IRC-Galleria

KyuuEturautti

KyuuEturautti

Pörisee vastoin fysiikan lakeja

Blogi

- Vanhemmat »
Vaikka Tampere Kupliissakin pitäisi kuulemma paneloida, on väliin ilmestynyt jotain muuta tekemistä.

Tuija Brax totesi viikko takaperin Aamulehdessä (http://aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/70564.shtml) suomalaisen demokratian laskusuhdanteesta kovaa asiaa. Päivä päivältä tätä ymmärtää paremmin, kun katselee fiksujen päättäjien toimia. Inhimillisellä tasolla ymmärtää, että tietoyhteiskunta, Internet sun muut ovat jotain niin suurta ja tuntematonta, että JOTAIN pitäisi tehdä, vaikka vanhemman polven kansanedustajalla tai ministerillä ei olisi pienintäkään tietoa aiheesta. Tiedon puute ajaa yleensä huonoihin päätöksiin, kuten hutiloidun nettisensuurin kanssa kävi.

Itse kullekin tulee elämässä vastaan vaiheita, jolloin edessä on mahdottoman tuntuinen ongelma. Siitä eroon päästäkseen ihminen laiskana olentona etsii oikopolkuja, porsaanreikiä ja mahdollisuutta paeta vastuuta. Monelle tulee riittävän hyvä olo siitä, että asialle teki jotain, vaikka se jotain olisikin vain ongelman lakaisu maton alle. Poissa silmistä, poissa mielestä -sanonta ei ole aivan tuulesta temmattu. En itse voikaan suoraan syyttää nykytilasta ministerejä yksin, vaan koko valtiohallinnon rakennetta, jossa tietotaito on jäänyt 80-luvulle. Tietoa on kyllä tarjolla, mutta nykyisen asiantuntija-aseman pitäjät eivät ole halukkaita luopumaan asemastaan. Ja tätä kautta Braxin toteama ongelma taas toteutuu: nuoret, jotka kuitenkin tietävät Internetistäkin yhtä ja toista, eivät saa ääntään kuuluville. Pahimmillaan heidät nauretaan lyttyyn ja jopa häpäistään valtamediassa.

On mahdollista, että ensi tiistain rullattua ohi, nimimerkki huolestunut perheenäiti voivottelee Helsingin Sanomissa, kuinka vastuuttomat ja työtä halveksivat nuoret koittivat taistella lapsipornon puolesta eduskuntatalon edessä. En itse asiassa pidä edes kaukaa haettuna, että joku valtamedia tai ainakin -puolue hyppää mauttomuuden puolelle kommenteissaan. Yhteiskunta muuttuu ja sitä ei voi kieltää. Muutoksen pelko yhdistettynä joka suunnasta kuuluviin ongelmiin ajaa äärimmäisen epätoivoisiin tekoihin, joita harvoin kadutaan. Vastapuolen naurunalaiseksi tekeminen on sitäpaitsi vanhimpia temppuja nykypolitiikan oppikirjassa.

Sanoman vääristyminen on harvinaisen ilkeä tosiasia. Kun nuoret haluavat asioita hoidettavan vaikean kautta, pysyvästi ja tehokkaasti, heidät voidaan hymyssä suin leimata rikollisiksi. Vain siksi, että he haluavat toimia tehokkaasti rikollisuutta vastaan, taistellen seuraavankin sukupolven elämänlaadun puolesta. On totta, että nuorilla on erilainen käsitys ja kuva nykymaailmasta, mutta eikös se ole koko ihmiskunnan olemuksen perusta? Se muuttuu, se kehittyy ja jokainen sukupolvi on erilainen kun edellinen. Lienee totta, että nuorista on aina tehty pahoja kapinallisia, mutta olen myös varma että jokainen nuori sukupolvi on tuntenut tällaiset herjaukset yhtä ikävinä ja loukkaavina. Toinen ihmiskunnan fakta lieneekin se, että emme koskaan opi virheistämme.

Optimiratkaisu olisi toki mennä homman mukana ja istua kädet taskussa. Sen sijaan päätin, että kuskaan itseni ja autollisen hippejä 4.3 eduskuntatalon eteen. Toivottavasti emme ole yksin.

Neo-conitismiSunnuntai 24.02.2008 15:15

Eilen, koska luoja soi, vietimme pienellä porukalla Traconin loppumisjuhlaa. Tämä perinteinen tapahtuma sisältää hyvää ruokaa ja juomaa, keskinkertaista saunaa ja äärimmäisen huonoa viihdettä. Välineinä oli lihapata, panimoliiton mainostama suomalainen laatutuote, allekirjoittaneen asunto sekä tuore Steven Seagal -elokuva. Näillä keinoin saimme karisteltua loputkin conistressit pois ja saatua tämän juhlakauden päätökseen.

Tästähän se ajatus sitten lähti, conien järjestäminen on selkeästi uskonnollinen rituaali joka kuuluu neo-conitismin uskonlahkoon. Se lähtee kovasta suunnittelusta, työstä. Sitten on viikon paasto, pyhiinvaellus ja lopuksi viikon juhla-aika. Tämä kaikki suoritetaan hartaudella ja vahvalla vakaumuksella. Matka on täynnä suuria elämyksiä ja haasteita, joista on suoriuduttava päästäkseen lähemmäs vakaumuksensa päämäärää. Juhlatunnelma lopussa on mitä aidoin, sillä sen tietää todella ansainneensa.

Ja ennen kaikkea, lopuksi tulee hyvä fiilis.

Post-coniittinen stressisyndroomaSunnuntai 17.02.2008 23:51

On se ihmisen keho vain hiton fiksu laitos. Ei ole eka tai kymmenes kerta kun pärjään stressin voimalla yli vaikka minkä ja vasta operaation valmistuttua kunnialla tulee kuolo. Sekä conin valmistelu, itse conipäivä että sunnuntainen lastaaminen ja Japan Popin toimituskokous menivät ihan ok. Traconin säilytettäviä tavaroita on sitten tätä nykyä enemmän kun yhteen postirullakkoon mahtuu. Global Animen edelleenlähetystä vaativat tavaratkin menivät vain hädin tuskin yhdellä pumpulla, tosin myönnetään että paketointi ei ole vahva lajini. Tällä kertaa kiitän onneani, että tärkein asiakkaani on iso maahantuonti- ja tukkufirma, jossa ei pelätä paketteja.

Eli terveys kesti tuon kaiken ihan kivasti. Sitten, kun olin laina-auton vienyt vanhemmille ja palasin omallani takaisin kotio, huomasin että joku ei tunnu oikealta. Se saattoi johtua siitä, että huomasin olevani eteisen lattialla josta ryömin hiljaa petiin. Viimeiset kuutisen tuntia on tullut kärsittyä harvinaisen voimallista golmohammadia, eli jälkistressiä eli siis post-coniittista stressisyndroomaa. Vahva tavoite on herätä tiistaina terveenä, mutta vielä ei kannata lyödä isoja vetoja sen puolesta.

Kerron kuitenkin jotain. Conipäivän tunnelmaa kuvastaa pitkälti se, että esitin staff-huoneessa laulun "Aikuinen Nainen" ja vaadin Paula Koivuniemeä seuraavan Traconin kunniavieraaksi. Olen varma, että se on parasta mitä suomalaiselle animetapahtumalle voisi tapahtua. Jälkikäteen mietittynä saattaisin vaihtaa kuitenkin tilalle Arja Saijonmaan. Ja siitä todellakin tunnen ystävän, kun on coni-iltana siivoushommissa mukana hän.

Ja takaisin Pasilaan.


PS. Ei mikään asialta mitätön uutisviikonloppu muutenkaan - Traconin lisäksi melkoista juhlaa on pidetty niin Kosovossa kun Blu-Ray -leirissäkin. Tarjoaapa historiankirja ainakin vähän referenssejä meidänkin "historiallisen" tapahtuman muistelemiseen.

Paperiton con ja muita vitsejäKeskiviikko 13.02.2008 01:37

Viimeisiä paperitöitä on tullut tehtyä parin päivän ajan. Niitä muuten on aika hemmetin paljon. Tällaisella pikaotannalla niitä voisi jakaa muutamaan kategoriaan.

Cosplay-puolella on numerolaput, jotka pitää tehdä ensin kaksipuoleisena ja sitten laminoida, leikata ja käyttää rei-koneen läpitte. Tarvitaan myös kunniakirjat, jotka nekin tehdään kaksipuoleisena, jonka jälkeen ne signeerataan kahden henkilön toimesta ja pistetään muovitaskuihin. Juontajat ja tuomarit tarvitsevat omat lappukokonaisuutensa, jotka koostetaan suljettaviin kirjoitusalustajutskiin. Infotiskille ja kuvaussaliin tarvitaan luottamukselliset tarkistuslistat jonka lisäksi kuvaajan ohjaajalle tarvitaan ohjauslista. Äänestyslappuja tarvitaan viitisensataa kappaletta tällä kertaa, jotka pitää leikkaamisen lisäksi vielä leimata. Ääntenlaskijoiden elämääkin on helpotettu laskenta-, koonti- ja tuloslomakkeilla. Sitten vielä varakappaleita kriittisimmistä tuotteista, kaikkien lajittelu ja paketointi. Aikas monta sataa arkkia on tuohon mennessä käynyt niin tulostimen, paperileikkurin kuin laminaattorinkin läpi.

Vaan ei tässä vielä kaikki, sisätiloissa tarvitaan salien ja luokkien oviin kyltit. Lisäksi niitä tarvitaan oviin joista on päässy kielletty, hissien luo, sisäänkäynneille, infoon, ulko-oville ja käytäville. Jossain on ohjelmakarttaa, jossain tilakarttaa, toisessa kulkuohjeita ja vinkkejä, kolmannessa ja yhdeksännessä tietoa ohjelmamuutoksista. Taas meni useampi sata arkkia niin ettei edes plop-ääntä kuulunut - ei sillä että normaali tulostin sellaista ääntä usein pitäisikään.

Nimilappuja on conitealaisille, ohjelmanjärjestäjille, median edustajille, vieraille ja työvoimalle yhteensä useampia satoja kipaleita. Kaksipuoleisuus on hyväksi näissä joten moiseen ryhdyimme. Sitten leikkelyä ja taas rei-koneen kimppuun käyntiä. Komeita niistä ainakin tuli, vaikka Siviksen puolesta itse sanonkin.

Ulkotilat ovat vaativampia, A-kyltteihin tarvitaan reilusti aakolmosia joista sitten saa kasattua jonkinlaisen paketin. Leikkelyä ja asettelua tarvitaan yksittäisiä enemmän, jotta kyltti näkyisi kauas ja olisi selkeä. Aivan pahimpaan hifistelyyn emme päätyneet, vaan totesimme tietyssä kohtaa lopputuloksen olevan riittävän hieno.

Tämän lisäksi monet innokkaimmat ohjelmanjärjestäjät väsäävät toki vielä omia mainoksiaan, kuten taidekuja täällä ja mangakirppis tuolla -tyyppiset mainokset. Parille sponssille on luvattu näkyvyyttä seiniltä ja tokihan sellainen järjestetään kun kiltisti tapahtumaamme tukevat. Aika moni myyjä pistää vielä omia lappusiaan esille myyntipöytänsä ympäristöön.

Vaikkakin olen niitä paheksuttavia ihmisiä, jotka uskovat puiden kasvavan uudestaan, totean silti paperityötä olevan tuhottomasti. Päivätyöni alalla olen säädellyt monenlaisia paperittomia ratkaisua ja kieltämättä esimerkiksi cosplayssa on monta asiaa jotka voisi hoitaa ihan hyvin elektronisesti. Itse asiassa, tästä ei puutu kuin vain ja ainoastaan jumalaton säkki rahaa sekä kenties vähän rohkeutta. Jo vuosia sitten ehdoteltiin sähköisiä äänestyspisteitä kisoja varten, mutta idea jätettiin pian sikseen tekniikkaongelmien pelossa. Taitaapi olla niin, että infotiskin tykki/isoruutu ja mahdolliset info-tv-järjestelmät ovat toistaiseksi ainoita sähköisiä tiedotusmenetelmiä conipäivänä. Kenties joku päivä tilanne muuttuu ja jokin iso logistiikkatekniikan firma haluaa käyttää conia koekaniininaan. Kenties tämän tekniikan hinta vielä halpenee rajusti ajan myötä. Toistaiseksi kiitämme muinaisten Kiinalaisten viisautta sekä suomen vihreää kultaa.

Ja kukaties laadukas opastus paikan päällä helpottaa sen verran monen kävijän elämää, että operaatio on ehdottomasti nähdyn vaivan ja tuhlatun puun arvoinen.

ConikuntoonLauantai 09.02.2008 22:43

Vaikka tämä tuntuu aika hullulta, kysymys ei suinkaan ole hifistelystä tai ylienergisestä mielikuvituksesta, vaan vähitellen kerääntyneistä tavoista välttää ongelmia. Conipäivä on melkoinen kuormitus conitealaiselle, tarjoten hyvinkin neljätoista tuntia työtä ja (kieltämättä pitkälti tarpeetonta) stressiä aika pienellä ravinnolla. Kokemus on osoittanut, että sopivalla valmentautumisella conipäivästä nauttii monin verroin enemmän ja myös kunto kestää paremmin. Ratkaisuksi tähän on tullut tietynlainen tiukka rytmi viimeiselle viikolle ennen conia.

RUOKAILUN osalta normaalit sikamaiset ruokatapani saavat hetken paussia. Pyritään kahteen lämpimään ateriaan päivässä, vihanneksia saa mennä kilo päivässä jos rahat riittää. Eines/valmisruoasta kelpaa vain pinaatti- ja hernekeitto, pikaruoasta lähinnä Subwayn keveimmät optiot. Jos tilaisuus löytyy, investoidaan poikkeuksellisesti myös tuoreeseen leipään. Toki näkkileipä varmasti pitää pintansa ykkösenä, mutta jälkiuunileipää tai muu laatuleipä siintää toiveissa. Juomapuolella tyrnimehua ja piimää kitataan sitä tahtia kun vaan alas menee. Kofeiinitasapainoa valmistellaan siihen, että conipäivänä ei kahville juuri ehdi. Tämä tapahtuu tasoittamalla kahvin juontimäärää ja laskemalla sitä jopa vain noin viiteen kuppiin päivässä. Energiajuomaan voi joutua alistumaan conissa, mutta ei edeltävällä viikolla. Niistäkin tuetaan mielummin vaikkapa Vita Novaa, jossa ei ole normaalien energiajuomien haitta-aineita.

VUOROKAUSIRYTMI ei ole vahvimpia puoliani. Valmennusviikolla siihen pitää kuitenkin keskittyä ja sitä on pidettävä kurissa. Unen määräksi pitää saada melko tarkka seitsemän tuntia ja vähitellen säätää heräämisaika aamulle aamu- tai puolipäivän sijaan. Päivä kerrallaan säädetään rytmiä niin, että torstaihin mennessä herätään seitsemältä, jotta conipäivänä lauantaina päästään kuuden-seitsemän aikaan hereille virkeänä. Iltaisin juostaan pientä lenkkiä jos ei tahdo muuten väsy tulla. Talvi tekisi kieltämättä hyvää, että pääsisi ladulle mutta terkkuja vaan Bushille ja kiitos vesisateisesta helmikuusta.

TYÖTAHTI on normaalisti infernaalinen, mutta näissä oloissa jopa yrittäjän on katsottava peiliin ja elettävä realiteettien mukaan. Se tarkoittaa sitä, että yli kymmentä tuntia ei olla päivittäin toimistolla ellei jotain todella yllättävää tule vastaan. Jos oikein säätää ja saa työkaverien kanssa tilanteen optimoiduksi, voi päästä joskus 6-8 tunnin päivilläkin.

SAUNA on yksi valmentautumisen kulmakivistä, niinkuin tässä maassa sietää ollakin. Jos vain mitenkään päivään mahtuu, siellä vieraillaan valmennusviikolla joka päivä, vähintään joka toinen. Hullutteluun tai löylykisoihin itsensä kanssa ei lähdetä, vaan otetaan rauhallisesti. Niinhän saunassa pitäisi aina tehdäkin.

Entäpäs se pikkujuttu nimeltä conin valmistelu? Nykyään pidän tavoitteena että kuskaamista lukuunottamatta kaikki isot hommat on valmiina viikkoa ennen conia. Tällä haavaa näyttää siltä että painosta pitäisi saada vielä cosplay-kunniakirjat ja muutama kymmenen julistetta. Lisäksi pitäisi printtailla vähän tarkistuslappuja, leikellä ja leimata äänestyslaput sekä tehdä muiden conitealaisten kanssa monenlaisia ostoksia. Conia edeltävät isoimmat ja ilkeimmät hommat on kuitenkin saatu alta pois. Ennen kaikkea tämä ennakointi helpottaa jos (ja kun) jotain yllättävää menee vikaan. Sitten on vielä jonkinlaiset saumat viime hetken korjailuihin, kun ei ole jokainen viimeinen minuutti buukattu.

Itse conipäivän elintavoista pitää koittaa vielä kirjoitella jotain muuta, mutta kiitos Aura Ijäksen, meillä on tulossa myös paikan päälle definitiivinen ohjeistus kävijöille. Varoitettakoon myös - jos vain ehdin, pidän siellä jälleen propagandapuheen kotimaisten elintarvikkeiden puolesta.
Tässäpä yksi jutun tynkä, jonka saattaisin kirjoittaa mitä mainioin perusteluin myös tämän tekstin täydellisenä vastakohtana. Aika ajoin kun on syytä osata delegoida, ettei ihan kaikkien conin tekijöiden tarvitse ihan kaikista asioista stressata. Delegoinnin ei kuitenkaan tarvitse eliminoida dialogia ja conitean kaiken mahdollisen järjen käyttämistä, ainakin tarkistusvaiheessa.

Parhaimmillaan homma toimii niin, että ensin valitaan eri hommille aktiivit ja määritellään karkeat raamit toiminnalle. Tällaisia ovat vaikkapa kyseisen homman tavoitteet, budjetti ja aikataulu. Vastuun ottaneelta tulee yleensä pian paluupostina toiveita ja tarkentavia kysymyksiä, jonka jälkeen hommassa päästään töihin. Riippuen projektin laajuudesta, välissä saattaa nytkähtää kuukausiakin, joiden aikana tilanneraportit ovat melko lyhykäisiä.

Kun homma lähenee valmista, kannattaa aika ajoin asia nostaa vielä kertaalleen pöydälle. Eilen jutustelimme niinkin yksinkertaisesta ruohonjuuritason asiasta kun opastekylteistä conipaikalla, niin sisä- kun ulkotiloihinkin. Ehdotetut kyltit, niiden sijoituspaikat sekä määrät lueteltiin läpi melkoisen virkamiesmäisessä litaniassa. Pääosin operaatio sujui nyökyttelemällä, mutta muutama yllättävän fiksu ehdotus tuli vielä mukaan.

Sisäinen tiedotus on aivan oma taiteenlajinsa, jossa taidokkain järjestäjä osaa kuvitella itsensä erilaisten conivieraiden saappaisiin juoksemassa virtuaalisesti pitkin käytäviä, ollen milloin minkäkin paikan tai tiedon tarpeessa. Hyvän sparrauksen tarjoavat infotiskillä aiemmin työskennelleet, jotka osaavat kertoa mitä asioita heiltä on eniten perinteisesti kyselty. Viimeinen silaus tulee osaavalta vastuuhenkilöltä, joka tietää miten asiat sanotaan lyhyesti ja mahdollisimman yksiselitteisesti. Niinkin pieni asia kun kirjoittaa ulkokylttiin TRACON eikä TRACON III vaikuttaa varsin oleellisesti siihen, kuinka kaukaa kyltti on vielä helppolukuinen.

Tässä tuli vastaan myös aiemmin mainitsemani välineurheilu. Saimme käyttöön aivan ihania ulkokäyttöön tehtyjä A-kylttejä, joihin mahtuu just eikä melkeen neljä A3-arkkia sisälle, reunasta reunaan. Aiempiin puolistandardimallisiin verrattuna pääsimme tästä hommasta uskomattoman helpolla ja saatoimme käyttää säästyneen ajan nuolimerkkien syvälliseen psykoanalyysiin. Päädyimme kansankäräjillä siihen, että ne joko näyttävät johonkin suuntaan tai sitten eivät. Koska kukaan ei tähän tyytynyt, jäämme odottelemaan KHO:n päätöstä.

VälineurheiluaPerjantai 01.02.2008 23:09

Tässäpä on yksi aihe, joka ei vielä jokunen vuosi sitten käynyt animealan tapahtumajärjestäjillä mielessä. Nyt, kun tiettyjä asioita tekee vähintään kerran vuodessa, tulee yhä useammin mieleen etsiä tapoja työmäärän vähentämiseksi. Toisin sanoen, sitä oppii sekä tekemään että käyttämään työkaluja, joilla jotkut pahimmat rutiinit helpottuvat. Tutuimmaksi näistä ovat tulleet monet pienet tietokoneohjelmat, jotka säästävät nykyään monenmoiselta työltä. Koska tällainen tekniikka harvemmin näkyy kävijöille, kerrottakoon hiukan tarinoita esiripun takaa.

Cosplay Finland Tourin perustaminen 2006 lähti liikkeelle suurelta osin Animeunionin Profiilijärjestelmän (nyk. oma.aniki.fi) kehittymisestä. Liikkeellelähtöä varten lainasimme vähän ohjelmakoodia firmaltamme, jolla lomakkeiden tekeminen onnistui. Menemättä yksityiskohtiin, todettakoon että tuon jälkeen on esimerkiksi kunniakirjat, cosplay-numerolaput, kuten myös juontajan, tuomarin ja kuvaajien lomakkeet tuotettu automatiikalla. Ohjelmalle syötetään tarvittaessa graafinen ulkoasu ja koordinaatteja (=mihin kohtaa numero tai nimi tulee), jonka jälkeen parin napin painalluksella saadaan valmiit laput, jotka voi sitten printata tai toimittaa painoon. Vaikkakin tulostaminen, laminointi, leikkaus ja rei'itys vie edelleen pitkät ajat, on pienellä ohjelmoinnilla säästetty ehkäpä jo satoja tunteja työaikaa.

Automaattista lomakkeiden tekoa käytetään yhä enemmän muissakin tehtävissä tätä nykyä. Tracon III:een ollaan ensi kertaa tekemässä myös nimilaput automatiikalla. Jälleen säästyy aikaa ja kahvia. Tekniikka on ehkäpä joillekin tuttua Anikin badgegeneraattorista, joka vaikuttaa edelleen osoitteessa www.aniki.fi/badge. Tuonkin palvelun suosio ajoin pelottaa, eikös tuo ole vähän kun maalitaulun pistäisi rinnuksiinsa...

Työvoimapuolella vastaavaa on sovellettu myöskin. Kun vänkäreitä ja järjestyksenvalvojia on kolminumeroinen määrä, työtehtävien ja -tekijöiden yhteensovittaminen on pienoinen haastelaji. Nykypäivänä nämä naputellaan koneelle, jota sitten seuraillaan infopisteeltä käsin. Jos jokin vänkäri ei ilmoittaudu tehtäväänsä, hyppivät punaiset valot silmille varoittamaan että nyt tarvitsee saada joku paikkaamaan. Paraskaan kone ei kuitenkaan korvaa etenkin järjestyksenvalvojien kenties tärkeintä apuvälinettä, eli radiopuhelimia. Tämä on yksi kohta, jossa Ropeon ry ansaitsee massiiviset kiitokset. Ropeconin lainaamat radiopuhelimet ovat auttaneet monia coneja ja epäilemättä auttavat vielä useasti vastakin.

Tietotekniikkaa käyttäessä voi pitää conia onnekkaana, jos käyttöön on saatavilla laadukkaiden merkkien tekemiä laitteita - ainakin tekniikkavastaavan elämä helpottuu tällöin rutkasti. Plussaa ovat myös pienet ja ripeät lasertulostimet, joilla ex tempore -kyltit ja tuloslaput saadaan infossa aikaan kivuttomasti. Vähemmän teknisissä asioissakin laatu helpottaa elämää. Tukevat ulkokäyttöön tehdyt A-kyltit auttavat oikeiden paikkojen löytämisessä, kestäen conista ja vuodesta toiseen. Hyvät kirjoitusalustat puolestaan helpottavat niin juontajien, panelistien kuin tuomarienkin työtä monissa eri ohjelmanumeroissa.

Yhteistä kaikelle ylläolevalle on mielestäni se, että näiden keinojen käyttäminen conista toiseen ei vie conilta persoonallisuutta pois. Toiveeni onkin, että monenlaisia työkaluja ja välineitä voitaisiin lainata jatkossa yhä useammin conien kesken, eikä ainoastaan samalla paikkakunnalla. Kukaties jokin päivä coniteat voivat ihailla alan yhdistysten tarvikelistoja ja säästää lainoilla niin rahaa kuin vaivaakin.

Loppuun mainostan vielä, että yhden parhaista conitealaisen työkaluista on teettänyt amerikkalainen verkkojätti Cisco Systems. Heidän pöytäpuhelimien pahvilaatikot ovat täydellisen muotoisia ja kokokoisia kaikenlaisten lomakkeiden ja lappujen kuljettamiseen, jonka lisäksi laatikon etualalle mahtuu kivasti kynät ja pientarvikkeet. Conin jälkeen näistä voi tehdä yhden conin mittaisia arkistoja, joihin mahtuu yli jääneiden ja käytettyjen lomakkeiden lisäksi muutama conin ohjelmalehti. Sitten vain kylkeen conin nimi ja hyllylle siistiin pinoon. Loistavaa tuotekehitystä!

Conilaisia mietteitäTorstai 31.01.2008 01:50

Conilaisia mietteitä

Pitkällisen pohdiskelun jälkeen sekä muutaman epäilyttävän irkkaajan pyyntöjen ja uhkailujen seurauksena päätin avata vähän mietteitäni maailman menosta. Aihealueeksi valitsin nyt ainakin toistaiseksi suomalaiset animeaiheiset conit eli alan suurimmat yleisötapahtumat. Taustoja ehkä tulee availtua tarkemmin ajan myötä, mutta tiivistettynä voisin todeta että olen puuhaillut tämän alan yleisötapahtumia vuodesta 2003 alkaen, jota ennen monenlaista yleisötapahtumaa/messua oli tullut puuhattua muilla aloilla. Hoidan yleensä tehtäviä, jotka liittyvät cosplay-pukuiluohjelmiin, tekniikkaan, tiedotukseen, sponsoriasioihin, lobbaukseen, ihmisten rekryämiseen ja/tai monenlaiseen geneeriseen tapahtumasuunnitteluun.

Tällä hetkellä eniten työn alla on reilun parin viikon päästä pidettävä Tracon III - Tampereen roolipeli- ja animetapahtuma. Otin tällä kertaa hommakseni ensi kertaa sponsoriasiat, jotka koostuvat Traconissa lähinnä myyntipöydän vuokraajista. On ollut positiivista nähdä näiden määrän myös kasvaneen, enkä ole missään nimessä valmis pistämään sitä yksinomaan tehokkaamman markkinoinnin piikkiin. Myyjiltä saatujen kommenttien mukaan Tracon on onnistunut saamaan aikaan hyvänlaisen konseptin. Tapahtuma koetaan tiiviinä ja tapahtumantäyteisenä, jonka kävijöistä valtaosa on erittäin aktiivisia harrastajia. Kiitoksia on tullut myös järjestelyjen vastuullisesta hoitamisesta sekä selkeistä myyjien toimintaohjeista. Parantamisen varaakin toki on, katsotaan kuinka hyvin osaan näihin pyyntöihin vastata.

Tracon-tapahtumien vakaana perusaatteena (ainakin toistaiseksi) pysynyt yksipäiväisyys on hyvä esimerkki aiheesta, jossa totuus jakautuu kahtia. Myyjien kommentit ovat usein yksipäiväisyyden puolesta. Tätä perustellaan monipäiväisten conien keskimääräisen päivämyynnin pienuutena, huomattavasti kasvavina majoitus- ja palkkakuluina sekä tiettyjen järjestelyjen yksinkertaisuutena. Monet näistä perusteista pätevät myös conin järjestäjien näkökulmaan, sillä monipäiväisyys saattaa implikoida moninkertaista työmäärää sekä pahimmillaan rajusti kasvavia tilavuokria. Toisaalta, tiettyjen asioiden järjestelyissä saattaa päästä jopa paljon vähemmällä, jos asiat voi jakaa usealle päivälle.

Kävijöiden puolesta monipäiväisyyttä usein toivotaan, enkä missään nimessä ole kritisoimassa ihmisiä jotka haluavat pitää enemmän hauskaa. En myöskään jaksa uskoa, että monipäiväiset conit ovat mihinkään häviämässä - päinvastoin, Tampere Kuplii on juuri vaihtumassa yksipäiväisestä monipäiväiseksi. Traconissa on toistaiseksi otettu tietty linja ja ehkäpä pieni erilaisuus sallitaan, tämä on kuitenkin niitä asioita johon ei ole yhtä oikeaa vastausta. Molemmille näkökulmille on paljon hyviä perusteita, puolesta ja vastaan, kaikkien tahojen näkökulmasta. Toiveenani on, että pieniä ja positiivisia erilaisuuksia syntyisi yhä enemmän, sillä tapahtumamäärän kasvaessa conien eroista tulee yhä tärkeämpi tekijä. Samalla toivon, että erilaisutta löytyisi dialogin ja vaikkapa yhteisten ideatuokioiden välityksellä, eikä niinkään vain haluna tehdä asiat toisin kun naapuriconissa. Yllättävän moni conin järjestelyyn liittyvä taustatyö on luonteeltaan sellainen, että niissä aiemman matkiminen on melko hyödyllistä.

Tämän päivän Tracon-kokous oli luonteeltaan hyvin erilainen muutaman muun tapahtuman vastaaviin, pari viikkoa ennen tapahtumaa pidettyihin verrattuna. Kokous oli vaarallisen rento ja ongelmia oli esillä ihmeen vähän. Ihailimme ohjelmalehden kansikuvaa, totesimme jääkaapin löytyneen ja laskimme cosplay-kisaan mahtuvan yleisön määrää. Tunsin itseni poikkeuksellisen tyhmäksi luetellessani työvoimavastaavalle mielessäni olleita murheita, joista oikeastaan kaikki hän oli huomioinut jo aikaa sitten. Päätin kuitenkin piristää ihmisten päivää piirtämällä taululle aikakaavioin cosplay-ohjelman vaatimista tekijöistä ja tehtävistä. Tämän jälkeen totesin, etten osaa pyyhkiä enää taulua, vaan tarvitsin päävastaavan apua tehtävästä suoriutumiseen. Onneksi työnjako pelasi jälleen kerran.


Kerrotaanpa vielä miksi tämä kirjoitelma on IRC-Galleriassa, eikä vaikkapa jossain omalla koneellani. Mielestäni IRC-Galleria on hyvä asia, eli suomalainen ja vastuullinen yhteisöpalvelu. Toisekseen siksi, että tarpeeksi kauan palvelimia ja ohjelmia ylläpitäneenä oppii arvostamaan toisen valmiiksi tekemää työtä. Kolmannekseen siksi, että ensimmäisessä kappaleessa mainittu uhkailu implikoi tämän palvelun käyttöä. Moraalipiste galtsulle.
- Vanhemmat »