IRC-Galleria

Kotona taas.
Pyöräilin halki pimeän kaupungin.
Taivaalta tippui pieniä pisaroita ja tuuli painautui vasten poskeani.
Kaupunki ei suinkaan nukkunut, sillä sadat muuttolinnut ovat palanneet.

Täällä eletään Vanajan tahtiin. Talvisin se nukkuu, kesäisin myrskyää tai kimmeltää pieninä vesitimantteina. Nyt se on repeytynyt jään alta ja velloo öisin mustana. Täynnä kirkunaa, huutoa, laulua. Musta vesi kuuluu keskustaan, sillä ei täällä ihmiset yhdeksän jälkeen liiku.

Käteni ketjuöljyssä, Marjutin takkia kiedon ympärilleni tiukemmin. Se lämmittää, sillä Marjut on rakas.

Poljen viimassa, pienet katulamput valaisevat tietä.
Paikoittain on täysin pimeää- routa repinyt maahan valtavia halkeamia.
Kummassa on vaikeampaa liikkua: umpihangessa vai märässä, paksussa hiekassa?

Oikeasti vihaan pyörääni.
Mutta tänään se tuntuu ystävältä, vie minut kotiin saakka.
Eikä kaada mummoja kumoon eikä heitä minua selästä. Hetken jo kaduttaa puheet jokeen heittämisestä.

Meillä oli tänään lämmin ilta, sellainen todella lämmin. Teetä ja suklaata. Ja vähän askartelua. Ja Lostia. Ja vähän kumman kaa.
Kumman kaa olisit:
Apulannan Tonin vai Samuli Putron?
Entä Tuomaksen vai Juuson?

Kotona pimeää. Irmalle puhallan mansikan hajuisia saippuakuplia ja se hiukan hämmästyy. Naukaisee epävarmasti ja kynsii tuoliani.

Ikkunasta viileä yöilma.
Ovatko silmänaluseni mustat sateesta vai siitä, että olen Wetterhoffilla?
Uskoisin että jälkimmäisestä.

Sellainen yö.