IRC-Galleria

Ensimmäiset vadelmat sain omista pensaista. Joo, kohta alkaa loma ja minä "muutan" metsään. Meneen Kattiin. Ihana paikka. Paras maan päällä.
Muistan kuinka kerran Koivurannassa kerääsin vadelmia..... Jälkiruuaksi.

En voi olla kirjoittamatta.....

Näin minulta riisutaan
tytön heleys,
napitetaan naisen puseroon.

Tulentekijä tietää:
lämmön salaisuus ei ole
loimuavissa liekeissä
se on hiilloksen hehkussa.

4.7. oli veljeni synttärit ja 5.7.08 "nuppuni" Roosa-Maria täytti 9 vuotta!
Yhtä juhla! 9-vuotta.... Ajatella, mitä kaikkea on tapahtunut 9 vuoden aikana?
Se on minulle ollut onnellisintä aika. Sydän täyttyy vieläkin onnella ja rakkaudella, kun ajattelen niitä menneitä aikoja.
On sanonta, että katkennen köyden voi sitoa uudelleen, mutta solmu jää. Tai sitten:väsymisessä on palautuvan voiman tunto. Niin on! Olen ollut hirvittävän väsynyt. Roosa on ollut voimavarani ja samoin Nea-Nepsukka, joka sano, että "Kokeile, mummu!" tai "Minä taion väsymyksen ja pahan mielen pois." Pyörittää pientä sormea edessäni ja taikoo. Pakko sanoa, että kaikki hyvin!

Rakas "kesäheinäni" ja "kissankpäläni" täyttää tänään vuosia. Onnea !!

....nimittäin "piinaviikot Satalinnassa". Kuntoutusjakso oli 3 pv mittainen. Kaikki hyvin. Kehutaan nyt
vähäisen: lihastestit, kävelytestit ym. kaikki hyvin. Täydet pisteet. Kävelytesti olisi voinut olla parempi, mutta olen ikäni ollut hitaanpuoleinen kävelemään. Ostimme Juha-Matin kanssa puokkiin sellaisen monitoimilaitteen, ei tarvii lähteä punttisalille.
Tammikuussa taas Maspalomas kutsuu. Olen niin tyytyväinen, että saimme matkan sinne. Jäi niin moni asia ja tutustuminen paikkoihin kesken. Ja suuri ikävä aurinkoa ja mertä.

Juhannus, Juhannus! Hyviä ja huonoja muistoja. Aattoiltana istuin yksin saunassa ja mietin asioita. Ja taas iski hirveä ikävä....Koska siitä pääsee?
Tein kaikenlaista, olin pihahommissa, savustettiin lohta, oli silliä ja uusia perunoida, salaattia. Piti koko ajan paljon tehdä, että ajatukset olisivat muualla.
Sain USA:sta sähköpostia ja paljon Juhannusterveisia. Kaikille kiitos.
Alan taas kääntämään isosetäni kirjoitusta. Hänet lähetettiin vuonna 1947 Siperiaan, niinkuin tuhansia virolaisia. Niistä tapahtumista hän kirjoitti ja minä yritän kääntä jälkipolville.
Hyvä loma kaikille lomalaisille! Minä lähden huomenna töihin.

Nyt on tyhjä olo. Olen kuin kuiviin puristettu sitruuna. Ajatus ei juokse, en pysty kirjoittamaan, yhtään järkevää ajatusta ei tule. On kuin elämä olisi loppunut tähän. Tavallaan se onkin niin. Tuli koti-ikävä. Haluan takaisin Viroon, mulla on ikävä niitä vehreitä maisemia ja metsiä. Sitä tuoksua sateen jälkeen, niitä kukkia ja lintuja, niitä puita, mitä täällä ei ole. Jos lähtisin takaisin? Tiedän, että en lähde. Katselen vaan kuvia rakkaista kattohaikaroista. Alakuloinen, niin alakuloinen!!

Miten kaunis ilma viettää yhdessä entisten ja nykyisten Satalinnalaisten kanssa Satalinnan nostalgia juhlia.
Aamulla kuuntelin Kokemäen joen varrelta rastaan laulua, matkii aika taitavasti satakieltä, mutta tänään voidaan iltasella kuunella ihan oikeita satakieliä.

Siteeraan tässä Kaarlo Sarkiaa, Kiikan runopoikaa:

"Kuunsäde tarttui sun untesi leijaan!"

Voiko sen kauniimmin sanoa?

Ihmeellisen lämmintä. Olen kylvännyt kalkit, ruusut on istutettu, piha on kunnostettu ja nurmi on leikattu. Mitä vielä? Odotan innolla, mitä kukkia on nousemassa, minkä talvi on vienyt. Mutta luulen, että ei ole viennyt mitään, sen verran leutoa on ollut. Koko talven sain tuoretta persiljaa penkistä.
Rakas Nea-Nepsukka muutti mummolaan ,siihen pieneen asuntoon asumaan isän ja äidin kanssa. Juha-Matilla on hirmuinen urakka - vanhan talon kunnostaminen. Siihen asti asuvat meillä. Mulla on nyt Roosan lisäksi toinen apulainen, mikäs minulla on ollessaan, apulaisia joka lähtöön.