IRC-Galleria

Ensin minulta katosivat sanat.
Oli aika jolloin osasin kirjoittaa.
Sanat sinkoilivat sormistani luontevasti, vähän kuin tanssien.
Olivat nokkelia ja osasivat järjestäytyä ihan järkeviksi lauseiksi- aivan kuin itsestään.
Ja minä vain annoin sanojen johdattaa sormiani.
Sitten yhtäkkiä, en osannut enää kirjoittaa.

Sen jälkeen katosivat kuvat.
Kun en osannut enää sanoilla kertoa asioista, löysin penaalistani kyniä.
Niitä oli kaiken värisiä ja kokoisia. Niillä sai helposti aikaan sellaisia kuvia, jotka kertoivat unelmista, toiveista ja tapahtumista.
Sitten yhtäkkiä lopetin piirtämisen.

Millä ihmeen keinoin ilmaisen itseäni?
Olen keskellä suuria muutoksia ja minun tekee mieli ryömiä peiton alle. Olla puhumatta ja hengittämättä. Olla piilossa kaikkea sitä, mikä on jo muuttunut ja tulee muuttumaan. Siellä pimeässä lämpimässä.

Kaksi viikkoa ja lapsuuden kotiani ei enää ole.
On vain kasa retro vauvan vaatteita. Siskoni ei tee enää lapsia ja nehän näyttäisivät todella naurettavilta koirien päällä. Miten kertoa äidille, että en halua tehdä lapsia.
Isältäni sain perintökellon. Se kuului mummoni Tuomas isälle. Sen voi sentään ripustaa koiran kaulaan. Ihan kuin koira siitä välittäisi paljonko kello on. Vaikka koristeeksi.

Minä olen ohjaaja.
En ole varma haluanko ohjata.
Töissä kaikki on vähän samantekevää. Menen sinne, nousen aamulla kuudelta.
Mietin missä ovat ne päivät, jolloin olen töiden jälkeen iloinen ja kädet täynnä liimaa ja maalia.
Sellaisia päiviä ei ole töissä- asiakkaat elävät omissa maailmoissaan, joissa avaruusalukset ovat jumalia ja seinän halkeamat niin kiinnostavia, että niitä voi tuijotella vaikka viikon. Ja osa ei osaa edes hymyillä.

Täytän kohta 26. Menenköhän naimisiin, ennen kuin täytän 30. Olen aina ajatellut, että olen naimisissa ennen kuin olen 30 vuotta.

Minusta piti tulla sotilas.
Vasen jalka tamppasi Upinniemen pintaa.
Siellä tuuli kovasti mereltä ja kappelin katossa oli Suomen Joutsen.
MItä hyötyä oikeastaan on opetella tappamaan, kun ei oikeastaan usko isänmaahan.
Sillä maa on kaikkialla sama ja taivas. Miksi omistaminen tekee onnelliseksi, vai tekeekö?

Minä makaan muutoksessa.
Kuka oikeastaan olen?
Mikä on elämän tarkoitus.

No se on helppo.
Se on pyykin pesu.

Minulla on kaksi kättä.
Minulla on kaksi jalkaa.
Voi mitä niillä voikaan tehdä.

Voin taipua käsivarsillasi, koskettaa maata
koskettaa taivasta. Taipua tuulessa.
Sormista tähtiä valuu kaikkialle.

Hio meri vartaloni kaarta.
Piiskaa sade kasvojani.
Kerro minulle, että olen tässä.
Keskellä kaikkea elävää.

Kerro minulle, että olen osa kaikkea.
Valuvaa suolavettä, jatkuvaa liikettä.
Anna aikaa haaveiluun, lupa uppoutua unelmiin.

Keinuta minua vierelläsi.
Anna aikaa ja ole vain siinä.
Sillä silloin tunnen olevani elossa.

Sateenvarjot

Oletteko laskeneet montako mustaa sateenvarjoa tulee sadepäivänä vastaan?
Saattaa myös tulla vastaan tummansininen, ooh.
Mikä juttu se oikein on, että kun sataa niin pitää suojata itseään mustalla sateenvarjolla? Miten sellaisia ihmisiä voi edes erottaa tuolla kadulla kello kahdeksan jälkeen illalla?
Sitten onneksi on muutamia poikkeuksia aina, jotka saavat hymyilemään. Vaaleanpunaiset, moniväriset, punaiset, violetit- ihanat sateenvarjot vau.

Minulla on punaiset kumisaappaat.
Vaaleanpunainen sateenvarjo.
Punainen sadetakki.
Keltaiset sadehousut.

Mikä ihana syy pompata vesilätäkköön. *loiskis*


Opinnäytetyö

Olen miettinyt miksi minua nukuttaa niin kovasti.
Olen päätynyt siihen tulokseen, että se johtuu siitä, että joudun melkein joka päivä tekemään luovaa työtä. Keksimään tarinoita ja tarinan henkilöitä, mitä sitten tapahtuu ja miksi. Uh, lokakuun 26. päivä minun pitäisi palauttaa ensimmäinen versio opparistani. Tällä hetkellä minulla on tarina kaupunkiin muuttavista haltoista. Ja sitten jostain pitäisi löytyä kanin, ketun, näädän ja supikoiran karvaa. Joskus mietin, että olisi pitänyt ruveta joksikin vähemmän luovaksi.

Rakkaus

Tiedät, että joku ihan oikeasti rakastaa, kun tarjoutuu lainaamaan hammasharjaansa, kun on unohtanut omansa kotiin.

Kiva vastailla juttuihin, kun kaikilla on niin harvoin enää ystäväkirjojakin...

erikoisin paikka jossa oot nukkunu?
-Seisaaltaan, sateessa, kuusen runkoon nojaten

jos pitäs ryömiä jostain ahtaasta paikasta ni mistä jäisit kiinni jos jäisit?
- Lantiostani

tavallinen vai valkosuklaa?
- Tavallinen

viimeisin suuri päätös jonka teit?
- Menen armeijaan

pitääkö ihastuksesi/rakkaasi olla pidempi vai lyhyempi kuin sinä?
-Saman pituinen tai pidempi (vaikka ei rakkaus kokoa katso)

inhoatko ketään tällä hetkellä?
- En varsinaisesti

rakastaako sinua kukaan tällä hetkellä?
- Kyllä

oletko mustasukkainen?
- Joskus ihan pöhköistä asioista

sänkysi leveys?
- 160 cm, futon

millaisen rekisterinumeron tahtoisit autoosi?
- En tahtoisi autoa

uskotko, että tosirakkauden voi löytää netistä?
- Varmasti ;)

paras laulaja?
- Kunhan on mies ja pehmeä ääni

lempiaineesi koulussa?
- Primitiivinen tanssi, musiikki ja laulu on ollut parasta tähän mennessä

mitä kouluaineita vihaat?
- En vihaa mitään, kaikesta on joskus varmaankin jotain hyötyä

oletko koskaan rakastunut ensisilmäyksellä?
- Olen

mitä mieltä olet kaukosuhteista?
- Kaiken se kestää kaiken se kärsii, ja jos ei- niin eipä sitten ole väliksikään.

onko sinua koskaan petetty?
- Ei ainakaan ole kerrottu, elän naivistisessa uskossani, että ei :)

onko sinulla ollut kuvia kauankin galleriassa?
- Hmph, pari vuotta??

asuisitko mielellään maalla vai kaupungissa?
- Kaupunkeja olen kokeillut, maaseutua en vielä...

lempinumerosi?
- 10

millasista elokuvista tykkäät?
- Hyvässä elokuvassa pitää olla draamaa, jännitteitä, hieno musiikki ja yllättävä loppuratkaisu (tiedän, olen vaativa)

oletko koskaan liftannu?
- En ole

onko sinulla saldo puhelimessa?
- Ei

viimeisin viesti minkä tänään olet saanut?
- Isiltä, että se oli ilmoittanut mut ja Tandan, Sannan ja Maken häihin (apua, milloin ne nyt olivatkaan)

onko puhelimessasi turhia numeroita?
- On varmasti muutama

mitä mieltä olet ikäerosuhteista?
- Mikä ikäero???

oletko koskaan työntänyt jonkun päätä vessanpönttöön?
- En ole.

oletko itkenyt viimeisen 48 tunnin aikana?
- Olen

oletko seurannut mm. lätkää telkkarista?
- En katso telkkaria, vaikka joskus tekisi mieli katsoa jotain ihan hömppää, kuten Sinkkuelämää :) <3

onko sinulta koskaan murtunut mitään?
-Pikkuvarvas ja oikea käsi muutamasta kohtaa

koska viimeksi saunoit?
- Viime viikolla

kuvaile viime vappuasi viidellä sanalla:
- Ullanlinnanmäki, kansantanssijoita, simaa, haalarit, piknik-viitta

kenelle annoit puhelinnumerosi viimeksi?
- Työkavereille

onko sinulla unelmia?
- Monia <3

miksi itkit viimeksi?
- Kun itketti

onko sinulla enemmän tyttö/-vai poika kavereita
- Tyttöjä kaikkialla

oletko ollut yhteyksissä virkavaltaan?
-Muutaman kerran

lakkaatko varpaankyntesi kerran vuodessa vai useammin?
- Pari kertaa kuussa

aiotko elää sinkkuna?
- Toivottavasti en

aiotko hankkia lapsia?
- En usko

missä aineessa olet paras?
- Ihmisten kuuntelemisessa

entäs huonoin?
- Matematiikassa

montako lävistystä omistat? tatuointeja?
- Neljä, ei tatskoja

laulatko saunassa?
- Joskus

oletko aktiivinen kuuntelija vai aktiivinen puhuja?
- Aktiivinen kuuntelija

kuinka monta kertaa sinulle täytyy sanoa ennen kuin uskot?
- Kerran

millainen on nykyinen elämäntilanteesi?
- Onnellinen :)

mitä haluaisit sanoa lopuksi?
- Paljon.

Oi.
Kesätöitä on jäljellä puolitoista viikkoa. Sitten muutan ihan aikuisten oikeasti, virallisesti Helsinkiin. Ja minulla on taas vuosien jälkeen koti.

Oi. *hymyilee* :)
Ja huokaisee onnellisena.
Ja koti on juuri sellainen, niin kuin pitääkin. Sinistä, punaista, ruskeaa. Punottua, puuta ja intiaania. Ja kaikista ihmeellisintä on se, että se on meidän koti.
*hämmentyy hieman ja kieriskelee hetken matolla*

Tänään on ollut vähän möh-päivä. Mutta se on muuttunut paremmaksi, kun olen syönyt puoli litraa suklaajäätelöä. Ja ostanut kaksi punaista kukkaruukkua.
Ihanaa upottaa kädet kosteaan multaan ja möyhiä kasvit uusiin ruukkuihin. Vaikka vesi onkin elementtini, on ihanaa välillä haistella ja tunnustella maata. Miten se tuoksuu ja kuinka siitä kaikki kasvaa.

Ajattelin pitää muutaman viikon lomaa.
Olen sen ansainnut.
Sen jälkeen opinnäytetyöhön käsiksi kovin.

Oi.
Kesä on niin täynnä elämää. Valoa, tuoksua, varjoja, kasvua, kukoistusta.
Tänään ensimmäisen kerran muistin kaivata jo syksyä, onpa ihanaa, että se tulee seuraavaksi.

Menen kylpyyn. Leikkimään kumiankoilla.
Päätän olla kasvamatta aikuiseksi.

;)

Harjoitteluraportti tehty!

Bileet!

Määin nyt hetken näin julkisesti kun s t r e s s a a.


No niin, kai se on se, että on puoli vuotta möllinyt onnellisena ja tehnyt koulujuttuja enemmän tai vähemmän intensiivisesti ja sitten PUM:
jostain tajunnasta räjähtää, että on kuukausi aikaa tehdä kaiken maailman esseet ja raportit valmiiksi. Jotta sitten voi lähteä kesäksi duuniin, eikä tarvisi kaikkina niinä kolmena vapaapäivänä kesälllä kirjoittaa esseitä terveydestä ja turvallisuudesta ja kulttuurialan tutkimusmenetelmistä ja kaikesta yhtä hyödyllisestä.

Ja sitten pitäisi pakata kaikki tavaransa pahvilaatikoihin ja miettiä, mitä tarvitsee kesällä ja mitä ei. Ja päätä särkee kolmatta päivää, eikä se johdu vapusta. Ei ainakaan kuohuviinistä, ehkä liiasta nakin syömisestä.

Eikä sitä, olen innoissani, haluaisin mielelläni laittaa tavaroita pusseihin ja kirjoittaa niihin: KIRPPUTORILLE KIITOS, mutta kun pitää istua koneella ja kirjoittaa. Ja vihaan sitä, istumista koneella ja kirjoittamista. Ainakin nyt, kun sitä pitää tehdä koko ajan. Ja silloin kuin ei tee, huutaa pieni ääni päässä: "naineeen, mikset ole koneella kirjoittamassa...".

Ja sitten luin psykiatrian kirjaa tenttiin ja siinä oli kerrottu kaikista mielenterveysongelmista.
Minulla on ainakin karvojen nyppimis-ongelma ja no, niitä oli aika monta.

Älkää hyvät ihmiset lukeko kirjaa mielenteveydestä, se ei ole terveellistä!

Ja nyt menen takaisin stressaamaan.

Muuh.

Aurinko. Ihana aurinko. Suloinen aurinko.
Sen lämpö reisilläni. Lupaus keväästä.

Olen löytänyt uuden maailman.
Tai sama maailma se on.
Aina ollut, täällä.

Liikkumisen riemu.
Tanssimisen rytmi.
Hehkuvat värit
ja laulu. Pomppiminen, kikattaminen.

Ja minä katsoin itseäni peilistä.
Tukka sekaisena.
Huulet rohtuneena.
Iholla tuoksusi.
Niskassa suudelmasi.


Kuka on tuo tyttö?
Auringon prinsessa.
:)

Tyydyn hymyilemään hölmistyneenä.
Ja sanomaan hui.

Kun en oikein löydä muita sanoja.
Sille, kuinka onnellinen olen tässä.
Sinun silmissäsi meri.

Hui.
Kuinka kaunista.

Hmph!

Haluaisin hieman antaa palautetta. Ja reklamaation tämän päivän ilmasta.

Että onko se nyt sitten niin kamalan vitsikästä:

Että kun lähden aamulla kotoa kouluun ja puen päälleni kumisaappaat
ja niin ja sataa vettä kaatamalla.
Ja sitten tapaan Iida J:n ja laadimme näädän poikasten toimintasuunnitelmaa täksi kevääksi.
Ja sitten on boheemikerhon kokous, jossa juodaan ja syödään ja keskustellaan.

Ja sitten kysyn vaan, että onko kovinkin vitsikästä, että
hyytävä tuuli puhaltaa ja kaikki vesi ja loska on jäätynyt yhdessä päivässä peilikirkkaaksi jääksi
ja sitten yritän jotenkin tulla kotiin viisi kilometriä punaisilla kumisaappailla.

Ja matka taittuu vauhtia kaksi metriä/ tunnissa. Kun yritän ottaa tukea aidasta ja sillan kaiteista ja katuvalotolpista.

Ja ihan tosi-
join sitä punkkua vain kaksi lasia. (Tosin ei ne ihan pieniä olleet, mutta kuitenkin).

Että niin.
Naura vaan.

Ja huomenna sitten varmaan sataa heinäsirkkoja- tai jotain?

Antakaa vajota tähän tunteeseen.
Hukkua, vaipua, olla vaan.

Hymy.
:)

Rauha.

Läsnäolo.

Sydämen lyönnit.

Tänään tässä.
Olen onnellinen.