IRC-Galleria

Pääni on tänään tyhjä. On pyhä ja pitäisi iloita Suomen itsenäisyydestä. Iloitsenkin - omalla tavalla. Lontoon rakas ystävä viettää myöskin syntymäpäiviä - onnea hänellekin!
Tuntuu, että koko elämä murenee käsiin.
Kiitos kaikille veteraaneille ja Viron Suomi-pojille!

Vihdoinkin kaunis ja kuulas ilma. Kovin on yksinäistä. Kenelle puhuisin? Onneksi on pieni Nepsu täällä hoidossa ja saan tällä tavalla ajan kulumaan. Aloin lukemaan Mika Valtaria. Sinuhe on ystävä joka vastaa kysymyksiini. Yllättävintä on se, että 10 vuotta sitten ymmärsin asioita ihan eri tavalla kuin nyt. Onkohan se "se elämän kokemus"? Katson maailmaa eri silmin ja tietyisti ystävät muokkavaat mielipiteitäni. Siis uudemmat ystävät. Uudet ystävät, hm! Eihän minulla vanhoja olekaan. Olen koko ikäni ollut yksin. Onkohan se tietoinen valinta, vai onko lähimmäiset vaikuttaneet elämääni niin, että ei ole ystäviä. Nytkin on vain yksi tosi ystävä ja yksi ns. lärpättelykaveri. Kuuntelin radiota eilen ja sieltä tuli sellaista musiikkia, mitä sen tosi ystävän kanssa paljon kuuntelin joskus. Olisin halunnut puhua hänen kanssaan,mutta se on mahdotonta nykyään. Elämä on....
Minusta on varmaan tullut marisia ja valittaja. Täytyy ryhdistäytyä. Katson hiihtoa toisella silmällä ja olen iloinen Maarit Björgenin voitosta.
Olkaa onnelliset kaikki, ketkä lukevat tämän, melko varmaasti olette kaikki terveitä ja elämä kohdallaan. Ja jos ei ole, niin laittakaa asiat kuntoon.
Muuten, oletteko huomanneet, että on kuutamo!?

Rakkaan poikani synttärit! 23 v, muistan aina, kun henkiriepu meinaas mennä minulta että lapselta.

Konsertti oli mahtava. Ihan nuoruus tuli mieleen. Olisi pitänyt hippikuteissa mennä. Jokaisessa solussa soi musiikki. Ja salissa oli rakkauden tuntu.

Tulin just hautajaisista. Kimmo saatettiin viimeiselle matkalle. Ei lapsia ja nuoria pitäisi haudata, mutta elämä on joskus epäoikeudenmukainen. Katselin siellä sankarivainajien hautoja, monet olivat vasta kaksikymppisiä.

Kaikki hyvin nyt. Vaikka huomenna on rakkaan nuoren ystävän hautajaiset, on silti kaikki hyvin.
Kike - rakas sai rauhan ja katselee meitä jostain avaruudesta. Samoin äitiliini, vaikka välillä tuntuu, että äiti on jossain lähellä. Jospa onkin? Olisi! Haluaisin puhua hänelle, kysyä, mitä minun pitää tehdä, miten olla. Tähän asti saatoin kysyä häneltä, ja sain aina hyviä neuvoja.
Sydämessä on rauha.
Mutta tänään Vaakunaan syömään ja sen jälkeen Hectorin konserttiin. Aion nauttia illasta!

Hiljaisuus kuiskii pahoja sanoja
rumia riimejä korviini.
Sumu ympäröi minua, haparoin,
etsin.
Ei ole paikkaa mihin pääni panisin,
mihin kaipaavan kehoni laskisin.

Jos olet tarpeeksi kauan vainoharhainen, huomaat,
että lopultakin olet ollut oikeassa!

(Joku muusikko on sanonut joskus ja totta se on.)

Kun ovi sulkeutuu niin t oinen avautuu.
Mutta me vaan tuijotetaan sulkeutunutta ovea
eikä huomata sitä avautunutta.

Älä tuijota hämäävä ulkonäköä
ei kannata jahdata katoavaista rikkautta.
Etsi sitä, joka saa sut hymyilemään
koska joskus vain yksi hymy
saa pilvet kaikkoamaan.
Etsi sitä, joka saa sydämesi laulamaan.

Minä vajoaan
vihreään hämärään.
Jalat ja kädet liikkumatta
silmät auki - hengittämättä.

Minä uppoan syvälle
tylsyyteen
tyhjyys ympäröi minua

Minä uppoan
auttavat kädet ympärillä,
kuiskavat suut
näkevät silmät.

Lumous on haihunut

Paulos Silentarios

Pois vaatteet armaani
ollaan alasti
mitään ei mahdu
meidän väliin
sinun ihokaskin
on kuin Seramiin muuri!
ota pois,
rinta yhtyköön rintaan
huulet huuliin
sitten
hiljaa
lemmen
lurinoita en siedä

Karjalaksi:

Riisu ihteis sie
ollaan kelteisillää
mittää ei mahu mei kahe vällii
siu rintsikatkii
kui linnotukse valli!
vejä pois
paa rintais miu rintaa vaste
huulet miu huulii
sit iha hiljaa
suotta sie pehmosii
höpäjät
(käännös Helena Anttonen)

tampereeksi:

Laitas kuarien noi vaattees
Ollaan ilma.
Mikään ei mahru
meiräv välii
sul laamapaitaski
on kum pulteriaita
Otannyh Herrantähren se poies
järjestä rintas mur rintaa vaste,
huule muh huulii.
Si.
Iho umpee.
Läpälässyä
mää en kertakaikkiaan siärä.
(käännös Katariina Kallio)