IRC-Galleria

...pitäis mennä, vaikka ei millään jaksa. Angst!

Sain sittenkin allekirjoitukset. Ja vieläpä saan kyydin keskustaan ja sieltä takas tännepäin duuniin. Siskosta on joskus yllättävän paljon iloa!

...paitsi että huomasin olevani vailla kahden täysi-ikäisen henkilön allekirjoitusta. No, lykkään stadin reissun keskiviikkoon, niin palautan paperit silloin. Pyydän töissä nimmarit vaikka parilta, kun kopiot pitää todistaa oikeiksi. En ota sitä riskiä, että en pääse kouluun, kun jään kiinni jostain niin lapsellisesta kuin nimikirjoitusten väärentämisestä. Muutenhan se on suht sama, kun en mä niitä alkuperäisiä löytänyt kuitenkaan nyt tähän hätään...

Sain tietokoneen raahattua kellarista. Sattui, yllätys yllätys, olemaan alimmaisena (vain 47 boxia edessä). Raahasin kolme tärkeintä boxia ylös ja nyt printteri asentaa itseään mun koneelle. Sitten enää papereiden tulostus, suihku, aamupala ja parin lomakkeen täyttö, niin oon valmis lähtemään stadissa käymään. Pyykitkin on jo tunnin pyörineet koneessa. Onneksi heräsin jo 6.45, enkä 8.30, niinkuin mulla oli herätys. Olis ensinäkin tullut vähän turhan kiire, ja toiseksi kaikki tämä infernaalinen roudaus olisi vielä edessä... No eiköhän tämä tästä. Kofeiinilla ja sisulla siitä selviää. Tänään töitä vain 13.30-21.30, huomenna sitten 6.00-15.30...

Niin se vaan on joskus. Aikuinen pitäis olla. Aikuisuus vaan sisäsltää kaikkia velvoitteita, jotka pitäis hoitaa, vaikka ei millään jaksais. Kaikki ihmiset, joilla on säännöllinen päivätyö kiinteällä kuukausipalkalla: thank your lucky stars. Ihan sama, vaikka kuukausipalkka olis paska, voin sanoa, että mun palkka on silti paskempi. Runsaat 2000€ tulee tästä kuusta (miinus verot, of course). Mutta töitä olenkin sitten saanut paiskia sen eteen rouheat 70 tuntia viikossa. Kiva. Ihmisten "normaali" työaika kun yleensä kulkee vissiin jossain 40 tunnin paikkeilla. Että se on sellaiset 30 tuntia "ylitöitä" viikossa. Ja nyt ennen töitä tuhat asiaa jonossa ja pyykkiäkin pitäis pestä. Nyt hommiin.

"Homoseksuaaleja ihmisiä on autettu mm. terapian keinoin, ja tulokset näyttävät rohkaisevilta. Terapiamuodosta riippuen homoseksuaalien parantumisprosentti on n. 20-65%. Muutosta homoseksuaalisuudesta heteroseksuaalisuuteen on tapahtunut n. 30-70%, vaikka täydellistä homoseksuaalisuuden häviämistä ei olisikaan tapahtunut. (Lähde: Syntyjä syviä – erilaisen seksuaalisuuden näkökulma. Aslan ry. Omakustannus 1995) Kun siis homoseksuaalisuuden, joka on ilmenemismuodoiltaan luonnehäiriö, parantumisprosentit ovat neuroosien luokkaa, on homouden psykologinen alkuperä erittäin todennäköinen. Mm. suomalainen Aslan ry tekee todella tärkeää työtä auttaessaan homoja irti taipumuksestaan terapian ja rukoustyön kautta, ja sen tulokset ovat olleet erittäin rohkaisevia."

/\
l

Pitäis oikeesti lopettaa internetin käyttö. Ei siitä tuu kuin pahalle mielelle. Maailmassa on liikaa tyhmiä, tunnekylmiä, empatian puutteesta kärsiviä ja ahdasmielisiä ihmisiä.

Minut on hyväksytty kouluun. Koulu ilmoittaa, että sinne tarvitsee toimittaa 17.8. mennessä tiettyjen papereiden kopiot. Koulun ilmoitukseen on päässyt virhe. Koulu ilmoittaa uudelleen. Kouluun tarvitsee 3.8. mennessä toimittaa tiettyjen papereiden kopiot. Sattuneesta syystä koko omaisuuteni on kaaoksessa. Sattuneesta syystä en saa rauhaa ennen kuin olen istunut kellarissa 2 tuntia käymässä omaisuuttani läpi. Sattuneesta syystä tiettyjä papereita ei löydy.

MUTTA: olen niin vitun vainoharhainen, että 12 euron kuulokkeiden takuukuitista alkaen, joka ikinen ikinä vastaanottamani paperinsuikale, jolla on tai on ollut painoarvoa edes puolen gramman verran, on siististi skannattu tietokoneeni muistiin. Eli nyt vaan tarvitsee raahata tietokone kellarista, liittää se tulostimeen ja voilá, minulla on vaadittavat tiettyjen papereiden kopiot.

Kun on tarpeeksi monta kertaa ottanut elämältä turpaansa, niin sitä ilmeisesti oppiikin jotain.

Tosin, olisi huomattavasti helpompaa, jos en olisi asunnoton, koska A) tietäisin, missä alkuperäiset tietyt paperit ovat, ja voisin helposti kopioda ne ja B) tietokoneeni olisi jo seinässä ja voisin vain tulostaa paperit sieltä.

Nukuin sitten vuorokauden sisään melken 18 tuntia. Loput makasin sitten sohvalla ja ehkä tunti meni matkustamiseen ja asioiden hoitamiseen. Ja kyllä teki hyvää. Flunssa on lähes tiessään ja oon muutenkin kuin uusi ihminen. Kyllä kelpaa mennä huomenna taas töihin.

Kun olen jo kolme vuotta kaupassa painanut duunia, niin sinä on tullut nähtyä kaikenlaista. Edelleen hämmästyttää ihmisten suhtautuminen siihen kun kysyn YkkösBonus-korttia (sitä on työn puolesta PAKKO kysyä, en mä huvikseni toistele samaa fraasia kaiket päivät. toim. huom.).

Yksi ihmisryhmä näyttää korttinsa automaattisesti ja jos kysyn sitä niin antavat kortin sitten.

Sitten on ryhmä, jolla ei ole korttia ja näyttävät olevan pahoillaan siitä. Ihan kun kassa nyt katsoisi sua jotenkin pahalla jos ei ole korttia. Se on oikeesti ihan yks hailee mulle mitä kortteja sulla on. Ei mullakaan ole S- tai Plussakorttia. Ja sitten jos yksi näistä nolostelijoista ja pahoillaan olijoista käy meillä usein (tyyliin joka päivä) ja ehdotan kortin hankkimista (oikeesti ihan sen takia, ettei tarvis koko ajan nolostella) niin korttia ei edes haluta. Miks pitää näyttää siltä kuin bonuskortittomuus olis jotenkin hirveen noloa, jos ei edes halua moista korttia. En mäkään halua kaikkia mahdollisia kortteja, eikä mua nolota yhtään.

Kolmas, mielenkiintoinen ryhmä on ihmiset, joilla ei luultavasti oikeasti ole bonuskorttia. He vaan eivät osaa sanoa suoraan, että ei ole korttia joten he sanovat, että se on toisessa kukkarossa, kotona tms. Saattavat käydä joka päivä samassa kaupassa ja aina on kortti "muualla", usein vielä eri paikassa kuin eilen. Että sitä ei ole käytetty, mutta sitä on siirrelty ympäriinsä. Jos ei ole korttia, niin ei ole, miksi pitää selitellä? Edelleenkin mulle on henk. koht. ihan sama onko sulla sitä korttia. Yleensä tämän ryhmän ihmiset ovat suurta ikäluokkaa ja vanhempia. Mitä ilmeisemmin "EI" on ollut joskus todella suuri tabu.

Sitten on ihmisiä, joila on bonuskortti ja vieläpä mukana, mutta kysyttäessä vastaavat, että heillä ei ole korttia. Yleensä käy niin, että kysyn ja vastaus on kielteinen ja sitten kun asiaas avaa lompakon, sieltä näkyy päällimmäisenä bonuskortti. No, omapa on asiansa, enkä kommentoi asiakkaalle mitään koska ainakin minusta on äärimmäisen kiusallista jäädä kiinni valheesta, vaikka sitten kuinka mitättömästä valheesta. En vaan tajua A) miksi hankkia kortti, jos ei sitä käytä? B) Jos on tullut hankkineeksi kortin, mutta ei aio käyttää sitä, miksi raahata sitä mukana lompakossa tilaa viemässä. Okei, itsellänikin on jotain kortteja ja joskus kun ovat olleet jossain vaikka repun pohjalla viidensadan nippelin alla, niin vastaan vaan "ei" kysyttäessä. Mutta en tajua miksi levitellä korttia kassan nenän alla ja väittää ettei sitä ole. No, kuten sanoin omapa on asiansa ja oikeasti minua ei edelleenkään kiinnosta onko korttia vai ei. Mietityttää vaan aina nämä ihmisluonnon venkoilut.

Loput ihmiset laittaisin sitten ryhmään muut. Tästä voitaisiin jakaa vielä muutama ryhmä, ainakin välinpitämättömät, jotka kuittaavat kysymyksen jollain ynähdyksellä tai kuuluisalla hein ja kiitoksen korvaavalla yleispätevällä sanalla "muovikassi". Oma lukunsa ovat vielä suuttujat , joista paras tähän mennessä: "Minä en ole mitään rrrrrrrahvasta" hyvin korkealla falsettiäänellä. Ja sitten vielä sekalainen joukko vainoharhaisia (luulevat, että jos hankkivat bonuskortin, niin joku istuu jossain tietokoneella vahtimassa juuri Heidän ostoksiaan ja miettimässä, että "hei, nyt bonuskortti nro X osti taas maksamakkaraa, jo toinen kerta tällä viikolla!") sun muita.

Edit: piirsin tähän aika tymäkän kaavion vielä selvennykseks (mulla on tänään liikaa aikaa), mutta toi ei tunnistanut mun välilyöntejä :-(. Siinä oli liikaa <br>:iä kirjoitettavaks, hötömölönhän toi kaiketi tunnistaa :-(

...näinä waretuksen kulta-aikoina. Latasin Voltan kuunneltavaksi ennen kuin menen lopultakin ostamaan sen. Yleensä oon ostanut kaiken Björkiltä tulleen, enkä ole kertaakaan joutunut pettymään. Enkä kyllä joudu nytkään, sen verran komealta kuulostaa. Mut silti, nyt on vähän pettynyt olo, kun menin jo kuuntelemaan sen. Toki aion ostaa levyn, enkä pelkästään siksi, että saisin kansilehden plus muut härpäkkeet vaan ihan siitä syystä, että artisti ansaitsee korvauksen työstään.