Arvomme kaikkien heinäkuussa sisäänkirjautuneiden kesken 2 lippua Weekend festivaleille! Luo tunnus tai kirjaudu sisään! :)

IRC-Galleria

unta..Perjantai 12.05.2006 15:43

Mä näin viimeyönä outoa unta, taas vaihteeksi, mut erityisen outoa oli se et oon nähnyt tätä unta ennenkin..

Siinä olin minä, paitsi et se en ollut minä, joka käveli sellaista mutkaista ja mäkistä kylätietä jollekin pihalle. Ennen sitä pihaa oli s-kirjaimen muotoinen alamäki, ja sen vieressä oli aidattu alue ja todella ränsistynyt punainen rinnetalo. Siellä ei ollut asunut vuosiin enää ketään, mut hevonen oli jäänyt ja se hengaili aina sen rinnetalon harvalla katolla kun joku meni ohi. Aina sitä kummeksui ohi mentäessä, vaikka unessa tuntui siltä että kävelin samaa reittiä usein.

Sitten menin sinne pihalle, ja sen poikki taloon, jonka pihalla joku nainen hääräili ja tyhjensi kärryjä. Se nainen oli sellainen viisikymppinen ja ilmeisesti mulle tuttu, samoin kuin sen mies joka aina välillä piipahti siihen pihalle. Tulin ilmeisesti tuomaan jotain ja hakemaan jotain muuta, ja se nainen jutteli siinä samalla kiireisesti mun kanssa. Niillä oli siellä joku sukulaistyttö, joka oli menossa naimisiin jonkun ulkomaalaisen kanssa. Se oli olevinaan niin hienoa, ja ne selosti ummet ja lammet siitä miehestä, vaikka nyökytellessä ajattelin koko ajan että ihan turhaan ne mulle kertoo, kun tiesin jo siitä miehestä kaiken ja tunsin sen... sitä vaan ei kukaan tiennyt...

Sitten ne alkoi esitellä sitä tyttöä, joka oli aika yksinkertaisen tuntuinen, mutta kaunis, kiltti, ystävällinen, ja sillä oli jokin hieno nimi. Sellainen lämmin ihminen, josta ajattelee nähdessä, että tostapa tulee joskus kiva mummi. Se oli ihan onnessaan kun sai jutella mun kanssa, vaikka olikin vähän ujo, ja lupasin kävellä sen kanssa kaupunkiin hakemaan jotain tarvikkeita. Kun siinä katselin sitä tyttöä, ja sen siroutta ja lumivalkoisia hiuksia, muistan ajatelleeni, että näin sen kuuluukin mennä..

Sitten me käveltiin yhdessä pois ja osoitin sille sen hevosen, ja kerroin ettei sitä saada kiinni. Kerroin siitä, kuinka se aina steppaili katolla kun ihmisiä meni ohi, ihan kuin tahallaan muistuttaen ettei sitä olla saatu vieläkään kiinni. Se tyttö nauroi. Mua kismitti, kun en voinut olla niin naiivi ja enkelimäinen. Tavallaan halusin suojella sitä tyttöä kasvamiselta.. tavallaan en välittänyt pätkääkään..

Sitten mä heräsin...
mä muistan ennenkin nähneeni ne pätkät siitä hevosesta, mutten ikinä sitä hentoa tyttöä, tai niitä ajatuksia joita mulla oli..

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.