IRC-Galleria

I was born in the land of the sun and the tall green grass
And I dont understand how all this has come to pass
How weve come to surround ourselves in a sea of thieves
In a land without learning only the fools believe.

I went driving last night on a dark canyon road
Had the sky to myself but I wasnt alone
Had the pain of my lifetime for my company
How did it end up like this for you and me?

When love breaks the promise the heart has to keep
It leaves only truth here to find
When the spirit is crushed and the hurt is so deep
Between you and i.

Even when love has come and gone and our hearts have moved along
I will remember.
There was a time we had the trust
And that always was enough
I will remember. I will remember you.

As I open my eyes to one more day
The wind burns my face as it whispers your name
As its pulling me forward it tears me free
And the only thing left is the tears for and me.

cause when love breaks the promise the heart has to keep
It leaves only truth here to find
When the spirit is crushed and hurt is so deep
Between you and i.

Even when love has come and gone and our hearts have moved along
I will remember.
There was a time we had the trust
And that always was enough
I will remember. I will remember you.

kavereista parhaimman menetin nyt, auttaa en sinua tarpeeksi näköjään pystynyt, jos jotain sinulle sanoa viellä saisin, en välttämättä tietäisi mitä sanoisin, niin paljon meiltä viellä näkemättä jäi, niin paljon meiltä viellä kokematta jäi, kivisen kuoren pois menosi rikki sai, korjata sitä ei kukaan voi, kenelle nyt kertoa asioita voin, kenen kanssa nyt täällä asioita aprikoin, et koskaan mitään pahaa kenellään tahtonut, mutta pois olet mennyt, en sitä varmaan viellä edes tajunnut, meidän piti matkalle yhdessä lähteä, ottaa kamat ja häipyä, mennä jonnekin missä aina aurinko paistaa, ja vieraita juomia yhdessä maistaa, en itseäni seurassasi kipeäksi tuntenut, en pakkasessakaan kanssasi paleltunut, nauroin kanssasi enemmän kuin koskaan ennen, onko iloni nyt pois mennen tullen?
jospa tämä kaikki on vain pahaa unta? jossa ei ole mitään muuta kuin paskaista lunta, jos tästä herätä saisin ja sinun kanssa muutamat kahvit viellä joisin, vaan totuus on, et enään koskaan tule takaisin, anteeksiko mä itselleni antaisin? varmaan itseäni pitkään viellä syyllistän, ja löydän taas huomisen hämärän, itkeä vain enään voin ja sisäisesti pahoinvoin, vaikka taivaaseen en yleensä usko, nyt toivon vain että olet saanut paikan paremman, jossa viellä törmätään ja kättä päivää löydään kun nähdään, jossa viellä monet jutut kerromme ja kaiken aikaa nauramme. kaipaamaan jäin sinua ystävä rakas voikun viellä voisit tulla takas.

R.I.P ystäväni

Minä liikun on vain vauhti hiipunut
askel askeleelta raskaammaksi käynti muuttunut
ei taida olla minusta enää jatkamaan
vaikka nähtävää on jäljellä
en jää silti katsomaan

Tahdon levätä
tahdon silmät ummistaa
en nousta vähään aikaan
uni tullessaan saa tuoda veljen mukanaan
en palaa tähän aikaan

Pyysit vähän
vähään pyysit tyytymään
minä pidin lupaukseni ja tyydyin vielä vähempään
ei onni löydy siitä että uutta hamuaa
vaan siitä että oppii saamastaan nauttimaan

Tahdon levätä
tahdon silmät ummistaa
en nousta vähään aikaan
uni tullessaan saa tuoda veljen mukanaan
en palaa tähän aikaan

Minä muistella en tahdo eilistä
enkä huomistakaan murehdi
uni tulla saa
uni vihdoin tulla saa
tuokoon veljensä uni mukanaan


Tahdon levätä
tahdon silmät ummistaa
en nousta vähään aikaan
uni tullessaan saa tuoda veljen mukanaan
en palaa tähän aikaan

Rakastamme aivan kuin
tarinaa olisi vielä jäljellä
onnellista loppua
odotamme siellä

missä Jumala nauraa kirkoille,
papeille, rituaaleille,
kauniille alttaritauluille
koko maailmalle

En voi tarjota lohtua
sillä olen vain ihminen
en voi tarjota lämpöä
sillä itsekin palelen

Kaikki meistä hamuaa
edes pientä palaa taivaasta
kuolon kainalossa
täällä Kaiholassa

maailmassa, jossa
käsi muuttuu luiseksi nyrkiksi
pilvilinnat tomuksi
haavekuvaksi

En voi tarjota lohtua
sillä olen vain ihminen
en voi tarjota lämpöä
sillä itsekin palelen
ja maata astelee
varjo mustuvan taivaan
yllään yön kylmä laulu

Kuun ja auringon
välissä olento on
käärmeen kasvot ja
rippeet enkelin

Sekö minusta
jäljellä enää on
missä olin ja
missä lentelin

Tuuli yltynyt hakkaa naruja lipputankojen
tuuli yltynyt käy yli puiden rankojen

Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa
se hakee vertaistaan
ja pieni ihminen ristii kätensä
rukoillakseen
Mutta rukous on vain mutinaa tuulessa
ei sitä kukaan kuule ja
jos jostain joskus löytyy jumala
ei se lapsekseen, kuvakseen
minua tunnista

Unohduksen
sylistä nousee
raudanharmaalle
taivaalle

lintujen parvet
kun tuuli levittää
tomua
yllemme

Pelkään kuolemaa, ei kukaan kulje täällä vetten päällä
pelkään kuolemaa, ja pelkään elää täällä