IRC-Galleria

Jeeh, oli nimi ilmestynyt Stadian sivuille, että olen päässyt heille sisään opiskelemaan fysioterapiaa!! :D
Voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, etten osannut pahemmin odottaa pääseväni sinne kouluun. Ei mielestäni mennyt kirjallinen tarpeeksi hyvin...mutta niin kuin äitini tuossa puhelimessa äsken sanoi, niin kaikki on suhteellista. (mitä ikinä se sitten tarkoittaakin.) Ehkä olin vaan hyvän vaikuttava haastattelussa. Tulihan sitä vähän heitettyä läppää kyseisen haastattelijan kanssa, kun on ihan omakohtaista kokemusta tästä Stadian puhelunvälityksestä...

"Niin, meillähän on sitten se KuntoStadia myös täällä ja siellä tehdään opiskelijatöitä."
"Tiedän.... (Ne ei ikinä vastaa siellä ajanvarausnumerossa ja sitten me saadaan vaihteessa kuunnella kaiken maailman mummojen nivelvaivoista...)"

Mutta niih. Nyt olisi sitten seuraavat kolme ja puoli vuotta jotenkin kartoitettu tekemisen suhteen. Opiskelua. Olisi kyllä upeaa lähteä vaikka vaihtoon ulkomaille jo perustutkintoa suorittaessa. Alkaa olla jo liian pitkä aika edellisestä kerrasta.. ;)
Fysioterapiassa on myös hyvät mahdollisuudet erikoistua ja eläinfysioterapia olisi oikein mielenkiintoista ja olisi vain niiin ihanaa päästä työskentelemään eläinten kanssa. Se olisi rentouttavaa itsellekin. :)
Niin ja sen erikoistumisenkin voisi tehdä ulkomailla. Ja tietenkin työskentely olisi myös mahdollista varmaan lähes missä maassa tahansa. Mutta saa nähdä miten ja minne elämä vie. :) Ei sitä koskaan tiedä. Tämäkin elämänkäänne tuli melko puskan takaa vaikka tietoisestihan sinne kouluun haettiin.. ;D
Oh mi gååd. On kyllä vähän pöllämystynyt olo. Ei oikein pysty käsittämään asiaa vielä. Vasta on nimi nettilistassa eikä mitään konkreettista.
Hmm, mitenköhän ja missäköhän aion asua jatkossa. Joudunko jättämään tutun ja turvallisen Riihimäen? Muutanko ihan Helsinkiin asti vai jäänkö jonnekin rajoille, halvemmille laitumille? Oeh. Vatsahan tässä menee sekaisin.
Haikeinta on miettiä miten käy sosiaalisen elämäni - ihanat ystäväni ja perheeni ovat pääosin Riihimäki-Hyvinkää -akselilla...Tietenkin puhelimet ja kulkuvälineet on keksitty joten ei tämä ole maailmanloppu, mutta yksi elämäni henkirei'istä on ystäväpiirini ja varsinkin sen parhaimmisto. Ikävä iskee jo nyt. <3
Kaiken lisäksi pitää alkaa treenaamaan aivan järkyttävällä tahdilla jos haluan palloilla haastattelijan mainitsemissa pikkutreenivaatteissa kun joku toinen opiskelija tunnustelee lihaksiani jne. Mun läskeihinhän ei kukaan koske. Apuva. Ei muuta kuin rääkkiä päälle, ruokaa terveellisemmäksi ja vähemmän, paljon vähemmän alkomahoolia. Tuo on niiiin paljon helpompi kirjoittaa kuin toteuttaa. Voihan fuck.
Noh, ei saa vaipua nyt mihinkään epätoivoon, koska on oikeasti upeaa päästä nyt opiskelemaan! Ehkei ala ole ikinä ollut mikään unelma-ammattini, mutta siitä voi erikoistumisineen hyvinkin kehkeytyä semmoinen... :)
Hirvittää ja ilostuttaa.