IRC-Galleria

Peilikuvani, tuo nuori tyttö.
Surulliset ja utuiset,
kuin salaisuuksien kätkemät,
vihreään samettipeitteeseen kadonneet silmät,
vailla iloa.
Täyteläiset huulet,
suklaan makuiset,
persikan väriset,
talven kuivattamat.
Hiukset silkin sileät,
paksut ja ruskeat.
Kätkevät alleen kasvot haavoittuneet,
mielen saastuneen,
elämän särkyneen.
Kyynelet yhtyvät sateeseen,
kukaan ei näe tyttöä kärsivää.

Älä astu puutarhaani toiveikkain mielin:
siellä ei ole mitään kaunista.
Kadonneet unelmat kukkivat varsissaan kuolleina,
vanhoina ja rumina.
Puut kannattelevat särkyneitä sydämiä:
hoivaten tuhansia haavoja.
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.

Linnu lentävät pois. Niinkuin sinä luotani, kauas pois.


Lähdit sen toisen perään,

hylkäsit minut tyhjyyteen.

En jaksanut enään,

sitä kipua pistävää.

Elämä tuntui ikuisuudelta,

tunsin lopun jo lähenevän.

Viikkojen, tuntien, sekunttien

ajan jo vähenevän.



lensin taivaaseen, tiesin tapaavani sinut uudelleen. vaikkakin myöhemmin...



myöhemmin kun saavuit taivaaseen

tunsin koston himon jännittävän,

sen tunteen hyytävän.

Päätin tehdä sen

hylätä sinut TYHJYYTEEN.

Raivostuttaa,
kiukuttaa,
tunteita en voi paljastaa.

Nämä tunteet raastavat hermojani,
nämä tunteet eivät katso oloani,
nämä tunteet hallitsevat kipuani.

Jonain päivänä olen poissa luotasi,
ehkä silloin tajuat, että vika olikin noissa sun
rakastamis tekniikoissa.

Silloin yksinäisyys sydämesi valtaa ja ikävä
kaiken muun ohi hetkessä kaartaa.
sua aina hyvällä muistelen, pilven reunalla istuen.

Enkelinä.

Vain kaksi unelmaa,
ei sen suurempaa.
Toteudu ne tuskin koskaan,
eikä kukaan voi auttaa.

On pimeää.
...
Kädessäni on ase.
Mitä teen sillä?
On edelleen pimeää.


On kylmä.
Sataa.

Olen ulkona, yksin..

Poliisi ajaa ohi..
Sireenit päällä..
He etsivät jotain...

Miksi kädessäni on ase?!

Istun lammikossa, kylmissäni.

On pimeää.
On jo myöhä.

Istun nojaten talon seinään.

Olen kujalla.
Kirjaimellisesti.

Olen 18 vuotias poika.
Ja istun lammikossa, kylmissäni, nojaten talon seinään, mietin miksi minulla on ase kädessäni ja mikä on elämän tarkoitus.

Paeta poliisia koko lopun elämääni?
Hankkia vaimo ja saada lapsia?
Istua vankilassa?

On mulla tyttöystävä. Tai oikeestaan oli.
.

"Mitä mä oon tehny?!" Huudan pimeyteen.

Muistelen.

Muistelen sitä mitä olenkaa elämässäni tehnyt, kokenut.

Miksi olin vankilassa?
Miksi poliisit etsivät minua?

On pimeää.

Muistelen.

Tyttöystäväni.. Kaunein ihminen koko maailmassa.
Miksi hän teki niin?
Miksi minä tein niin?!

Mitä hän teki...
Mitä minä taas vuorostaan tein...

Hän makasi naisen kanssa.
Ja minä.

Minä tapoin hänet.

Ammuin kaksi laukausta.

Molempia päähän.


...


Olen rasisti.
Ja kuulun vankilaan.
Sain mahdollisuuden.
Toista en saa.
Enkä mitää voi muuttaa.

Ase.

Ase suuhun ja painan liipasimesta.

Huomenna täytän 18.

"Hyvää syntymäpäivää."
Paras lahja itselleni on itsemurha.
Pääsen tuskistani.
Pelosta.

Pääsen vapauteen.


Olen vapaa.

Tunnen voivani hegittää,



vihdoin.

Tämän hetkisiä tunteita.

Huoneen lattia on kylmä,
seinät latistavat ahdistuksen rajoille.
Kuvani heijastuu peiliin, josta näkee sen mitä ei saa.
Näen kuinka auringon hennot sääteet nuolevat lasin haurasta pintaa
Ikkunasta ei tule valoa.
Pisarat leikittelevät poskillani, huulillani, leuallani.
Minulla on kylmä.
Sisälläni tuulee, painan pääni polviini.
Ja yritän unohtaa sen, mitä minun piti muistaa.

Tunnenko sinua,
haluanko sinut.
En tiedä, en kai osaa päättää,
olen niin pettynyt monta kertaa.