IRC-Galleria

Ei hele tosiaan... Viikkoon mitään raapustellut joten eiköhän se olisi taas aika kirjoitella jottain uutta.

Viikko jälleen takana ja olo on kuin olisin jäänyt junan alle...tai saanut muutamalta _kymmeneltä_ tyypiltä turpaani. Eikun perkele...olenhan mie saanut köniini! Sitä se "pitteily" teetättää.

Elikkäs... Eilen tuli remuttua Lammilla, Pellavarockissa oikein olan takaa. Siin yhentoista maissa lähetiin parin kuoman kanssa ajelemahan Lammin suuntiin (mie kuskina) ja iliman ongelmia myö sinne päästiin. Jumaliste mie tykkään sen paikan ulkoasusta ja tunnelmasta! Järven rannalle kootut lavat puitten ympäröimänä. Vitti mitä parhautta!

Päivän/illan ohjelmistossa oli luvassa seuraavia soitanta- ja tanssiorkestereita: The Machete, Kill The Romance, Before The Dawn, Zero Nine, Swallow The Sun, Diablo, Agonizer sekä The Haunted. Pisteenä iin päälle toimi kerrassaan lahjakas beatboxduo, Vomit Full Of Maggots!

Kill The Romance missattiin alkuunsa, mutta sehän ei haitannut...mitälie veljellistä musiikkia soittavatkaan. Hyh. Noooh....Seuraavana lauteille astui Massikka. Ei hele...vitutti orkesterin puolesta sitä paikan menoa. Jotkut ~12 vuotiaat koltiaiset koitti jotain "pitin" kaltaista saada neljään pekkaan, ei hyvä. Komiasti pojjaat khyll soitti, sääli vuan, notta niin aikasin ja sääli huonoa yleisöä. Pahoittelen omasta puolestani.

Massikan performanssin jälkehen siirryimme pienen ruokailun jälkehen paikan rinteelle/mäen rinteelle istuskelemahan ja lepuuttelemaan jalkojamme. Samalla tutuistuimme kerrassaan hienoon parivaljakkoon, Piritaan ja erääseen hassun hauskaan kaveriin jonka nimeä en juuri muista. Moneen kertaan he kuitenkin totesivat, että näytän tukkani kanssa viikingiltä. Kiittelin kovasti. Samoilla istumilla suoritimme minulle virallisen "Pellavarock 2006" -lävistyksen. Lyhyesti sanottuna...Pellavan rintanappi vuan käsivarren nahasta läpi. Pirita oli suureksi avuksi tämän operaation aikana...ja ette varmasti usko kuinka haastavaa se on ajaa tuollainen terävä neula käden nahan läpi. Kestävää pirulaista, perkeles. Kyseinen operaatio myös keräsi suuresti ympärillemme katseita ja kysymyksiä "Eikö toi muka satu?". Ei, ei se sattunut.

Arska poltteli kiivaasti ja tunnelma alkoi käymään tukalaksi siinä rinteellä. Ei varjoa, ei mitään. Päätin lähteä sen päivän ainoalle festarikaljalle. Yhteen se jäikin, olinhan sentäs autolla. Hyvää oli ja hintakaan ei liikaa kirpaissut: 4 euroa.

Päivän muita esiintyjiä tuli kahteltua rinteheltä ja ajoittain mentyä yleisön sekaan ottamaan parit kuvat orkestereista. Muutama kuva jopa onnistui, hullua.

Mutta ristus...Diablon keikka... Muutamat valokuvat otin ja aattelin, notta en ala liikaa itseäni telomaan vaan seuraan keikan rauhallisesti taka-alalta. Liian veljellistä, perkele soikohon! Kameran annoin kaverille jemmaan ja pittiin riehumaan! Oli se vuan liikaa kahtella kun pitissä kaverit riehuivat ja ite katteli vierestä...Sehän oli mun suoranainen velvollisuus mennä mättään oman osani puolesta! Hetken verran se paita pysy päällä kunnes sekin piti heittää helvettihin kaverille. Siellä sitten mesottiin koko kehon ja mielen voimin. Kertaakaan en naamallani käynyt maissa! Olipa siellä pitissä myös yksi emäntäkin mukana!! Mutta....yksi kohokohta pitissä... T H E P R E A C H E R ! ! ! Alun kitarariffittelyn aikana kaikki vaan seisoi paikallaan, osa kärkkyi (mie mukaanlukien) ja uhoa oli ilmassa reippahan oloisesti. Kohdan "VOI PERKELE!" aikana se sitten räjähti. Kaikki kaikkia vastaan. Every man/woman for him/herself. Joudun khyll myöntämään, että pariin otteeseen miut valtasi eräänlainen olotila. Frenzyksikin sitä voisi kutsua. Tuli vuan jämähdettyä paikalleen ja päätettyä, notta "V*TTU MYÖ EN TÄSTÄ LIIKU!" Kaikki mitkä tulivat lähelle paiskittiin muualle siitä ja yllättävän kauan mie paikallani pysyinkin. Varmaan parhaassa tapauksessa noin 30 sekuntia. Sekin sitten loppui poikkeuksetta siihen kun 2-3 kaveria tuli ja taklasi yhtäaikaisesti. Nerokasta! Toinen hauska kohta Diablon keikalla oli vikan biisin, D.O.A.:n kertosäkeen muutos "D.O.A.!!":sta sanaan "KEITTOA!" Alkoihan Rainerilla sentäs vapaapäivä sen biisin jälkehen! Hienostihan se yhteislaulu sen tahdissa meni. Mahtava keikka. Arvostan.

Pitin jälkeen oli oli lievästi sanottuna piesty. Siirryin takaisin rinteelle lepäämään ja ottamaan lunkisti. Siinä sitten kahteltiin kun Agonizer alotteli, mutta ei se erityisemmin lämmittänyt miun mieltä. Kaverit sitten välttämäti halusivat todistaa The Hauntedin eturivistä, en taaskaan lämmennyt ajatukselle. He siirtyivät etehen, mie siirryin taaemmas hakemaan juotavaa/virvokkeita, mutta matkalla törmäsin erääseen tuttavaan Mokoman foorumeilta...ties kuinka monennen kerran sen päivän aikana. Siinä sitten juteltiin kaakenlaista hänen ja ystävättärensä kanssa. Hauskaa oli ja kiitokset vain siitä performanssista. Tuli kyllä hauska videoklippi. Samoilla istumilta törmäsin vanhaan järkkärikaveriini johon tullut törmäiltyä niin, Saunassa, Iron Maidenin keikoilla kuin myös Alicen keikalla. Kerrassaan verraton mies. Hetken tosin kesti tunnistaa hänet kun ei ollut järkkärinliivejä päällä...

Mutta....Illan pääesiintyjä naapurivaltiosta... The Haunted! Parit suht kivat kuvat sain ja aattelin, että seuraan tän uuden tuttavuuden kiltisti rinteeltä istuskellen jotta jaksasin hyvin ajella kotio sen jälkehen. Rauhallisesti rinteeltä....HEVON VITUT! Ei siinä kauaa tarttenut kattella haikeudella sitä ihanaa pittiä ja sitä brutaalin näköistä mättöä. Itsehillintä petti täydellisesti. Kamera jemmaan kaverille, paita vyöhön kiinni ja juoksujalkaa pittiin! Samat kaverithan siellä oli aikalailla kuin Diablonkin pitissä. Tuttuja kyynärpäitä naamaan. Parhautta! Hienosti se porukka lenteli ja välillä kieltämäti kävi eturiviä sääliksi kun joku kaappi, tai mie lensi heitä piruparkoja päin. Nooh...Turha inistä jälkeenpäin jos sattui, sellasta se on. Tajutkaa se, urpot! Mut on se vuan hauskaa kun saa purkaa ihtensä aivan täysin siellä pitissä ja kukaan ei itke sulle siitä...mikäli ymmärtää sen toiminnan henkeä. Mutta itse musiikista... Jumaliste kun se iski muhun kuin 150 kiloinen pittiläinen! Heleveten tylyä lausuntaa ja soitanta vähintäänkin samaa lajia. Mutta ristus se laulaja...NIIIIIIIIN mielipuolen näköinen, kuulloinen ja ylipäätänsä oikein uhkui hulluutta. Se ilme kun hän rääkyi mikkiin pahimmillaan...Ei hele...En häneen uskaltaisi törmätä pimiällä kujalla. Saati sitten joutua lukituksi samaan huoneeseen. Keikan loppuessa kun hurrasin kuin viimosta päivää, niin eikö perkele muhun osu jotain. Basistin plektra! Vittu mie oon hyvä fani, hurraan biisien jälkeen ja eläydyn musiikkiin. Miten mut palkitaan? HEITELLÄÄN JOLLAIN STANAN MUOVIPALASELLA! Sehän olisi voinut vaikka osua mua silmään! Kuten eräs fani sanoi: "Siitähän olisi voinut tulla vaikka injuria." Niimpä. Noh...ompahan taas uusi pleku kokoelmiini. Keikka päättyi ja yleisö...Meinasin hirttää heistä ~95%. Vittu myö koitetaan muutaman ihmisen kanssa huutaa orkesteria takaisin lavalle ees EKALLE encorelle, mutta ei hele...Juurikaan kukaan yleisöstä ei lämmennyt idealle vaan talsi poispäin. Kuin ihmeenkaupalla jätkät palasivat vielä soittaan yhen biisin, mutta reippaasti puolet olivat jo kadonneet. Vaikka populaa puuttui, niin jotenkin se pitti vuan tuntu syttyneen entistä kovemmin! Ihan V*TIN jees! Kerrassaan hieno keikka! Sääli vuan huonoa yleisöä.

Keikan jälkeen täytettiin parit pullot vettä ja lähettiin talsimahan kohti autoa ja jauhettiin vielä paskaa random hevareiden kanssa. Kerrassaan mainiota porukkaa! Siinä sitten vuan autoon ja nokka kohti Nokiaa. Luojan kiitos paluumatka sujui menomatkaa nopeammin. Nokialle päästyä ajettiin suoraan Kalimeroon ja napattiin pitsat mukahan. Pikapikaa sitten vaan Nokialle ja sain vihdosta viimein korkata sen kylmän oluen. Pitsat naamaan, kuvat kamerasta koneelle, kaljaa pari pulloa naamaan ja saunomaan. Parhautta! Ei tosin paljoa jaksanut saunoa, olin pikkasen puhki. Sisälle päästiin, Slayeria kuunneltiin suurella hartaudella ja parit napanderit nautittiin jääkylmää vodkaa. Kolmen maissa väsy iski liian lujaa ja oli pakko antautua. Pellavarock 2006 oli virallisesti ohitse omalta osaltani. Ensi vuonna uudelleen...jos lomille päästävät.



Tämä päivä ollutkin sitten astetta väsyneempi. Mitään en ole tehnyt ja olen helvetin tyytyväinen siitä. Aamu tosin oli aika karmaseva kun huomasi, että kurkussa oli jonkinsortin kasa. Pienen tähyilyn jälkeen totesi, että äänihuulet ja kurkku muutenkin oli lievästi sanottuna turvonneet. Kiva karjua ja huutaa kun kurkku muutenkin käheä ja kipeä. Nerokasta! Eipä tästä päivästä muuta ole mainitsemisen arvoista, paitsi uusin levyostokseni:

The Haunted - rEVOLVEr

Hieno levy. Suosittelen.

Palellaan alkavalla viikolla paremmin.

Kahtellaan.