IRC-Galleria

Tasainen, suora ja äärettömän pitkä jana. Tyyni sininen meri. Liikkumaton avaruus. Jähmettynyt hetki. Vain tyhjä keinu kiikkuu, kuin ruoho tuulessa heiluen. Kellon vanhat viisarit ovat hapettuneet paikoilleen. Oikeastaan patterit ovat loppu. Valot ovat sammuneet, vaikkakin vanhojen kunnon kynttilöiden liekit lepattavat. Kosminen puu kelluu tyhjyydessä. Ernold Harvester astuu kuvaan, mutta hän on rauhallinen ja miellyttävän harmoninen olento.

Mereen hukkuu lapsi. Vanhemmat hymyilevät ja suuntaavat ravintolaan. Kadulla heidät ryöstetään ja vaimo ihailee varkaita, jotka käsittelevät hänen pelkurimäistä miestään kuin sätkynukkea. Mies ammutaan, mutta nainen päästetään pälkähästä, koska hänen kuolemaansa miehiset rosvot eivät voisi antaa itselleen anteeksi. Asiaa tutkiva yksinhuoltaja poliisi tukehtuu donitsiinsa ja jättää lapset vanhemmitta. Lapsia ei tosin kiinnoasta vittuakaan, koska ei isä ollut koskaan kotona työkiireiltään.

Ernold Harvester katsoi maailmaa ja nauroi. Hän virtsasi meret keltaisiksi ja pyyhki sademetsillä persettään. Sen jälkeen hän räjäytti galaksin ja veti Kekkosta tuonpuoleisessa turpaan. Kukaan ei säästynyt hävitykseltä. Sankarimme lausui kiitokset ja kuoli.

Lämmin auringonpaiste herätti Wenguan perheen pohjoisnavan rannikkokaupungissa. Sitten taivaalta alkoi sataa seitsemän kokoisia palmupensaita. Taivaalta alas valuva romu halkaisi mannerlaatan ja sai sen vavahtelemaan elämänilosta. Ernold Harvester irvisti ja lykki hammastikkuja vanhoihin haavoihin.

Auringon laskiessa nousuvesi kasteli Vernerin housut. Poliittinen epäkaaos nosti kaakaon hinnat niin korkealle, että Venäjän jääkiekkovalmentajain tukiyhdistys kokoontui yhtiöjohtajan huvipurrelle katsomaan pornoa videotykillä. Hirveänhajuinen, mutta silti kuulas viimeisen omenan kolmas siemenkota oli pähkinä. Veteen piirretty viiva muodosti tyynelle merelle uuden astutuskeskuksen ja sitä kautta kaikki pystyivät tilaamaan kohteihinsa ylihinnoitettuja ovimattoja. Tästä kaikesta syntyi uusi Kosminen puu.

Ernold Harvester köllötti kahvipöydässä. Hänen mielensä ilmatilassa ei lentänyt yhtäkään venäläistä helikopteria. Lukkoon lyödyt jääkaapin vetoketjut rahisivat mukavasti sankarimme maiskutellessa pullaa ja ryystäessään kuumaa, suuta polttavan kuumaa kahvia.

Exodyln oli syntynyt kaaoksen ja raivon kautta uudestaan siksi, joka oli ollut kauan sitten. Valheelliset arkistot olivat kaiken pahan alku ja juuri. Ernold Harvester, pahuuden ja kaikkivaltiuden ilmeinen ikoni, oli hänen todellinen olemuksensa. Exodyln oli pelkkää liirumlaarumia. Eihän arkistoissa tiedetty edes mikä on Kosminen puu.

Sankarimme tiesi nyt kaiken ja paljon, paljon enemmän. Onneksi aikaluuppi vähensi kronologisella mittakaavalla hänen hukkaamaansa aikaa. Mielenrauhaa luova todellisuuden ja olevaisuuden komponenttejen repiminen ja raatelu oli pakollinen katalyytti tulevalle Kosmiselle puulle. Sen spontaani valmistuminen kestäisi liian kauan.

Vetelät housussaan maapallolla elävä Jooseppi kirosi Ernoldin ja sai välittömästi turpaansa galaktisessa mittakaavassa tuhoutuen prosessissa atomeiksi. Universaali elämän tilanne oli hyvin kaoottinen ja nakkikioskejen jonoilla tapeltiin ihan alvariinsa. Pussirotiksi itseään kutsuva mäyräliiga trokasi rommia Etelä-Koreaan. Venäläiset uus-natsit photoshoppasivat Hitlerin räkäjarrun pois, PR-tarkoituksiin.

Exodyln nosti kätensä vedestä ja sotki kattoikkunan mehiläisvahalla. Hän laittoi jalkineet taskuun ja lähti kävelemään löntystellen kohti eteläisiä kukkuloita. Paikkaa, jossa hän vaihtoehtoisessa tulevaisuudessa aiheuttaisi maailman tuhoutumisen.

Exodyln kaivoi tulevan luolansa auki ja kaatoi seinän paljastaen arkistot. Kosmisesta puusta ei löytynyt yhtäkään tiedostoa. Exodyln ryösti ja raiskasi koko arkiston ja sytytti sen lähtiessään tuleen. Yhtäkkiä palava väkivalta ja kaaos hänen sisällään aiheutti hänelle näyn. Kaikki oli nyt selvää.

Ernold Harvester kauhoi maailmankaikkeuden massaa lapiolla omaan säkkiinsä. Ennenkaikkea elämän pätkivää virtaa hän läträsi avokämmenin. Otti kaiken ja vähän enemmän. Vapaasti galaksien välissä poukkoillen Ernold Harvester syntyi uudelleen ja antoi epätodelliselle oravanpyörälle pilkkanimen. Kolmosvaihteella hän ajoi avaruudellisten pahuuden rakennuspalikoiden lävitse. Pala palalta Kosminen puu valmistui hitaasti, mutta varmasti.

Sen lisäksi, että Dark Avenger puhui jatkuvasti totta, hän oli myös sairaalloisen vallanhimoinen. Sergei Smith oli selkeästi eri maata. Yöllä Sergein vielä nukkuessa Exodyln otti niin ikään lepävän Dark Avenger-teepannun laukkuunsa ja lähti uimaan tilallista massaa pitkin maapalloa kohti.

"Et voi tehdä tätä minulle, mitä sitten aijotkaan tehdä" Dark Avenger ulisi. Exodyln oli käyttänyt jo seitsemän päivää tiskiharjan rakentamiseen ja se oli nyt viimeistä silausta vaille valmis. "Mitä varten sinä kaappasit minut?" teepannusta kuului. "Aijon tappaa sinut siihen paikkaan!" Exodyln tokaisi ja otti repustaan taltan ja vasaran. Pikaisesti hän nakutteli teepannun sirpaleiksi. Dark Avengerin sielu sirpaloitui ja irtautui teepannusta. Yhätkkiä se kuitenki kokosi itsensä. "Hah hah haa! Sinä vapautit sieluni! Olen vihdoin vapaa! Vapautit minut! Olen vapaa nyt! Teepannun rikkominen ainoastaan vapautti minun sieluni! Nyt olen vapaa!" Dark Avengerin sielu rähisi, kunnes se vääristyi ja tuhoutui tuskanhuutojen saattelemana. Exodyln ei vuodattanut kyyneltäkään vanhan pokerihuijarin henkisen olemassaolon loputtua.

Exodyln luki piirrustukset varmuuden vuoksi lävitse ja mietiskeli miten aakkonen soittaisi flyygeliä, jos se vain voisi aktualisoitua ektoplasmana. No ei sitten mitenkään. Viimeinen silaus tiskiharjaan ja aikaparadoksi oli valmis. Tiskiharja sirpaloitti tämän todellisuuden ja loi ajanhetkien välisen portaalin. Hän astui siitä sisään ja näki kuinka maailma hänen takanaan paloi ja murskautui, jonka jälkeen se tiivistyi hiukkaseksi ja räjähti.

Televisiosta Exodyln oli saanut selville, että aikaportaaleita oli muodostunut muuallekkin edelliseen kaikkeuteen ja että kengurut olivat seuranneet hänen perässään älytöntä hävitystä, päätyen Austraaliaan, lajitoveriensa seuraan.

Exodyln säpsähti unesta hereille vain kohdatakseen henkiolennon pimeän makuuhuoneensa perällä. "Tervehdys, minut sinä taidat vielä muistaa?" kysyi vaaleanoranssi henkiolento. "Zimbajam! Olen palannut" viisasteli Exodyln takaisin. "Olen seurannut sinua lakkaamatta. Nyt näen aukon elämäsi palapelissä. Sinulta puuttuu ikuisuuden turva ja rauha. Olen tullut tarjoamaan sitä sinulle!"

Lopun ajan aprikointi kahisi Exodylnin korvissa. "Mitä kenguru tekee tiskiharjalla? Mitä narkkari tekee lampaanlihalla? Mitä minä teen täällä?" Sitten Exodyln ymmärsi "Olen vankina, en suinkaan vagina!"

Exodyln palasi neuvottelupöytään. Hän ei ollut syönyt mitään ja oli siksi aivan saatanan laiha ja tärisi kuin puu talvisäässä. "No, miten on Exodyln?" Kenguruiden johtaja kysyi. Exodylnin päässä seilasivat laivat ja ajatukset antautumisesta. Exodyln alkoi vetää hihattoman paitansa lahkeesta tiskiharjan pohjapiirrustuksia, kun yhtäkkiä huoneen katon läpi syöksyi suurikokoinen pöllö. Kolme kengurujohtajan kätyriä lensi neuvotteluhuoneen seinille. Kengurupäällikkö otti pöydän alta konepistoolin ja alkoi tulittaa pöllöä, mutta sen sulat olivat betonia, eikä pöllöä täten haitannut paskan vertaa. Pöllö nappasi kynsiinsä Exodylnin ja lensi paikalta nauraen "Hähähähähähähähähähähähä!"-tyyppistä hähätystä.

Exodyln heräsi suureen ihmetykseen. Hän heräsi aivan Kosmisen puun kaltaisesta paikasta. Oliko kenguru episodi pelkkää unta vai kusiko se lurjus sankariamme silmään? Äkkiä Exodylnin kysymyksiin saatiin vastaus, kun hänet kaapannut kookas pöllöeläin saapui huoneeseen. "Hyvää huomenta, Exodyln. Minä olen Sergei Smith, Dark Avengerin tytär."

"Mitä vittua?" Exodyln aprikoi. "Kosminen puu otti muotonsa uudelleen, onhan se ikuinen artifakti. Typerät kengurut luulivat voivansa tuhota sen. Minulta he saivat vain ruumiin, mutta löydän kyllä vielä uuden" haasteli nykyään teepannussa elävä Dark Avengerin sielu. "Mikset anna heille tiskiharjaa ja lopeta tätä kaikkea?" kysyi Exodyln teepannulta. "Tiskiharja on minun tapani ohjailla tätä maailmaa. Jos kengurusivilisaatiolla olisi kaikki, heistä tulisi kuin ihmiskunnasta aikoinaan, eivät he tarvitsisi minua enää." Dark Avenger tunnusti.

Exodyln nikamiensa narisevan ja hampaidensa helisevän. Nyt hänestä tuntui kummalliselta. Mikä olikaan totta ja mikä pelkkää unta? Tuhansia vuosia pöllön kanssa asuttuaan hänen todellisuuden tajunsa oli lähes terävimmillään, mutta nyt tuntui vaikealta loksauttaa palat kohdalleen. Oliko maailma oikeasti tuhoutunut? Tiskiharjoissa piileksisi luultavasti totuus, mutta niitä hän ei pääsisi täältä häkistä käsin tutkimaan. Miksi hänet edes oltiin teljetty tänne? Ja mikä vitun 14?

Exodyln istuutui kengurun pöydän ääreen. Kaksi aseistettua kengurua hänen vierellään muistuttivat siitä, että oli turha yrittää mitään jänskää. "Hyvää päivää, Exodyln. Silläkö nimellä kutsut itseäsi?" kenguruiden suuri johtaja puhutteli. Exodyln oli ihmeissään, että hänen nimensä tiedettiin. "Kyllä, sillä nimellä kutsun itseäni ja sillä nimellä sinäkin saat kutsua minua. Elämä hyppii langoilla kuin matadori ilman viitanhiventäkään. Haluaisinkin kysyä, miksi minua pidetään täällä?" Kenguru repesi nauruun. "Eikö sinulla ole mitään aavistusta? Suuri ja mahtava Exodyln! Sinä olet toisesta maailmasta kuin me. Sinä olet juonut kahvia pöllöjen kanssa, kun me kengurut vielä heittelimme toisiamme paskalla! Näit kun tämä maailma syntyi!" Kenguru vaahtosi. "Se kaikki oli siis totta... Mitä Dark Avengerille tapahtui? Mitä Kosmiselle puulle tapahtui?" Exodyln kysyi hätistellen tuomion kärpäsiä ympäriltään. "Sinähän näit sen omilla silmilläsi. Me dematerialisoimme puun, sillä Dark Avenger ei ollut myöntyväinen toiveisiimme. Ajattelimme, että sinä voisit olla eri kannalla." Kenguru ottaa pöydästä tukea ja puhuttelee Exodylniä aivan kuono nenässä kiinni "Me tahdomme tiskiharjan!"

Aamukahvilla Exodyln huomasi jotain kummallista. Ilmassa oli jonkinlainen jännite. Dark Avenger läikytti kahvia ja mumisi jotain kirahveista. "Aijotko kenties kertoa minulle, että tämä kaikki on pelkkää valhetta?" Exodyln lohkaisi. Dark Avengerin pokerinaama murtui. Todellisuus pirstaloitui Exodylnin ympäriltä. Kosminen puu katosi, kahvit jäähtyivät ja Dark Avenger valui muodottamana massana tyhjyyteen. Hajonneesta aineesta kasautui hitaasti tankkeri, jonka sisälle Exodyln sijoittui ja yhätäkkiä kaikki oli mustaa.

Exodyln avasi silmänsä. Hän oli nukkunut 20 vuotta ja löysi itsensä häkistä, jonkinlaisen laivan ruumasta. "En muista äitini hevosten etunimiä!" Exodyln hätäili rämäpäisesti. Äänekäs hötkyily toi vieraat huoneeseen. Kenguruprofessori käveli huoneeseen kollegoineen, valkoisissa takeissa. "Näin aikaisin? En olisi uskonut!" yksi kenguruista sanoi. "Onhan siitä kulunut jo kaksi vuosikymmentä, ehkä nyt on aika" sanoi toinen. Sitten yksi professoreista kaivoi radiopuhelimen taskustaan ja raportoi "14 on herännyt, sir. Toistan, 14 on herännyt."

Kosminen puu ulotti juuriaan ja sai aikaan uuden olevaisuuden. Tällä kertaa tiskiharjat jätettiin keksimättä ja astioita tuli hangata vaahtomuovipötköillä. Dark Avenger oli asunut kosmisessa puussa jo niin kauan, että pataässän kulmaan tehdyt taitokset olivat ehtineet suoristua. Exodyln oli hänelle etäinen tuttu. Puun latvassa oli nimittäin ennen laitteisto, jolla hän pystyi tutkimaan kaukaisia maailmoja, kuten maata, ja pystyihän sillä tekemään myös vanukasta. Galaktisen lorahduksen jälkeen pöllö kuitenkin teki laitteistosta muutaman ässän korttipakkaan ja hihaansa.

Exodyln tunsi palavaa kaipuuta vanhaan maailmaan. Ikuisuuden joki virtasi hänen edessään niin kylmänä, ettei siitä saisi kalaa edes kaksipuolisella teipillä. Exodyln oli kuitenkin jollain tavalla tyytyväinen tähän rauhalliseen ja ikuiseen, kosmiseen puuhun, jossa pöllöherra Dark Avenger oli asustanut 33 vuotta yli ikuisuuden.

"Juurissa kasvaa hassua tähkää, aivan kuten silloin joskus ennen alkuräjähdystä. Silloin täällä asustelikin se Simodin." pöllö höpötteli. Exodylnillä levisi korttipakka käsiin. "Minähän voisin rakentaa uuden maailmankaikkeuden. Voisin tavoittaa uuden olevuuden tason jumalaisena alkuolentona. Älykkyyden keskittymä universaalissa skaalassa."

Exodyln oli kiipeillyt kosmisen puun juuria 7 päivää 15 tuntia 51 minuuttia ja 7 sekuntia. Vihdoin hän saavutti paikan jossa hassua tähkää pitäisi kasvaa. Seinään oli kirjoitettu "Bobler käy kuumana."

Tyhjyyden keskellä vavahteli risu. Kaakosta lähestyi vesimolekyyli, joka kietoi koko risun kosteaan vaippaan ja vuosien saatossa risusta kasvoi kaunis puu. Puussa majaili pöllö, joka rohkaisi Exodylniä siirtymään kylmästä tyhjiöstä puun uumeniin asumaan. Äkkisväkkiä pöllöstä tuli Exodylnin hyvä ystävä.

Sankarimme hävisi jo seitsemännen käden perä jälkeen pelatessaan pokeria kynttilän valossa Dark Avengeria vastaan. "Olen kuullut, että te Pöllöt olette hyviä huijaamaan korttipeleissä!" tokaisi Exodyln, mutta Dark Avenger oikaisi nopeasti "Ei, emme me pöllöt huijaa. Ne ovat luultavasti ahvenet, joista sinä puhut." Exodyln katsoi sivukameraan ja vinkkasi silmää.