IRC-Galleria

Täällä taas, vaihteeksi.
Pakko ottaa aikaa, et kerkiää kirjoittaa. Pieni mies nukkuu, toistaiseksi, samoin perheen uusi tulokas Rocky. SE jonka ei pitänyt meille jäädäkään, jäi kuitenkin.

Paljon on taas sitten viime kirjoituksen tullut kohellettua.

Naapuri soitteli tässä yhtenä iltana reilu kaksi viikkoa sitten, otammeko koiran hoitoon pariksi päiväksi, kun se jolle sen piti mennä teki ns. sikaoharit. Kuvitteli, et koirat on samalla tavalla vaihdettavissa kuin paidatkin. Ei onnistu! Tuumas se joka tätä hommaa pyörittää täällä meidän kylällä.

Joten meille tuli hauveli ns. pariksi päiväksi hoitoon. Mutta siinä kävi kuitenkin niin, että se tuli tuon pienen tuholaisen kanssa loistavasti toimeen ja sillä on norsun hermot ja selvisi vielä reissaamisestakin tosi hyvin, alku ihmetyksen jälkeen. Joten isännänkin sydän suli ruskean nappi silmän jakaessa ehdotonta rakkauttaan koko perheelle. Ja koska se kerkesi jo viikossa useamman hoitopaikan koluta...

Täytyy sanoa, että tuollaisia otuksia on harvassa! Se on nuori n. 9-10kk:tta, sisäsiisti, halukas oppimaan, mutta silti varsin huumorintajuinen otus ja lempeä, vaikka uros onkin. Sekä vahtii tarvittaessa ettei omille käy mitään. Mm. kun pieni mies kompuroi ulkona on toinen heti katsomassa, ettei vain sattunut, varmistuksen jälkeen on tiedossa iso märkä pusu! :)

Myöskään tyypillistä mustasukkaisuutta ruokaan tai leluihin (kunhan ensin oppi tietämään mitä lelut on... ) ei ole tullut esille millään tavalla.

Tietenkin tavallisia istu-maahan-tänne jne juttuja pitää viel opiskella, koska siltä puolelta ei ole hauvelilla vielä kamalasti kokemuksia, mutta ei voikaan olla. Koska toinen on kuitenkin suurimman osan elämästään meidän arveluksien mukaan ollut eläinkodissa (kunnallisessa) ja tappoasemalla.
Espanjassa otukset on kunnallisessa eläinkodissa ensin 1-3kk:tta ja sitten ne raahataan tappoasemalle, jossa ne sitten ovat ajan X aikaa, kunnes tapetaan. No tämä otus sai toisen mahdollisuuden!
Ai niin toinen "vika" on, että se piereskelee välillä aika pahanhajuisesti, mutta se voi myös olla stressiperäistäkin. Koska nyt se ei ole enää haissut! Tosin osa syy varmaan oli myös ruuanvaihdossa, vaihdettiin ruokamerkki tuntematon tuttuun ja turvalliseen pedigreehin, siihen mitä molempien otukset on aina syöneet.

Mutta mutta, reissu meni koko perheen voimalla myös hienosti! Sopu tilaa antaa???

Muuten kotona on ollut rauhallista, jos sitä sillä sanalla voi koskaan meillä kuvailla?
Joka tapauksessa me kaikki olemme totutelleet tähän koiran omistajan arkeen taas vaihteeksi.
Onhan siitä edellisestä taas hetki vierähtänyt, molemmilla!

Jesse voi hyvin ja kasvaa kohinalla. Mittasin poitsun tuossa niin pituutta oli tullut jo 81,5cm. Niin hyvin kuin se pitää paikkansa, kun mittaa kiemurtelevan ja malttamattoman pikku miehen oven karmia vasten. heh! Aamun ulkoilun jälkeen myös varsin kuraisenkin... Möyri koko tarmollaan maassa koirien (Rockyn ja naapurin kahden) kanssa.

Jesse on erittäin onnellinen ja iloinen ollut uudesta tulokkaasta, sille annetaan pusuja ja halitaan ja kaikkea, myös kannetaan leluja ja riehutaan. Hyvä niin! Monen lapsen paras kaveri on usein ollut perheen karvaturri.

Eilen oli mukava hengähdystauko itsellänikin. Pääsin pitkästä aikaa oikein ratsastustunnille. Ihana ystäväni antoi loistavan joululahjan eli ratsastustunteja oikein yksityisopetuksessa. Tekee hyvää takamukselle, joulukiloille ja muutenkin. Erittäin rentouttavaa välillä niin hermoja raastavalle arjelle!!!

Ja sitä se välillä on äärimmäisen pitkälle, kun pieni mies kokeilee rajojaan joka suhteessa.
Varsinkin, kun itse tekemisen vaihe on kohta alkamassa. Itse pitäisi saada syödä, mutta se lusikan heiluttelu on niin hauskaa, varsinkin kun ruoka lentää... Että tämmöistä tällä kertaa... ;)