IRC-Galleria

Oi rakas päiväkirjani, anna minulle anteeksi. Olen laiminlyönyt tunteitasi ja jättänyt kirjoittamatta kuukauden päivät. Eikä se edes tarkoita, että olisin löytänyt järkevää tekemistä. Tarkoittaisikin.

Tuli taas riehuttua yksi viikonloppu ja sen jälkeen myös mietittyä, että onko siinäkään sitten niin mitään järkeä. Ei kai siinä ole. Ensviikonloppuna pyrkimys on riehua vähemmän ja sitä vastoin tehä jotain fiksua - jos se nyt mitenkään on mahdollista meikän kohdalla. Viikonloput tulevat ja menevät, mutta ennenkaikkea ne myös vähenevät tulevan risteilyn edeltä. Tuota kruisia on toisaalta odotettukin; kauhiat täpinät ollu jo monta viikkoa.

Otsikon biisivalinta on taas tätä peruslässyä ihkumusiikkia, mitä allekirjoittanut on viimeaikoina kuunnellut yllättävän paljon. Mutta mikä toisaalta onkaan mukavampaa, kuin ladata ämpeekolmonen täyteen herkkiä viisuja ja kuunnella niitä sitten väkijoukkojen keskellä täysin omissa hurmostiloissa. Ehkäpä olen sekoamassa - ketäpä se silti edes yllättäisi, onhan tätä jo odotettukin.

Tuntuu jo nyt, että tästä tekstistä tulee kaikkien aikojen pohjanoteeraus: on vain pakko kirjoittaa ja kirjoittaa ja kirjoittaa. Töissä kai tämä mielentila iski eikä se jättäny rauhaan, vaikka itte rauhottumaan kotiin jo pääsinkin. Työnteko muutenkin oli tänään kovin levotonta, liekö johtunut väsymyksestä, joka toisaalta ei taas ole selitettävissä ainakaan huonoilla yöunilla. Tai ainakin nukun tarpeeksi tunteina, mutta voishan sitä tietenkin heräillä ennen puoltapäivää.

Valvottajana on toiminut uusi Potter. Olen pian 21-vuotias ja vieläkin vain luen lapsille kirjoitettua saagaa. Siitä ei vain pääse irti - joku sisäinen pakottava tarte taustalla saa meikän lukemaan vielä sen seitsemännenkin osan, vaikka ilmestymispäivä olisi vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Eikä edes hävetä, koska ei tämäkään osa ole toistaiseksi mitään pakkopullaa ollut. Ehkäpä lapsenmielisyys ei kuole ihmisestä koskaan, sitä vain kontroloi eri tavoin eri ikäkausina.

Taidan itseasiassa mennä nytkin lukemaan edellämainittua nidettä. Päästän sinut, päiväkirjaiseni, suuremmitta paskapuheitta; järkevät sanomiset näyttävät tällä kerralla olevan vähissä.

Öitä,

Massi.