IRC-Galleria

Meidän hra aloitti illan urakkansa tekemällä lumitöitä parvekkeellamme, jossa ei ole kattoa.... kaiken tohinan keskellä rikkoi lasten lapion kahteen osaan... Hyvät puolet siinä on ne, ettei pääse nojailemaan varteen...ja sekin, että homma hoituu nopeammin kahdella eri osalla, kuin yhdellä.

Jostain kumman syystä kieroutuneet huumorimme menivätkin jo siihen pisteeseen siinä vaiheessa, kun hra alkoi kertoa miettineensä kynttilöille paikkaa, että onhan se hieno saada sisustaa omaa asuntoa...
Pöydän altakin saa tarvittaessa sen verran suojaa, kun siihen laittaa jonkilaisen risaisen kankaan, että pääsee nukkumaan..
Keittiökin on hienosti tuotu kulmaan, koska jalallinen sähkögrilli löytyy, kun muistaa etsiä sen lumen alta...Joulukuusen havuista saa lämmikettä....

Sitten tuli puhetteeksi koska rakas kummityttöni tulee käymään.... Kysyin, että pyydänkö samalla pistäytymään siinä niin käytännöllisessä yksiössä jossa pelaa ainakin tuuletus...ja onhan kaikki niin käden ulottuvilla....
Timppa pyysi soittamaan aiemmin, että on varmasti kotona, vaikka asutaankin niin lähekkäin....ei pääse toinen sitten eksymään matkalla...ja pääsen minäkin sitten tupakille...Ovikelloa ei ole kuulemma vielä hankkinut, kun tämä tuli niin äkkiä...

Tänään ollessani kahden lapsen kanssa eriaikaan neuvolassa ja veistettyäni 3 eri ruokaa, kaikki lapset ollessa jaloissa ja ajatellen itseäni viikon loppuun, saan kuulla, ettei meillä asuva pauligin mokkapoika halua syödä nakkikeittoa, vaan hän voi syödä vuokaruuat yksin. ( Kuitenkin valittaa, jos lapsille ei aina maistu se mitä milloinkin on) .
Hän todellakin alkaa muistuttaa Uuno Turhapuroa, muutenkin, kuin vaatteiden puolesta. (Onneksi en ole löytänyt verkkopaitaa, koska JOKU ei löytäisi sitä enää...)


Ruisrääkällämme on ainaki hauskaa, vaikka jotkut saattaisivat hetken miettiä miten meillä kasvatetaan lapsia... ja voisi vielä todeta, että onneksi meillä ei ole enää vauvoja.....
Siiri nimittäin paiskoi nukkea niin, että toisen pää kolisi tyhjillään olevaan ammeeseen. Siirin mielestä on kai ravistettava ennen käyttöä ja varmistettava onko toinen vielä "hengissä" tai sitten vauvat kuivataan niin....
Ravistelun jälkeen on hyvä ottaa muutamat joutsenlampi askeleet ja heittää toinen lepäämään vasten kaapin ovea....

Auta armias, kun likka hoksaa, että äiti kirjoittaa mustekynällä jotakin, hän röllystää miseliinukkona napsuttelemaan kynänpäätä ylös alas hampaat irvessä, kuola valuen ja silmissä juuri sellainen katse, että hyökkää juuri saaliin kimppuun. Tiedän, että kirppu pitää linnun lihasta, mutta luulisi, että eilisen jälkeen jättäisi ihoni rauhaan, kun puraisi kahdesti. Hänellä on oma tapa kiittää pyllyn pesusta.
Siiri oli kuitenkin kaukaa viisas ja ajatteli hakata minut ensin hiljaiseksi marakassilla.... tulee samalla säestettyä myös "bongorummuilla".

Ihanaa on kuitenkin se, että pieni tuholaiseni on oppinut antamaan muiskun, joko koko naama kuolassa ( ajatellut kai, että pois mun naamalta), pärisee juuri ennen pusua tai sitten "syö" vastustajan.

Olinpahan taas niin ihana ihminen ja tulin raakkuneeksi muutaman sosiaalityön suohon ihan vaan sähköpostilla. ( Harmi vaan kun en omista niin pitkiä johtoja, että olisin voinut "avittaa" heitä muutamalla voltilla heidän "aivojen" käynnistämiseen). Kyseiset tapaukset eivät liittyneet meihin mitenkään, mutta raivostuttaa silti miten he kohtelevat hyvinvointivaltiossa ihmisiä.
Tai no voiko tätä kutsua enää silläkään nimellä, jos ihmisille ei anneta tilaa hengittää ilman "koneita".
Sosiaalista elämää ei saa olla muutakuin opettajat ja ne koulukaverit, joita ei välttämättä edes halua itse tavata.
Onko siis oikein, jos ihminen syrjäytyy ja masentuu???
Silloin voidaan sanoa: Mene psykiatrille puhumaan.... (saavat hyvän syyn leimata toisen hulluksi....joo hiton hyvä idea!!!!)
Koulu menee päin tiiliseinää ja univaikeudet alkavat... : Käytä korvatulppia ( sitten kun ei herää aamulla kelloon, olet huono ihminen, koska et osaa itse....)
Oma-aloitteisuutta ei saa olla... (Miten selittävät sitten edellisen kohdan??? )
Sitten, jos joutuu tilaamaan nuija nukutuksen niin......?

Ikuinen oravan pyörä johon kuitenkaan et saa kunnollista vastausta, niin, että he itsekin tajuaisivat sen.

Onko ihmisillä oikeus riistää elämä???
Ilmeisesti on......tämä maa ei ole oikeuksellinen eikä tule näemmä koskaan olemaan....

Tänään katsoimme pojan kanssa salkkareita, jossa puhuttiin oman elämän hankkimisesta, Miklas kysyy minulta:
-"Äiti, hanki sinäkin oma elämä meidän kanssa niin, ettei T kuulu siihen"

Kieltämättä menin hetkellisesti sanattomaksi, koska miten 6v ymmärtää niin paljon kyseisien sanojen merkityksestä.
Se laittoi miettimään.

Uskokaa tai älkää, mutta tänään minua väsyttää!!!

Eilisen kalareissun päätteeksi ei onneksi tullut ovelta sanoja : ei oo , mutta sen sai meikäläinen huomata muuten...
On selkä kipeä, niin painavan pilkkirepun kantamisesta, flunssa tuli ( kaloista joita sai???), väsyttää (taas niin kauheasti kun ei saa nukkua), koska joutui siirin hampaiden tuloa kuuntelemaan yöllä.

Vihdoin ja viimein kun itse pitkän päivän jälkeen pääsen kömpimään silmäristien takaa horroksessa oman peiton alle siinä toiveessa, että nukkumatti muistaa minua tuhkimo-sadulla, se alkaa....
" -Äiskä, onko mahdollista, että tämä on vain lihassärkyä?? Entäpä jos se onkin jotain muuta??"
"- Jos olet nostellut tarpeeksi painavaa reppua niin ei mikään ihme, jos lihakset on jumissa"
"-Niin, mutta kun se ei johdu siitä... Enkä ole reväyttänyt sitä missään"
"- No soitat huomenna lääkäriin ja varaat ajan. Sori mut mun on pakko nukkua."

Hetken päästä:

*- Äiskä, laitatko mulle icepoweria, jos se vaikka auttais?"
"- No hyvä on, jos annat mun sitte nukkua!! ! (ei aiemmin tullut mieleen?)


ZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZ



"-ÄISKÄ ÄISKÄ!!!!!!!!! TUU ÄKKII TÄNNE!!!!!!!" Huutaa yks vessasta sydän melkein rinnasta ulos pomppien ja aiheuttaen melkein paskahalvauksen meikäläisellekin.
"-No mikä siellä on?"
Kuullosti siltä, että olisi löytänyt edellisen asukkaan lotossa voittamat miljoonat kaapin kätköstä.
Silmät poskille valuen, raahasin ruhoni vessaan ja toistin kysymyksen luolakarhun äänellä. "-Mikä on?"
"-MUN SELKÄ ON SININEN!!!! "
"-Nii?????"( Sai sentään mun silmät auki, kysyvästi)
Toinen paniikkikohtauksen vallassa kiertää vessaa ympäri, kuin kissa kermakippoa ja miettii mistä tuo outo väri johtuu...
"-Ööö...mä laitoin sulle sitä voidetta??????????"
"-Ai siitäkö se on?"
"-(gkgjgskfngsnirhaätärtäaäraägagälktyhkra!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Miehet!!!!)"

Sitten alkaa tämä ikuinen puheripuli, koska paniikin lieventämiseksi on hyvä saada jutella, jonka ymmärrän oikein hyvin paniikkikohtausta sairastavana, mutta joskus voisi toinenkin miettiä milloin kannattaa jättää hepuloimatta. Enkä nyt tarkoita sitä, ettenkö tietäisi sitä, että kohtaus tulee koska tahansa eikä sille voi mitään, vaan sitä, että tuonkin kohtauksen olisi voinut välttää jos käyttäisi sitä "VUOKRATTAVANA" olevaa tilaa johon aivot yleensä kuuluvat.

Minkähän takia tämä aamu tuntui niin kovin raskaalta nousta ylös ??

Kiitos Rakkaille ystävilleni, että olette olemassa!!!
Veiksu: Sisäsiisteys kunniaan ;) (yritän ainakin :D )

Kyllä mie olen ihmeissäni, kuinka ihminen voi olla niin juovuksissa, ettei huomaa drinkin ja naistarjoilijan, jolla on öljynvaihtoviikko, eroa???
Vierestä katsoessani näin kuinka tuo poreillen huokuva kaunismuotoinen lasi kallistui asiakkaan kasvojen edessä ja tuo kaikkea muuta kuin nautittavan näköinen litku ajautui suun kautta mahaan...... Se kuinka nopeasti se tuli ylös ja sen myötä ulos, en tiedä, koska jostain kumman syystä en halunnut nähdä sitä taaksepäin kelattuna uudelleen. Olen kyllä kuullut, että miehillä on noita epämääräisiä fetissejä, mutta kyllä mie sanon, tuommoset saa jättää ihan kotioven sisäpuolelle ja varmistaa, että sekä ikkunat- että verhot ovat suljettuina.
Sitten vielä tullaan samaan pöytään kertomaan kuinka hyvältä se maistuu.... No joha siitä lempasta luulisi jo tajunkin lähtevän?!?
( Tämä on varmasti tarjoilijoiden tapa varmistaa ketä ja kuka on illan viimeinen, jolle uskaltaa tarjoilla, mutta mukaan ei kannata lähteä. )

Sitten on näitä miehiä, jotka odottelevat kuin kanat orrella, että tyttöporukan juttu vaihtuu karaokelaulamisesta, keppihevosten maalaamiseen tai kaksisormi- yhdistelmän totovetoon.
No tietysti olemme sen verran kohteliaita naisia, että ensinnäkin huomaamme mistä kenkä puristaa ja autamme veikkaamaan...Totesin, että kyllä peukalo- etusormi-taktiikka on kaikista järkevin....Ellei sitten joudu käyttämään koko kättään...... Itselläni on viisi käytössä ja toisella kädellä jää vielä aikaa päiväkirjan kirjoitteluun....... Onhan se ikävä, jos joutuu polvea käyttämään..... niin no jäähän sitten kummankin käden sormet jos on nopeampi kirjoittaja.

Tulipahan taas huomattua, ettei kurppa ja vesi todellakaan sovi yhteen, vaikkei kummassakaa ole happoeritys liian korkealla.....
Kuivien juttujen heittely on tietenkin vielä kovempaa kuin yleensä....johtukoneekohan tämä veden kirkkaasta väristä vai turpavärkin aukaisijasta...???? Jos minulta kysytään, ensimmäinen vaihtoehto on aina se varteenotettavin.

Miltä sekin kuullostaa, kun hyvää ystävää huudetaan laulamaan ja meikäläisellä alkaa heti soida saarioisten mainosten iskulaulu päässä??? "Mikin varressa lihaa tarjolla" " Varteen otettava naudanliha kera paprika ja kurkku" ?

Jos omia juttujaan joutuu kertomaan vesisateessa, että niihin tulisi jonkinlaista "kosteutta" ja saisi "voimaa kasvaa", niin taitaa olla mun juurikin alkanut stand up - koomikon ura päättynyt. (Yhtä pitkä kuin kurpan lento, vaik oon niin pieni ja hento)

Ensi kerralla, jos satun istumaan, samassa pöydässä, sikäli jos tuoleja on....taidan ottaa muuta kuin vettä......Saattaisin olla ehkä hiljaa.....ja kuunnella tarkoin mitä muut puhuvat :D

Kiitos Minna ja Sami :)

Olipa ihana saada lapsilta tarhassa tehdyt kortit, jossa he suloisesti kertoivat millainen olen ja mitä minun kanssani on kiva tehdä.

Miklaksen kortissa oli : Äiti on hieno. Äidin kanssa on kiva katsoa oggi ja torakat.

Veenalla luki : Äiti on kurppa, osaa pärjätä vauvojen kanssa. Äidin kanssa on kiva grillata.

" Muistan vielä heinätalkoot poikavuosiltain, ja myös suurperheen monenlaisen harmin.
Tein töitä, mutta useasti päähänpiston sain, kylän krouviin vei mun pakotieni varmin.
Monet kerrat poliisista soitettiin: Poika pannaan nukkuun kovaan laveriin.
Pahan olon useasti äiti kätki sydämeen, uskoen kai vielä hyvään huomiseen.

Tää on kai taiteilijan vapautta, sitä toistin aina mielessäin.
Taiteilijan vapautta, turhaan etsin sitä sisältäin.
Taiteilijan vapautta, sitä toistin aina mielessäin
Olin poika vailla rakkautta, turhaan etsin sitä sisältäin..

Monta tilaisuutta antoi mulle yhteiskoulukin, oli aivokoppaan järjenhiven suotu.
Velipoika petras itsellensä arvon maisterin, minä velkakirjat jotka oli juotu.
Veljen juhlat suvena kun juhlittiin, meikäläiseltä myös silloin tivattiin :
"Meetkö töihin taikka kouluihin vai jäätkö dokaamaan? Alan porukkaan sut varmaan huolitaan"

Tää on vain....

Kerran silmäni kun aukaisin niin tuskin tajusin, releet rentun, koki jotain tärkeää.
Kaiken menneen, päätin palaan vielä muottiin musiikin. se on jotain elämääkin syvempää.
Äiti kyynelsilmin mua muistuttaa, kuinka aika voikaan haavat parantaa.
Mä vielä kerran katseeni luon maalaismaisemiin, muistoissani palaan päiviin tuskaisiin

Tää on vain...

Taiteilijan vapautta, sitä toistin aina mielessäin
Olin poika vailla rakkautta, turhaan etsin sitä sisältäin..

Tää on vain teiteilijan vapautta, nyt toistan sanat nauraen,
vaikka vaille jäin mä rakkautta, teille kerron siitä nauraen. "