IRC-Galleria

Hey, don't leave me here
I can't stand it if you go

And I won't be surprised
when I open my eyes
and I see what it's like
to realize that we're
two of a kind

No, when will I see you
when will you call, what will I do

The feelings I get when I look to the west
are taking me away but I know it's
something to see, it's something to feel

I cant find your face in a
Thousand masquerades
Youre hidden in the colors of a
Million other lost charades
In lifes big parade
Im the lonliest spectator
Cuz youre gone without a trace in
A sea of faceless imitators
I cant take another night
Burning inside this
Hell is living without your love
Aint nothin without your
Touch me
Heaven would be like hell
Is living without you
Try to walk away
When I see the time Ive wasted
Starving at a feast
And all this wine Ive never tasted
On my lips your memory has been
Stained
Is it all in vain
Tell me whos to blame
I cant take another night
Burning inside this
Hell is living without your love
Aint nothin without your
Touch me
Heaven would be like hell
Is living without you
Nights get longer and colder
Im down and begging to hold ya
On my own and I feel like hell
Is living without you
Hell is living without your love
Aint nothin without your
Touch me
Heaven would be like hell
Is living without you
Nights get longer and colder
Im down and begging to hold ya
On my own and I feel like hell
Is living without you

jeps tämä se oli... Aika aikaansa kutakin... niinhän se menee...

viime kerrasta onkin jo vuosi... siis joulusta... Tällä kertaa varauduinkin tämän materialistisen kulutusjuhlan eli joulun tuottamaan massiivista vitutusta aiheuttavaan sivuvaikutukseen.. Eli kävin salaa katsomassa saisinko pehmeitä paketteja... No pukin venkula on siis vissiinkin käynyt sivuillani lukemassa raportin viimejoulustani, sillä huomasin yhden hienon lahjan joka oli aivan pullon muotoinen... Olipas kauniisti ajateltu ajattelin... No kuten arvata saattoi, Sety sedälle ei pelkkä tunnustelu riitänyt... Avasin hiuan paketin kulmaa ja huomasin kirjaimet ´koo, ee ja än... Se saatanan ketku juoppo toi siis minulle koskenkorva pullon... Ihan kiva sinänsä mutta jos pukki olisi pistänyt muutaman tontun perääni poliisien sijasta, olisi hän ehkä huomannut etten enää juo...viinaa... Vai olisiko pukki sittenkin ennustaja? Osasiko hän arvata että viimeistään uudenvuoden aattona pääni räjähtäisi ja juoksisin alasti koskenkorvapullo hanurissani pitkin metsäraittia kohti uutta ja ylevämpää vuoden alkua, niinkuin Nuvakouluttaja konsanaan.
Ei... Kyllä minä olen vain tullut jo siihen tulokseen että pukin tarkoitus on vain antaa minulle lahoja jotka saisivat minut raivon partaalle... Ehkä hän tekee sen siksi että osaisin olla nöyrempi... Tai sitten hänen itsesuojeluvaistonsa on jostain kumman syystä lakannut toimimasta n.21-vuotta sitten... no oli miten oli... en anna tämän masentaa itseäni ja ystävääni herra Mihail Kalašnikovia joka jo vartoo polvellani kuumeisesti pukin tuloa... ainakin pukki saa levätä rauhassa uudenvuoden alkunsa turhia stressaamatta.

jeps joulu on taas... pukki kävi kylässä ja tyhjensi kassinsa meidän olohuoneeseen.. kaikki olivat iloisia... kunnes minä heräsin.. katselin lahjojani ja huomasin ettei niitä ole... eikun... onpas sain kuin sainkin lahjoja... yhden ainoan lahjan sain josta oli tulevaisuuteni kannalta jotain merkitystä... nimitääin h&m:n lahjakortin.. jee kiitos pukki tästä lahjasta... muut voinkin heittää roskiin kuten sen kartongin tupakkaa minkä sain.. pitäisi kai joulun herraa pitää paremmin ajantasalla kun ei tunnu kuuraparta raukka tietävän että tupakan lopetin jo 3vrk sitten vai peräti neljä... ? ei ole tontut pahemmin minua siis tarkkailleet... ovat vissiinkin pitäneet vimeisiä 19 muuta joulua ennakkotapauksina ja päättäneet etten minä koskaan opi... mitä en opi... no et vaan opi...
kiitos...
eli siis olkoon teidän joulunne iloisia ja älkäätten antako uuden vuoden pestä pahoja muistojanne edelisestä... Voitte sitten muistella joskus mikä oli paskin vuotenne ikinä...
minun 1986 ja heti toisena tulevat kaikki muut vuodet... saivat jaetun toisen tilan paskimmissa vuosissa... johtuen siitä etten ole vieläkään oppinut arvostamaan sitä mitä minulla on... eli ei mitään?
no onpa sittenkin...
vai onko?
mielikuvitus taitaa taas raiskata päässäni olevaa tyhjiötä siihen malliin että taidanpa mennä popsimaan ajoissa lääkkeeni...
hyvää joulua !!!

Vittu että vihaan tätä päivää ... julistan tämän päivän maailman 365 paskimmaksi päiväksi vuodessa... heti kaikkien 364 päivän jälkeen, enkä vain siksi että tänään on kahdeksan tuntinen koulupäivä, vaan siksi koska en haluaisi enää turhaan selitellä itselleni miksi kaikki meni pieleen ja miksi kaikki ei voi olla paremmin kuin on... kaikkihan on itseasiassa helvetin hyvin mutta vuosipäivä lähenee taas enkä haluaisi ottaa sitä vastaan, enkä nyt puhu joulusta tai uudestavuodesta... puhun elämästä joka päättyi aivan liian aikaisin ja joka oli monille tärkeä mutta merkityksetön. miksi?
koska kukaan ei arvosta ihmistä joka oli esimerkkinä niille jotka joskus vielä eivät tienneet suuntaansa tai matkansa tarkoitusta. Nyt monet tietävät ja monet vieläkin miettivät onko tässä mitään järkeä... Ainakin he miettivät..

Eräs viisas ystäväni sanoi minulle "kärsimysten kautta voittoon"

---

Hyppäsin katolta

---

Olen siis voittaja

---

Kärsin siitä vieläkin

---

Olen voittoputkessa

---

Tämä viikko jos mikä on todistanut minulle että vanha koira ei opi uusia temmpuja, eikä opi nuorikaan jos ei halua...
Joskus sitä vain ihminen on niin tyhmä ettei ymmärrä olevansa typerä...
Olin elämässäni siinä vaiheessa ettei minulla ollut enää varaa menettää, joten päästin irti... Miksi viivyttää kohtaloaan jos se kuitenkin haluaa kusta sinua silmään kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti...
Ehkä elämä vain ei ole minua varten... Ehkä se yrittää päästä minusta eroon ettei sen tarvitsisi koko ajan kärsiä takiani...
Ei se kyllä minusta niin helposti eroon pääse sillä en ollut aikeissa luovuttaa elämääni joskin kaikki muu on jo mennyt... mutta ainakin pohjalta on hyvä ponnistaa ellei joku olisi sitonut minua kiinni lattiaan... No annan eroosion tehdä selvää kahleistani ja sen jälkeen yritän vielä kerran... Aika parantaa haavat, minä vain avaan ne uudelleen.

Miksi elämässä kaiken pitää mennä juuri silloin vituiksi kun alat tottua siihen?
Onko se joku "jumalan" luoma käsikirjoitus joka pistää koko ajan pieniä seipäitä läpi mieleni?
Jos joku saatana tulee kertomaan minulle kohtalosta niin minä teen hänestä valituksen arkkiperkeleiden galaksien väliseen liittoon....
Ja voi jos se kohtalo onkin olemassa ... jonkunhan senkin on täytynyt luoda... Ja sen luojalla jos kenellä on paljon selitettävää minulle ja rautavitoselleni...
ja ne jotka edesauttavat kohtaloni tapahtumista ovat luultavasti tämän suuren käsikirjoittajan pirullisia kätyreitä jotka siittävät tämän suuren käsikirjoittajan suunnitelmat suoraan mieleeni missä ne suodattuvat ajatuksiksi mitkä lopulta tuhoavat viimeisetkin olemuksen rippeeni...
En väitä että koskaan olisin kokonainen ollutkaan... en edes puolikas... Mutta luulin että voisin silti pyrkiä olemaan edes onnellinen... niin pyrinkin... ja tästä palaankin taas ensimmäiseen kysymykseen... Juuri kun totuin olemaan onnellinen joku tulee ja vie sen pois... tai ei edes vienyt... veikkaan että se oli kuitenkin joku muu eikä se joku niiinkuin aina... Joten koskaan en voi olla varma onko onneni viety vai ei ja siksi luultavasti olenkin niin onneton...
elämä on monimutkainen asia ja siksi sitä tuleekin kunnioittaa sillä se on myöskin maailmankaikkeuden suurin massatuhoase...
jos ei olisi elämää en usko että kukaan määrittelisi kuoleman... joten kaikki olisi hyvin ei elämää ei kuolemaa ei ajatuksia.... ei mitään

Vuonna 1933 pieni tyttö joutui murhaajan uhriksi. Murhaaja hautasi tytön elävältä maahan toistaen samalla sanoja “Toma sota balcu“.

Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nämä sanat, tulet tapaamaan murhatun tytön. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, tyttö ilmestyy makuuhuoneesi kattoon ja tukehduttaa sinut samalla tavalla kuin hän tukehtui itse.

Jos kirjoitat tämän tarinan omaan blogiisi, hän jättää sinut rauhaan. Hyvät tekosi palkitaan.