IRC-Galleria

Minulla on tapana niellä pahat asiat, jotka eivät välittömästi kosketa minua tai läheisiäni. olla miettimättä niitä. antaa ihmisten kulkea omia teitään ja punoa saastaisia ajatuksiaan. tahdon säästää itseäni. olla tietämätön. vain siksi pystyn olmaan niin "huomaavainen", ohittamalla tunteeni. en sano vastaan ellei ole pakko. olen niin kuin en huomaisikaan.
kaikkea en minäkään kestä. joskus sitä vain on liikaa, ihmis-saastetta!

silloin minä raivoan, minä itken, en jaksa enää unohtaa ja ohittaa!

Tein kirpparilta tänään niin hienon löydön että voin vannoa ettei sulla ole...
SIENIPIENI ja mustan mönjän salaisuus -kirjan!
Kassalla myyjä vetäisi niin rajusti hintalapun pois,
että kanteen tuli iso railo.
Tästä hyvästä sain sitten kirjan ilmaiseksikin ^^

Kun muutimme nykyiseen asuntoomme, vuokranantaja kehotti sulkemaan oven aina hiljaisesti ja sanoi ettei ole kuullut talossa koskaan ääntäkään...
Ja taas tänäkin yönä joudun kuulemaan kuinka yläkerran naapurin epävireinen hoilaus kantautuu putkia pitkin vessaan ja makuuhuoneeseen!

Varattiin vihdoin tänään lennot Pariisiin.
Tasan kolmen viikon päästä katsellaankin sitten Eiffelin valoja yössä <3

Olen tällä hetkellä evakossa omassa makuuhuoneessamme, koska fiksuna jätin parvekkeen oven auki ja sieltä tietenkin lipui sisään kuvottava puikulavartaloinen ampiainen. Se koitti selkeästi tekeytyä kärpäseksi, ja siksi minä sitä aluksi erehdyinkin luulemaan. Ajattelin että onpas hiljainen kärpänen, kunnes tajusin sen lipuvasta liikkumistavasta tuoksi maailmankaikkeuden oksettavimmaksi otukseksi - ampiainen! Soitin Viltsulle, josko hän olisi tullut ruokatunnilla pelastamaan minut, mutta auto olikin minulla. Kannoin nopeasti tietokoneen makuuhuoneeseen ja suljin oven. Täällä sitä kai pitäisi nälkäisenä odotella kunnes pelastus saapuu...

Ensin ne valtaavat suosikki ulkoilutilasi ja työpaikkasi, kunnes ne saapuvat kotiisi!

Viimeyönä tullessamme kotiin, menasimme ajaa siili-vauvan päälle.
En ollut varma onnistuiko Viltsu väistämään sitä, ja tavalliseen tapaan vaadin kääntyä takaisin varmistamaan asian. Onneksi löysimme sen tien laidasta ihan ehjänä :) Katukiveys oli poikkeuksellisen korkea, eikä pienenpieni siili-vauva päässyt ylittämään sitä. Hätääntyneenä se yritti kipittää tien vierustaa eteen päin. Ajattelin, että seuraava kuljettaja saattaisi vahingossa ajaa sen päälle. Niinpä pysäytimme auton keskelle tietä ja Viltsu nosti siilin paidallaan jalkakäytävälle, josta se jatkoi sitten onnellisena matkaa pusikon suojiin. Kerrankin aiheettomasta "tarkastuskeikastani" oli hyötyä :)

Saara oppi viheltämään noin kuusi vuotiaana...
Minä sentään jo eilen :D

Olen tässä koko kesän, tai pikemminkin koko vuoden suunnitellut uuden kameran ostoa. Intohimoisena kuvaajana en ole enää aikoihin kuvannut koska salamalla kuvat valottuvat ja ilman ne tärähtävät. Olen haukkunut olympuksen että kameran niin perkeleen alas aina ottaessani kuvia. Kamera on noin kolme vuotta vanha enkä muista tätä ongelmaa olleen aivan alkuajoista alkaen. Viisaammat ystäväni huomauttivat kyllä, että asetuksissa saattaisi olla vikaa mutta oletin etten niitä osaisi kuitenkaan muuttaa ja jatkoin yhä olympuksen manaamista ja valokuvaamisen boikotointia. Juuri ennen kun aloin tänään selaamaan netistä mieleisiäni kameravaihtoehtoja päätin kaivaa vanhan kamerani ohjekirjan esiin ja selvittää onko vehkeelle enää mitään tehtävissä. valottuneiden kuvien välttämiseksi heti ensimmäisillä sivuilla neuvottiin ottamaan salama pois ja kytkemään kuvan vakausjärjestelmä päälle (jonka vielä siis aiemmin päivälle väitin uupuvan paskasta kamerastani). Yhden napin painalluksella tuo tärähtäneiden kuvien ongelma siis hävisi ja kamerasta tuli käyttökelpoinen. Löytyipä sieltä vielä ihan kelpo makrokuvauspainikekkin.

Mitä siis opimme tänään?
Lapset - aina kun saatte uudenteknisen vempeleen jota ette osaa käyttää,
lukekaa käyttöohjeet aiemmin kuin kolmen vuoden päästä!

Sai juuri postissa kauan himoitsemansa saappaat <3

Palasin juuri kotiin vietettyäni päivän visulahdessa - oli kivaa ja nyt väsyttää!