IRC-Galleria

SUOMELLAKIN SAATANANSA (jotta otsikko erottuisi)


Valloittavat valheet,
valuva viina.

Vihaa vihasta,
vierasmaalaisten vaino.

Vihdalla vapaus,
vehnällä "vetreys".

Vain vanhimmat
vaahtosivat
voitosta.

Varman vapauden
vienyt valtio.

Vapaa-ajasta
vieroitukseen.

[Ei aihetta]Perjantai 20.06.2008 14:59

UNELMA VAPAUDESTA

Olin poika
maalasin harmaita savupiippuja seinille
kaipaen tyhjiä sanoja
rakkaudesta

puolista niistä nousi pehmeää
havupuiden savua
toisista taas
ei mainittu sanaakaan

Olin poika
piirsin pimeitä öitä
täyttääkseni unelmiani

tukehtumisvaaran torjuin puhuen kauniita
loputtomia tarinoita tähtien rakkaudesta

Olin poika
joka ei tahtonut nukahtaa öisin
herätäkseen taas yksin




*Pitkästä aikaa sain jotain paperille asti.

teretulemastMaanantai 28.04.2008 01:28

Teatteri E.S.K.T: Kolmen pennin ooppera

Tartuimme Brechtin klassikkomusikaalia hännästä kiinni ja taltutimme sen Narrin perinteitä kunnioittaen lämmöllä ja ajan kanssa. Tule katsomaan kuinka Brechtin näytelmä itsekkyydestä ja kerjäläisistä taipuu nuorten näyttelijöiden taitavassa käsittelyssä. Saatat vaikuttua!

Esitykset:

Ma 5.5. klo 19.00 Ensi-ilta
Ma 12.5 klo 19.00
Ma 19.5.klo 19.00

Kesto lyhyen väliajan kanssa noin 2 tuntia.
lehtien määrää,
haalealla
asfaltilla
ottaa yksi,
ottaa toinen
pettyä.
loputon hara-
vointi.
viimein antaa
havujen
varista päälle
olla osana
jotain
suurempaa.

opetella palojen merkitystä.Perjantai 11.04.2008 03:39

olipa kerran yksi hyvin karvainen apina, jolla oli yksi hyvin karvainen omena puu, joka kasvoi yhdellä hyvin ajellulla nurmella. apina keräsi aina kuukauden viidenneksi viimeisenä päivänä puusta viisitoista omenaa. hän leikkasi jokaisen neljään palaan ja laittoi puhtaalle kirjahyllylle, jossa oli vain muutamia ruskean-mustia kirjoja. Apina ei ikinä syönyt yhtäkään omenan palaa, vain ne puuosat hän poltti liedellä. Eräänä harmaana keväänä apina astui pehmeälle nurmelle. Hän itki, sillä hänen jalkansa eivät olleet enään kosteat.
tulppaani.
-istua pimeässä kattohuoneistossa.
villasukat tarttuneena puiseen lattiaan.
pelkistetty sisustus tuomassa lisää valoa.
kuun ja katuvalon yhdistelmä, raajamassa
ikkunan lattiaan.
katse tyhjänä, ilmeettömänä, mutta kuitenkin
hyvin tietoisena.
ajatellen. pohtien kaikkea. pukeutuneena
tavallisiin, miellyttävimpiin vaatteisiin.
selkä nojaamassa pimeyden tummentaman
seinään.
tehden muistiinpanoja ryppyiselle paperille,
joka oli löytynyt iltapäivällä kadulta.
paperi, jossa ei lukenut mitään, mutta riitti
että tiesi, että joku oli aikonut kirjoittaa
siihen jotain.
-sekavoittaa ajatuksia uusilla ulottuvuuksilla,
nauttien siitä. pitäen kädessä lasia, tutuksi
tullutta tapaa.
tiedostaen olemassaolonsa, kiinnittämättä
siihen suurempaa ajatusta.
olla laittamatta mitään tärkeys järjestykseen.
riittää vain, että on siinä, kattohuoneistossa.
-katsoa ulos ikkunasta. aina välillä.
istuen ikkunalaudalla, valkoisella. tuntien
puun kosketuksen, kuun taivaalla;
katsomatta kumpaakaan.
seuraten ulokona käveleviä, harvassa
olevia ihmisiä. se odotus, että joku tulee,
ei päästä nukkumaan.
katsoen, kuinka ohikulkijoiden kevyet takit
värisyttävät mukulakivikadun vääristämiä
varjoja. miettien taustoja, päämääriä, ohikulkevien.
kuunellen hiljaisuutta. erikoisia ääniä, joita ei
milloinkaan muulloin kuule.
ollen hiljaa, aivan hiljaa, sanomatta mitään.
ei ääneen, ei ajatuksissa.
nähden itsensä heijastuneena puiseen lattiaan.
Osta pimiö?

Kulkea kivistä katua,
katse jähmettyneenä.
Ei eteenpäin, ei taakse,
muttei kuitenkaan paikallaan.

Kulkea kivistä katua.
Näen valon, katuvalon.
Se roikkuu keskellä katua
kahden talon välissä.
Valo hidastaa askelia.

Kulkea kivistä katua.
Mukulakivet painavat
jalkapohjaa kengänpohjien
lävitse. Silmät puoliksi
avoinna, etsien ei mitään.

Kulkea kivistä katua.
Tuuli pyyhkäisee ajatukset,
tuo sanoman mereltä.
Se pehmittää turtuneen mielen.
Kärsimättömyys, kyllästyneisyys
katoaa.

Otat kuvan. Toisen.
Siinä on sinun maailmasi, ainakin hetken.
Kahden todellisuuden välissä, kuljet kivistä katua.
Mukulakivistä.
Kuun ja metallisen katuvalon loisteessa
otat kuvia tulevaisuudesta.

[Ei aihetta]Keskiviikko 06.02.2008 20:38

-
heh, joskus on vaikea olla
huomaamatta, ihmisten
turhanpäiväisyyttä, tylsyyttä.
erityisesti mitä he puhuvat,
mistä he puhuvat, jauhaavat
innoissaan, eivät oikeasti osaa
leipoa. puhuvat koulusta, preleistä,
tehtävistä, innostuneena. haluavatko
jatkaa tätä aikuisuuteen asti,
kuules kerran tein prelin, ja meni
oikein hienosti,vastasin siihen
ensimmäiseen melkein oikein,
olin ylpeä.
oikeasti se mitä ihmiset sanovat
turhaksi, ei ole sitä, päivastoin.
pullat eivät valmistu ohjeista.
-
kun kaikki katoaa viimeiseen tunneliin,
hävittäen valon, ei pisaraa näe valumassa
pitkin karkea kallioista seinämää. piirrän ympyrän
tunnelin suuhun, odottaen merkitystä,
kaikua syvyyden päästä. tunnet suljettua
silmäsi, että hengität. luihistun, yhä uudestaan,
jalkojen ei tarvitse kannattaa. ei ole väliä.
kivet eivät pistele, kosteuden vain hengittää,
välittämättä siitä. pimeyden tunne saa
sinut epäröimään, et halua avata silmiä,
ja se on oikein. toin vaahteralehden mukaani,
sitä ei näy, riittää, että tietää ne kulmat.
sade yltyy. kuinka voi nauttia, sateen äänestä
enemmän kuin aurinkoisista aamuista.
kukaan ei välitä ketä tunnelissa on. kaikki
avaavat silmänsä, katsovat mielummin taskujaan.
kääriytyvät kertakäyttö sadetakkeihinsa,
ikean-sinisiin sateevarjoihinsa. luulevat
keltaisen piristävän sadetta, tuovan auringon.
eivät lue tekstejä toisten takeista, vaikka
tuijottavat maahan, eivät näe viivoja.
tunelissa ei tarvitse muita, ei ainakaa niitä,
ketkä puhuvat matikasta, syövät suunsa
tyhjiksi mäkissä, eivät lue tien jakaavia viivoja.
niitä, ketkä eivät nauti katovalojen värin
vaihtumista sumun kattamalla tiellä.
pimeys ei muistuta heistä.
-

[Ei aihetta]Keskiviikko 30.01.2008 21:40

minne kaikki aika on kadonnut??