IRC-Galleria

Kaikkea kummaakin kummempaa.Maanantai 13.02.2006 01:18

Joskus, ja oikeastaan aika suhteelisen useinkin tulee ajatelleeksi sitä, että miksi kummassa haluaa pakottaa itsensä uskomaan vääryyksiä. Itseään on muutenkin niin kamalan vaikea huijata, jo yksin se voisi määritellä sen miksi tuo on niin seikallinen kummuus.

Parasta ja samalla kamalinta on se, että et toden tottakaan pysty itseäsi kovin kauaa puijailemaan, sillä jossain vaiheessa totuus hyppää suoraan silmillesi ja huutaa: "Luulitko tosiaan, että voisit minulta piiloutua, senkin space coyote?" Niinpä niin, jälleen olet jäänyt loukkuun.

Ehdottomasti hirmuisinta on se, että joku ystävistäsi näkee suoraan lävitsesi ja pystyisi koska tahansa kertomaan sinun tarinasi omine sanoineen. Siinä vaiheessa viimeistään tajuaa miettiä sitä, että miksi kummassa lähtikään leikkimään totuuden ja epätotuuden kanssa hippaa. Alku metreillä jo huomaa sen, että totuus on ylivoimainen.

Jossain vaiheessa tulee kuitenkin syventäneeksi ajatuksiaan ja toteaa, että oikeuden toteuttaminen on joka tapauksessa mieluisaa puuhaa, vaikka se välillä saisi aikaan ei niin mieluisia tuntemuksia. Eikö juuri nuo tuntemukset kerro siitä, että elämme ja toteutamme elämäämme tunteidemme kautta? Uskaltaisin vastata myöntävästi, jos joku tulisi vastausta minulta tivaamaan.

Pienimmätkin kyyneleet voivat olla suurimpia kristalleja, jotka auringonsäteiden johdosta luovat ympärilleen sateenkaarenvärejä. Hurjin raivokohtaus voi olla elämäsi valtavin hurrikaani, joka vie mukanaan kaiken, jättämättä jälkeäkään. Tuolloin voi jatkaa matkaansa tyynenä, puhtaalta pohjalta, ilman tuulta tai sadetta.

Voi vain ja ainoastaan ihailla maailman ihanuutta. Maistella kaikkia elämän mausteita. Rakastaen niistä jokaista. Niin hyvän kuin pahankin makuista.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.