IRC-Galleria

Tänään kouluun mennessäni näin kauniita tyttöjä ja komeita poikia mielinmäärin. Jokainen heistä koki enemmän tai vähemmän olevansa prinsessa tai prinssi. Tanssiaskeleiden vaihtuessa, hymyni pysyi liikkumattomana kasvoillani, kun pystyi tuntea tanssijoiden riemun. Sali suorastaan säteili valoenergiaa, joka sai varmasti örmyimmänkin nousemaan risukostaan.

Pääsin itsekin mukaan tanssiaistunnelmaan, kun sain askella muutamia valssinaskelia. Sillä hetkellä maailmankulku lakkasi, ja oli vain se silloinen hetki. Päätin, että seuraavana vuonna itse säteilisin samalla tavoin, kuin nuo tämän vuotiset vanhat ja antaisin itsestäni kaiken. Yrittäisin olla myös se prinsessa, jota ihmiset katselevat ihaillen.

Säteilyn ja kimmellyksen lomassakin jää silti seikkoja mieleen, jotka eivät katoa kulumallakaan. Vaikka kuinka yrittäisi tuoda pinttyneet asiat ja muistelmat pois, ne vain hannailevat suuresti. Tiedän, että tehtyä ei saa tekemättömäksi. Joku on joskus kuitenkin kertonut, että tehdyn voi saada anteeksi, jos vai tajuaa pyytää.

Päivät saattavat olla kovin rankkoja, mutta olisi hyvä muistaa se, että kuinka paljon meillä onkaan. Asioita, joista voimme iloita ja joista voimme saada voimaa. Minun voimanlähteeni on hetkellisesti lakannut toimimasta, mutta vakaasti uskon, että se vielä jonain kauniina päivänä ilmoittaa minulle jälleen toimivansa.