IRC-Galleria

KirkkoTiistai 09.12.2008 00:58

Viimeksi olen sitä edes ajatellut kun siitä viimein riuhtaisin itseni irti. 9 päivää vaille kaksi kuukautta siitä on ja olen ollut tyytyväinen päätökseeni, mitään en ole menettänyt ja ei ole tarvinnut hävetä itseään, kun papereissa sanotaan että on ev.lut. eli toisin sanoen, papereiden mukaan olin uskovainen. Eihän nyt, kukaan sellainen joka ei usko, kuulu seurakuntaan, jota ei seuraa? Mä koko yläasteen ajan halusin helvettiin tosta ev.lut. leimasta papereissani, mut äiti oli sitä mieltä että siitä voi olla hyötyä, että ku siihen o sitten niin vaikee liittyy takas, jos siitä menee eroon. Mut mä tien etten mä usko mihinkään mitä se uskonto opettaa, joten eikö siinä ole syitä tarpeeksi erota? Eikö kuka tahansa voi erota vain sillä syyllä ettei PERKELE USKO? Enää ei ole väliä uskolla, kirkkoon kuuluminen on tapa. Melkei kaikki kastetaa hiema syntymänsä jälkee, oli vanhemmat sitte uskossa tai ei. Ja tähän meidät ajaa se, että se on tapa, niin kaikki tekee. Jos me ei kasteta meidän lasta kirkkoon, niin me noustaan heti esiin erilaisina, saadaan kuulla siitä kuinka pikku Jooseppi nyt on sitten pakana ja eihän sillä nyt nimeekään voi olla kun sitä ei ole kastettu. Tätä me pelätää, ei haluta leimaantuu niiksi jotka teki toisin. Vaikka yhä useempi nykyään eroo kirkosta, se o edelleen sellainen asia, joka saa toisten silmät pyöristyyn. Ja sitten erityisesti vanhemmilta saa kuulla palautetta asiasta, jos vahvistus erosta päätyy näiden silmille.. ja jos he sattuvat niin monen muun tavoin olemaan sitä massaa, joka haluaa mennä muiden mukana. Näitä ihmisiä, jotka eivät voi sanoa mielipidettään julkisesti, jos se saisi aikaiseksi paheksuntaa, tai jos sillä nousee liikaa esiin. Vituttaa tuommone normaaliuden tavoittelu. Asiat ei koskaan muutu, koska liian harva uskaltaa poiketa siitä normaaliudesta, jollo ne ehkä huomais että normaalius on vaihtunu siihen suuntaan, mihin he lähtivät. Ottaa vitutsti päähän tollaset ihmiset, jotka pettää periaatteessa itseään, ei uskalla tehdä joitakin tekoja, joita oikeastaan haluaisi, koska se poikkeaa normaaliudesta. Perkele miksi sitten olla normaali, jos sitä ei oikeasti ole? Mä oikeesti odotan et tulee se päivä kun ihmiset alkaa uskaltaa, ku ihmiset ei enää mukaudu laumaa. Mutta toisaalta mä tien et se on mahdottomuus.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.