Viipurin venäläishauta
Kun sisällissota oli kestänyt puolitoista kuukautta, aloite oli siirtynyt auttamatta valkoisille. 1300 Saksassa koulutettua jääkäriä palasi Suomeen, ja Mannerheim sijoitti heidät valkokaartien keskijohdon tehtäviin. Jääkärit itse olivat toivoneet, että olisivat voineet taistella omana joukko-osastonaan. Mannerheim ja muut Venäjän armeijassa palvelleet valkoupseerit katsoivat kuitenkin, että jääkärit olisi helpompi pitää kurissa hajauttamalla heidät. Monet pitivät jääkäreitä liian saksalaismielisinä, ja heidän pelättiin tekevän mahdottomaksi mm. yhteistyön venäläisten valkoupseerien kanssa. Pelko oli aiheellinen, kuten myöhemmin havaittiin. Toisaalta jääkärien osakaan ei ollut helppo siinä mielessä, että he lähtivät alunperin koulutukseen vapauttaakseen maansa keisarillisen Venäjän vallasta, mutta joutuivat lopulta taistelemaan suomalaisia työläisiä vastaan.
Valkoisen armeijan suuri ongelma oli, että mm. monia sen alueella olevia pientilallisia oli vaikea motivoida taistelemaan suomalaisia sosialisteja vastaan, koska heitä kohtaan tunnettiin kansallista ja osittain ammatillista sympatiaa. Ratkaisu oli luoda mielikuvaa, että todellisuudessa käytiin “vapaussotaa punaryssiä vastaan”. Peli oli siinä mielessä kaksinaamaista, että valkoiset olivat 30. tammikuuta antaneet venäläisille joukoille yksityisen julistuksen, jonka mukaan Suomen talonpoikaisarmeija ei taistellut heitä vastaan. Asiaan toi oman säväyksensä myös saksalaissotilaiden maihinnousut huhtikuun alussa, 10 000 miestä Hangossa ja 3000 Loviisassa. 13. huhtikuuta mennessä he olivat valloittaneet Helsingin, jossa Suomen kommunistinen vallankumous alunperin julistettiin. Sodan tärkein ja verisin taistelu käytiin kuitenkin Tampereella. Siellä kaatui yhteensä noin 2000 sotilasta, jonka päälle voittoisat valkokaartit teloittivat n. 1000 punaista ja 200 venäläistä. Tokihan lupasivat ensin reilusti, ettei antautuneita surmata...
Kun Tampere ja Helsinki oli menetetty, punaisten joukossa alkoi kasvaa paniikki, varsinkin kun oli selvää, ettei antautuminen ollut mikään hengen tae. He alkoivat vetäytyä suurina joukkoina Länsi-Suomesta päästäkseen pakenemaan Venäjän puolelle. Taistellen päästiin Lahteen asti, missä kymmenettuhannet punaiset ja heidän perheenjäsenensä jäivät valkokaartilaisten ja saksalaisten muodostamaan ansaan. Lahden jälkinäytös oli synkkä, kun virolaisen Hans Kalmin johtamat suomalaisjoukot teloittivat yli 200 punaisten puolella ollutta naista, todennäköisesti ensin raiskattuaan heidät. Nuorimmat uhrit olivat 14-vuotiaita tyttöjä. Joissain tapauksissa saksalaiset sotilaat yrittivät jopa estää suomalaisten pahimpia julmuuksia.
Sodan raaimpiin tapauksiin kuului myös huhtikuun lopussa valkoarmeijan suorittama Viipurin valtaus. Punaiset tappoivat ennen Viipurin menetystä 30 vankilaan sulkemaansa valkoisten kannattajaa. Itse taistelussa kaatui noin 1000 sotilasta molemmilta puolilta. Mutta sen päätyttyä valkoiset ampuivat suunnilleen 400 kaupungissa oleskellutta venäläistä, heidän joukossaan kymmeniä puolalaisia, ukrainalaisia, juutalaisia ynnä muita. Toisin kuin Tampereella, useimmat teloitetut venäläiset eivät olleet punaisten puolella ja alle puolet heistä oli ylipäätään sotilaita. Jopa 12-15 -vuotiaita koulupoikia tapettiin tässä kohtaa. Puhutaan siis itsenäisen Suomen historian ainoasta suuresta etnisestä joukkomurhasta. Tämän lisäksi n. 800 punaisiin luettua suomalaista teloitettiin.
Taistelujen viimein loputtua toukokuun alkupuolella perustettiin laaja vankileirien saaristo punakaartilaisia, heidän tukijoitaan ja sellaisiksi epäiltyjä varten. Niihin suljettiin lähes 80 000 henkilöä, joista 555 tuomittiin kuolemaan. Valittiinkohan tämä luku puhtaasti propagandasyistä…? Eihän heistä sitten teloitettu kuin 113. Mutta jotta tällainen määrä laillisia kuolemantuomioita saatiin täytettyä, joutui noin satakertainen määrä kuolemaan tauteihin, nälkään ja karmivaan kohteluun. Suurin vankileiri oli Suomenlinnassa, mutta pahin oli Tammisaaren leiri, jonka asukeista noin kolmannes heitti henkensä.
Summa summarum: “sisällissodassa”, “kansalaissodassa”, “luokkasodassa”, “veljessodassa”, “vapaussodassa” tai mistä kukin tykkää, kuoli vajaa 30 000 suomalaista punaiselta puolelta. Vain 5000 - 6000 taistelussa, loput 22 000 - 24 000 teloituksissa ja leireillä. Valkoiselta puolelta kuoli reilu 5000, heistä 3500 taistelussa kaatuneita ja loput ~1700 lähinnä teloitettuja. Näin ajateltuna valkoisessa terrorissa menehtyi suunnilleen 13 - 14 kertaa enemmän suomalaisia kuin punaisessa terrorissa. Ei ihme, että katkeruus ja epäoikeudenmukaisuuden tunne kyti sukupolvien ajan. Kansamme pystyi kuitenkin ihmeen kaupalla eheytymään riittävästi kestääkseen tulevat koitokset!
Tästä yhteisöön
100 vuotta suomalaista tarinaa