IRC-Galleria

Blogi

- Vanhemmat »

[Ei aihetta]Tiistai 24.06.2008 23:14

Se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta.Täysin varoittamatta, ei antanut mahdollisuutta juosta karkuun.Paeta sen synnyttämää tuhoa ennen kuin jäät itse sen saartamaksi.Mitään ei ole tehtävissä; katselet tulen armotonta etenemistä. Näet miten se syö kaiken tieltään jättäen jälkeensä vain kasan tuhkaa. Jähmetyt aloillesi, yrität huutaa.Kukaan ei kuule huutoasi, sillä se hukkuu sinua ympäröivään liekkimereen.Huomaat jääneesi yksin. Jos minun olisi sanoin yritettävä kuvailla sisälläni jäytävää tuskaa, luulisin tämän valaisevan sitä aika paljon. Se tuli ensimmäiseksi mieleeni ,sillä kummassakin tapauksessa olet yksin kärsimyksiesi kanssa. Kukaan ei tule pelastamaan, huolimatta huutosi voimakkuudesta, rukouksesi syvyydestä tai toivomuksesi suuruudesta. Sinun on selvittävä itse, oltava vahva ja taisteltava vastaan. Et saa luovuttaa ennenkuin on pakko, et vaikka huomaisit voimiesi kuluneen loppuun jo aikoja sitten. Se tosiasia pätee niin rakkaudessa kuin kaikissa muissakin toivottomilta vaikuttavissa tilanteissa..

My little storyTorstai 31.01.2008 16:44

Pimeys ympärilläni tuntui lohdulliselta.Yksikään elävä olento ei olisi voinut rikkoa sitä autuutta.
Tunsin voimieni hupenevan, hitaasti imeytyvän lumiseen maahan. Viimeiseen leposijaani.
Olin tietoinen ruumiini lamauttavasta kylmyydestä, mutten tuntenut sitä. En jaksanut välittää.
Rintaani isketty puukko oli liian syvällä.
Jokainen käteen tumppaamani tupakka oli muistutus elämän petollisuudesta. Maailmasta, jonne en koskaan tuntenut kuuluvani. Viimeisillä voimillani tartuin sytkäriini ja sytytin pienen tulen. Toivoin näkeväni siinä heikossa liekissä jotakin kaunista.Lohdullisempaa kuin tämä karu todellisuus.
En nähnyt koristettua joulukuusta enempää kuin kaunista isoäitiäkään, joka tarttuen käteeni veisi minut kanssaan taivaaseen. Eteeni levittäytyi vain surkea jäljennös helvetin lieskoista, jotka katosivat kyyneleitteni sammuttaessa tulen.
Suljin silmäni ja antauduin vietäväksi. Tunsin väsyneen sieluni lipuvan ikuiseen rauhaan kun jokin tarttui käteeni. Olin liian voimaton taistelemaan sitä vastaan. "Yhdessä me haistatetaan paskat tälle kaikelle ja taistellaan viimeiseen saakka", ääni kuiskasi korvaani. Veren sinetöimä lupaus ikuisesta ystävyydestä veti minut takaisin helvettiin.

MenetysLauantai 08.09.2007 13:59

Kuiskaan nimesi tuuleen,
tietäen sinun olevan aivan liian kaukana kuullaksesi minua,
varoittavaa avunhuutoani.
Päivä päivältä, hetki hetkeltä
tunnen läsnäolosi aina vain heikompana,
lähes olemattomana.
Katselen vierestä sinun valutessa sormieni lomitse,
jonnekin kauas, tavoittamattomiin.
Kykenemättömyyteni tarttua ojennettuun käteesi
saa kyyneleet valumaan pitkin kasvojani.
Totuuden näet lukea silmistäni.


- - - - -

"Tuntiessasi itsesi alistetuksi ja kykenemättömäksi tehdä asioiden eteen mitään: varoittamaan joutumatta itse vaaraan, puhumaan asioista tulematta itse vihatuksi ja paljastamaan totuutta jäämättä omien sanojesi vangiksi, voit aina kirjoittaa.. Sanat puhuvat puolestasi kun niiden aika on tulla kuulluksi."
- Vanhemmat »