IRC-Galleria

Odotan tietoja Lontoosta! Joko siellä on pieni tyttö nähnyt päivänvalon?
2.4.09 on meidän pienen kirjan julkaisutilaisuus. Odotamme kaikki, millainen siitä ihan oikeana kirjana tulee.
Harjavallan kirjastoon 2.4.09 klo 19 kaikki ketä lukee ja on kiinnostunut. Tervetuloa!

Rakas lapseni, naistenpäivän tyttöni, täyttää vuosia!!

Rakas Nipsu-kisu kuoli yllättäin tänään. Oli kaverina 11 vuotta. Olen päättänyt, että ei yhtään eläintä enää.

Rakas Nepsukka täyttää tänään 4 vuotta!
Mummu on vaan kovasti kipee. Edelleen on kovat kivut. Lääkkeistä ei ole apua!
Odotan, että pääsisin leikkaukseen pian tai tehdään edes jotain, että pääsisin kivuista.

Kipu hallitse tällä hetkellä elämääni! Voi kurjuus!
Juha-Matin syntymäpäivä! Minun pienestä pojasta on kasvanut melkein 2-metrinen aikuinen mies, pienen Nepun isä. Olen ylpeä lapsistani!

Suuri syksy, pimeät illat, pimeät aamut! Sadetta ja märkää, ihana!
Rakastan syksyä. Sytytän kynttilän, on hyvä olla.
Kirjoitan. Olen niin paljon kirjoittanut ja saanut arvostelua ja palautetta. Hyvä niin. Olen kuunnellut toisten tarinoita ja ajattelen, miten paljon meillä on joukossa sellaisia ihmisiä, jotka osaa niin paljon ja niin hyvin kirjoittaa, vaikka eivät olekaan mitään kirjailijoita.
Meillä on hyvä porukka. Tällä hetkellä en muuta tarvitse, on Nepu, Roosa ja kerholaiset. Meitä on noin 10 samanhenkistä ihmistä. Miten köyhää elämää vietin? Ei voi kuin ihmetellä. Mutta oli siinä jotain sellaista, että siitäkin kirjoitan. Aion julkaista novellikokoelman. Elämme-näemme!

Joo, sain palautetta ja kehoituksen jatkaa kirjoittamista. Olen tyytyväinen.

Kuolema kävi kylässä.
Vei rakkaan ihmisen mennessään.
Paluuta ei ole
manalanmailta!
Huone on tyhjä
tyhjä on tuoli.
Nauru kuuluu korvissani
yhteiset kahvihetket on mielessäni.
Iloiset silmät, toimeliat kädet.

Enemmän en yhtäkkiä pysty kirjoittamaan.

Pitkäaikainen työkaveri jätti meidät 12.10.08.

Olet olemassa, rakas ihminen.
Elämä kaunis on, kun tiedän sen.
Ei tärkeintä se, mitä sanot, teet,
vaan mitä olet, hymy, kyyneleet.
Olet olemassa, sitä tarvitsen
kuin lintu ilmaa, maata kukkanen.

Hm! Sain tämän runon eräältä ystävältä, kun maailma taas mureni kappaleeksi. Kummasti muutama rivi paperilla auttoi.

Kirjoitan,kirjoitan, kirjoitan. Pää on niin täynnä ajatuksia ja ideoita. Menin kirjoituskurssille, että oppisin hallitsema niitä ajatuksia. On kuin pato olisi purkautunut. Noin 10 vuotta olin ihan kipsissä ja ennen sitä kuollut nuorena. Apua, pysyisinpä terveenä, että saisin kaikki paperille.