IRC-Galleria

Sometimes things just happen. Weird things. Things that change the way you feel. Either about some things, materia... or some people.

Sometimes you just can't help it. Can't help yourself. Can't help others.

Nothing's wrong with me, I'm fine. Better than fine, actually. I just feel that I'm one of the few who is fine at all. Everyone around me are falling to this dark cave of depression. Or something.

I haven't felt this good in ages. I thought about a lot of things and came to a conclusion. Some things have bothered me for a while, but now I know how I feel and how I should react about them.

I guess I'll just leave everything to the hands of god. There's nothing more I can do. I can't help.

Sometimes life just gets on your nerves.

Ketä käy syyttäminen jos sydämensä itse jäädyttää?
Ketä voi sormella osoittaa jos itse kaataa kahvit syliinsä?
Kuka täällä haluaa ottaa vastuun teoistaan?
Milloin ymmärrämme että kaikki on omaa syytämme?

Ehkä joskus voisi katsoa peiliin.
Ehkä sitten auringonpaistekin näyttää erilaiselta.
Sadepisarat ropisevat kattoon uudella tavalla.
Tuulenvire käy leikkiin hiuksiesi kanssa aivan eri lailla kuin ennen.

Milloin huomaamme että kaikki on katoavaa?
Pian makaamme maan alla kaikki.
Miettien, ehkä olisi kannattanut ottaa elämästä enemmän irti.

Milloin viimeksi kukaan on kiinnittänyt huomiota leskenlehteen?
Tai pilvettömään taivaaseen?
Tai lumen sulamiseen?

Jossain vaiheessa jokainen ymmärtää että onni voi olla näin pienistä asioista kiinni.
Siihen asti he kulkevat masennuksen varjossa, yksin.

Yksi kerrallaan jokaisen tulisi siirtyä aurinkoon.
Ymmärtää elämän pienet onnenlähteet.
Aurinko.
Kukat.
Tuuli.

Minä olen jo täällä.

Korruptoitunut maailma, jossa sarjamurhaajille taputetaan.
Väärinymmärrysten aika, jolloin auttajia sorretaan.
Kukaan ei osaa selittää,
Mitä tarkoittaa sisimmässään.

Kaikki pian ovat hiljaa,
Kun kukaan ei heitä ymmärrä.
Yksin tiesi kuljet sinäkin,
"Miksei kukaan minusta välitä?"

Vain tuuli rinnallasi,
Pian katoaa sekin.
Kuka silloin jää,
Kanssasi jatkamaan?

Jos edes tuuli ei rinnallasi seiso.

Pitää jostain hankkia itelleni oma ranneke, on tullut tavaks käyttää isoveljen hienoa ranneketta ja nykysin tuntuu todella omituiselta jos miun oikeassa ranteessa ei ole mitään O_o

Stuntmaniin siis taitaa tieni viedä! harmi kun siellä ei oikeasti ole mitään miulle sopivaa. Mie olen kiltti tyttö, enkä anarkisti!

Ja ou jee, kolme päivää minäkin olen VIP xD Latasin oman kuvani kännykkääni kun ei sopivaa löytynyt, niin tulee vaan ilmotus "Saat 3 päivää lisää VIP-aikaa" Mie en edes ole VIP xD

Anyway, nyt jos joku löytää kännykän jossa minä komeilen, se on minun, anna se tänne, nyt heti, elä koske siihen, anna se nyt tähän vaan!

Ps: Ulkona on ihana sää

312 euroa mätkyjä... Pirun verot... jesh, elämä oooooooooooooooooooooooooon!!!!

ERGH! Mie löysin harumonian nuotit! *säntää pianolle* AA! Mie voin oppia soittamaan harumonian! Ou mai!

Latasin myös Inuyashan OST 1:n loppuun... Tätä musiikkia kuunnellessa kulmat menee pakostakin kurttuun ja välillä on tapeltava kyyneleitä vastaan.. tai no, en mie koskaan tappele jos meinaa kyyneleet tulla... joten... öö... Jos mie vaan nyt kuuntelisin...

Np. Rythem - Harumonia (myös Naruton 2nd ending ^^ if you peasants did not know that!)

Kylläh, japaniska musiikkia väliin. Pitkään en tuota kappaletta halunnut kuunnella kun se vähän toi mieleen pahoja juttuja. Mutta eihän tuota voi olla kuuntelematta, se on niin ihana kappale!

Nee kikoe masu ka?

Pääsiäinen on edessä, isän luona ollaan vaihteeksi, yay! Mitähän sitä keksisi...?

Ihanaa kun säät lämpenee niin voi katsella tähtiä pidempään ja myöhemmin kuin ennen. Näkyvät nääs paremmin yöllä xD

Futatsu wa hitotsu! Miten ihana lause... "kaksi ovat yhtä." (Tai joku sanoittaja leikkii minulla, joka en osaa japania. Korjatkaa jos olen väärässä!)

Äh... Mie tahdon läheisyyttä. Halatkaa minua, joku prkl xD

Pitkästä aikaa hyvä olo. Elämä on pitkästä aikaa oikeasti mukavaa. En uskalla tämän tunteen jatkuvuutta miettiä tai arvioida, joten elän päivän kerrallaan.

Väsyttää, pitäisi nukkua, on koulua, linnut laulaa ja kohta se aurinkokin paistaa. Jes ^^

I love my life at the moment. The reason is very clear to me. I thank you, my friend, for giving me so many reasons to be happy.

Tänään kerron teille tarinan. Sen nimi on "Sintun aika huono päivä" Taustalla on tarkoitus soida ihana lirutilirutilaulu ja kertojan on tarkoitus olla ylipirteä teennäinen kaksissakymmenissä oleva nainen, joka liioittelee kaiken.

Jo aamulla herätessään Sinttu tunsi että päivästä oli tulossa jotenkin erikoinen. Ottaen huomioon, että Sinttu heräsi kolme tuntia ennen kuin oli tarkoitus, voisi jo kuvitella päivän olevan suhteellisen huono. Kuinka oikeassa tutina Sintun tiedätte-kyllä-missä olikaan...

Herättyään Sinttu muisti että oli nähnyt todella hienoa unta, jossa hän ja Rianka-sama järjestivät häitä ja Rianka-sama lopetti unen sanomalla "ampukaa ittenne". Sinttu tahtoi siis soittaa Rianka-samalle ja kertoa tuon hupaisaakin hupaisamman unen. Sinttu otti puhelimen käteen ja valitsi Rianka-saman ja nosti puhelimen korvalleen. Odotusta. Mutta mitä ihmettä, Rianka-sama ei vastaa, vaan puhelimesta kuuluu TIITIITIITII. Epätavallista, tuumaa Sinttu ja kohauttaa hartioitaan.

Sitten Sinttu meni kouluun yrittäen silloin tällöin soittaa erinäisille ihmisille. Kukaan ei kuitenkaan vastaa. Outoa. Sinttu katsoo puhelimeen ja tajuaa että kenttiä ei ole. Aikansa puhelinta hakattuaan Sinttu luovuttaa.

Pian Sinttu tajuaa että hänen on käveltävä koko Outokummun kaupungin läpi, jotta voisi viedä pienen kameran täysin eri paikkaan kuin missä hän sitä käytti. Koululla Sintun oli tarkoitus hakea akkulaturi, jota ei tietenkään löytynyt sieltä missä sen oli tarkoitus olla, vaan laturi oli opettajalla, joka väitti ettei se hänellä ole. Ihanaa.

Sinttu päätti sitten mennä kauppaan ja ostaa suklaata suruunsa. Aikansa suklaata mutustettuaan Sintun hampaaseen alkoi koskea ja Sinttu tajusi että hänellä on ihana reikä hampaassa. Jei.

Sinttu saapui kotiinsa ja ymmärsi pian että hänen veljensä oli hävittänyt vara-avaimen, joten Sinttu joutui odottamaan ulkorappusilla kunnes hänen äitinsä tuli töistä.

Sisällä kotona Sinttu kokeili eri kännyköitä ja tajusi sitten että ongelma ei ollutkaan hänen puhelimessaan, vaan sim-kortissaan. Sinttu oli siis turhaan hakannut puhelintaan paskaksi. Maksamattahan hänellä puhelinlaskuja kyllä oli, mutta hänen niitä ei ole tarkoitus hoitaa, sillä hän on rahakkaana ihmisenä sopinut laskujenmaksun muille ihmisille. Nyt Sintulla ei siis ole kännykkää.

Koska tarina on jo nyt aika hiton pitkä, tiivistän loppupäivän;

Sinttu meni töihin, kasteli itsensä läpikotaisin, tiputti leikkuulautoja varpailleen ja sotki parhaan paitansa (typerä Sinttu kun töihin laittaa parhaan paitansa...) lihamössöön. Sinttu on siis siivoaja. Niin, siivoaja. Jes.

Kiitos kaikille niille, jotka jaksoivat lukea (joita ei uskottavasti ole xD Ymmärrän kyllä.)

---

Lisäsin sitten uusia kuvia, jei.