IRC-Galleria

"Astun luoksesi hiljaisuudessa, jonka rikkumattomuus
saa kylmien väreiden armeijan hiipimään pitkin selkääni.
Hengityksesi huurutessa pakkasten keskellä
näen silmästäsi valuvan kyynelen.
Pienen, kimaltavan pisteen joka pian jäätyy poskellesi.

Suljettujen silmiesikin takaa näet muiston
joka ottaa päivä toisensa jälkeen
suuremman otteen sielustasi,
kuroo jäisiä sormiaan milli milliltä tiukemmin sisimpääsi.
Etkä taistele vastaan.

Askel lähemmäs, korkosi luiskahtaa sivuun
saaden ulahtavan äänen purkautumaan huuliltasi.
Näet minut, vaaleiden kasvojesi keskeltä tuijottavat
haaleat kissansilmät, mustiksi meikatut.
Tyynesti tuijotat, hiljaa.

Rikkumattomuus.

Ja minä kävelen vain pois."

"Minä, pienen hetken vain, seisoin siinä.
Maailma putosi kevyin henkäyksin niskaani
ja katsoin vain, vain hetken.

Kyllä, äiti, tulen sisälle.
Ei, äiti, eivät korvat palellu.

Minä, pienen hetken vain, mietin siinä.
Maailma ei oikeastaan ollut muuttunut yhtään
noin pääpiirteittäin. "

Ensilumi on aina yhtä ihana ja odotettu.