hengen arvo, sananpainoo vastaa/
Sellast' paikkaa ei ole ja syynä siihen/
Muka syyttömät ihmiset ettii toisistaan syytä siihen/
Et sitä ei oo, Mut yhdessä/
Se mitä tehtiin kuudes päiväs, me tehtäis yhdessä/
Tos makaa joku mies veressä yltä päältä/
Mee ny vittuun muualle siit kuolemasta mullon nälkä/

Kyynel kuin helmi
Poskelles vierähtää
Jäljen jättää ja häviää

Surua viiltävää
Koittaa kai lievittää
Turhaan sillä muisto jää

Yö kanssas valvoo
Uneen tuudittaa
Sut kauas kantaa
Ja tähtiin peittyy maa

Ei takaisin aikaa saata
Mennyttä luokseen saada
Jokainen vuorollaan
Sen kokee kohdallaan

Miksi niin paljon kiintyy
Ikuisuus hetkiin jäätyy
Tunteitaan ymmärtää
Ei voi kai milloinkaan

En voi sua lohduttaa
En mennyttä palauttaa
En ihmettä pysty taikomaan

Yö kanssas valvoo
Uneen tuudittaa
Sut kauas kantaa
Ja tähtiin peittyy maa

Ei takaisin aikaa saata
Mennyttä luokseen saada
Jokainen vuorollaan
Sen kokee kohdallaan

Miksi niin paljon kiintyy
Ikuisuus hetkiin jäätyy
Tunteitaan ymmärtää
Ei voi kai milloinkaan

Ei takaisin aikaa saata
Mennyttä luokseen saada
Jokainen vuorollaan
Sen kokee kohdallaan

Mitä sä täällä istut pimeässä
kaikki muut on keittiössä
mitä sä täällä istut miettimässä
muista syrjässä

oon seurannut sua ja huomannut
jokin painaa mieltäsi
siis päästä minut tähän
anna istun viereesi

ehkä kerrot minulle sitten
miksi olet niin hiljainen
tää seurako vai mikä sut saa
vaikenemaan

mä tiedän sun tänne
yksin saapuneen
enkä usko sun viihtyneen
mä sinuun tahdon tutustua
viereesi kai istuutua saan

Äiti, en tahdo mennä kouluun
Äiti, saan aina olla yksin
Ei kukaan musta välitä
Saan aina yksin leikkiä
Äiti, miks toiset vaan kiusaa?

Mutsi hei, mä tahdon uuden videon
Tietsä mutsi, missä meidän faija on?
En lukea, en tahdo tavata En sydäntäni avata
Mutsi hei, mä en mee enää kouluun

Usein on vaikeaa elämäänsä aloittaa
Niin pienillä siivillä lentää

Voi kuinka koskee
Kelle sen kertoisin
Syvälle sydämeen sattuu

Sattuu, pienet hartiat kun alas painuu
Koskee, paha lääkettä on siihen löytää
Kiusaajat saapuvat, näytös voi alkaa
Koskee, kun sivusta vain sitä katson

Yksin taas välitunnilla hän seisoo
Niin yksin, pois leikeistä toisten
Pikku zorrot, pikku prinsessat
Kohta aikuisiksi kasvavat
Ne kostaa, et sydäntä voi niiltä ostaa

Voi kuinka koskee
Kelle sen kertoisin
Syvällä sydämeen sattuu

Voi kuinka koskee
Toiset ei ymmärrä
Syvälle sydämeen sattuu

Aurinkona saavuit sä luokse mun,
elämääni toit lämmön kaivatun.
Minä olin rantaa, jolla ei tuuli käy,
paikka, jossa liikettä ei näy.

Sinä olit myrsky jota ootin niin.
Osuit heti sieluun, sen purjeisiin.
Minä oli kaarnalaiva, haaveilija.
Veit mut liian kauas rannasta.

Kesäsade kasvoillain,
kyyneleeni peittää vain.
Aurinkosi jäi myrskypilvien taa.
Kesäsade lohduttaa,
kyyneleet se peittää saa
ja kesäsateen jälkeen taas hengittää maa.

Kesäyö mut huumas kai tuoksuineen.
Uskoin ihan kaikkeen, myös rakkauteen.
Runotyttö sai sen mistä haaveili muut,
kunnes kymenivät hiillospuut.

Kesäsade kasvoillain,
kyyneleeni peittää vain.
Aurinkosi jäi myrskypilvien taa.
Kesäsade lohduttaa,
kyyneleet se peittää saa
ja kesäsateen jälkeen taas hengittää maa.

Minä olin kaarnalaiva haaveilija.
Veit mut liian kauas rannasta.

Kesäsade kasvoillain,
kyyneleeni peittää vain.
Aurinkosi jäi myrskypilvien taa.
Kesäsade lohduttaa,
kyyneleet se peittää saa
ja kesäsateen jälkeen taas hengittää maa.

Kesäsade kasvoillain,
kyyneleeni peittää vain.
Aurinkosi jäi myrskypilvien taa.
Kesäsade lohduttaa,
kyyneleet se peittää saa
ja kesäsateen jälkeen taas hengittää maa.

Kesäsade kasvoillain,
kyyneleeni peittää vain.
Aurinkosi jäi myrskypilvien taa.
Kesäsade lohduttaa,
kyyneleet se peittää saa
ja kesäsateen jälkeen taas hengittää maa.

dippadaa, 22 päivää ja Jenni on 16. :)

17 aamua ja peruskoulu loppuu.

ja ska gå sleep ny. :D

ADIOS.