Elämä on, kylmä on, talvi on. Ja tiistai. Tai siis talvi on varmaan tuloillaan. Väsyttää, mut kaikki jutut kaihertaa... Perjantainen tentti pelottaa, vaikka pitäis luottaa itseensä. Jos menis kuitenkin pitkälleen punkkaan. Jos vaikka lampaat loikkis tuosta. Voisin vaikka unissani rapsuttaa jotakin lammasta ja syöttää sille tuoretta heinää. Tai että mä juoksen jonkun laitumen läpi, missä lampaat on. Ne vaan sanois mulle "Mää, mää vaan." Ja pässi päkättää, että "Mää. Kyllä tietä piisaa." Mä oon ehkä kattonu liikaa Disneyn piirrettyjä tai jotain, missä elukat puhuu. Olis muute oikeestikki semmosia elukoita, jotka puhuis. Ne vois ilmaista tunteensa puhumalla.... No, voisin mä parin asian takia laittaakkin tuon, miks olis periaatteessa hyvä, että elukatkin puhuis. Toisaalta moni miettii, et "Mikä vitun hullu toi oikeesti on." <jännä> Mut ei mennä siihen kolikon klaavapuolelle, vaan pysytään kruunapuolella. Kruuna on jotenkin semmonen aurinkoisempi puoli kolikosta. En vaan tiedä, miksi. Toisaalta olis mageeta, ku kaikki toimis, niinku sadussa. Esimerkiks siivoominen kävis silleen, ku Maija Poppasessa. Sormia napsauttamalla. "The full spoon with sugar the medicine goes down..." tai jotain semmosta. Mä rakastan sitä leffaa.
Joo. Ilmeisesti mun filosofisuus ja tunteellisuus taas pääs puhkeemaan omanlaiseen kukkaansa. Liekkö tuoksuu vaniljalle ja että se kukka sais kasvaa upeessa paikassa, ei missään keinovalaistuksen alla kasvihuoneessa juuret jossakin lillussa, joka vois sen kukan mielestä maistua pahalle. Esimerkiks keinolannotteet. Hyi hele..!
*Puistatus.* Ihan sama, ku ihmiset liottais jalkojaan jossain polttoöljyssä. Jos kasvitkin sais puhua.
"Let's go fly a kite...". Niin, mennään lennättämään leijaa ja nähdään satumaailmasta unta. Voikaa hyvin. Moikka! <viittaus>
