IRC-Galleria

MOSsi

MOSsi

Revi minut alas, jotta kuulisin jälleen tahtoni, sillä henkeni huoneissa asuu tosi Jumala.

MyötäeläminenLauantai 13.01.2018 08:00

En uskonut, että minun
mielipiteilläni olisi
väliä ja siksi usein
vaikenen.

Kirjoittaminen on minulle
helpompaa, kuin puhuminen,
sillä kirjoittamalla minulla
on aikaa ajatella.

Olen arka metsäneläin,
joka pakenee kuullessaan
ihmisen lähestyvän, mutta
silti ihmisen lähelle haluan.

Lapsesta saakka kuuntelin
isoäitini tarinoita elämästä
miettien mikä ihmisen mieltä
liikuttaa ja mistä hän haaveilee.

Kuka nostaa äänensä ja kuka
vaikenee?

Lapsena mietin, miten minun tulisi
toimia tai mitä sanoa ja silloin
ajattelin isääni, joka tuntui
tietävän aina miten vastata.

Etsin mallia isästäni tietääkseni
miten toimia ja äidistäni hain
turvaa pahan päivän varalta.

Rakkautta minulta ei puuttunut
koskaan, vaikka rahat oli tiukassa
ja suvusta saimme myös paljon apua.

Siksi minun oli mahdotonta ymmärtää,
miksi joku ei halua kotia, mutta
vierestä todistin myös toisenlaisia
ihmiskohtaloita.

Turvalukko kahden lapsen makuuhuoneen
ovessa ja nyrkin jälki muistuttamassa
kauhusta.

Toinen kaveri, jonka kanssa oli kiva pelata
jalkapalloa koulun kentällä, mutta
joka illan tullen ei halunnut lähteä
kotia.

Miten jotkut kavereistani selvisivät
alkoholistivanhempien huostassa missä
turva tarkoittaa pakenemista kodista?

Ja mitä tapahtui sille yhdelle perheelle,
joka pakeni Somalian kauhua 90-luvulla
Suomeen.

Oletko vielä hengissä?

Kuinka olisin voinut ymmärtää pelkoa ja kauhua,
kun minun kotona oli turvallista olla?

Myötäelämisen taito opitaan elämällä
ja eläytymällä, ja jos hyvin käy,
niin saan siitä vielä kertoa.

Rakenteellinen syrjintä on ihmisessä
luontaista ja myötäelämisen taito
avain kohti samaistumista.

Ehkä saan elää vielä
yhdeksänkymmentävuotiaaksi?

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.