IRC-Galleria

Sain äitiltä ja mummilta etukäteisjoululahjaksi ASTIANPESUKONEEN!!!!!!! JEEEEEEEEEE!!!!!
Kumman kovaa kohinaa se pitää pestessään mut kai se on vaan tottumiskysymys kun en koskaan oo asunu sellasessa kämpässä missä moinen hienous ois ollut. Eli siis tää on elämäni ensimmäinen AaPeeKoo. Ennenku sain tän ni astianpesukoneelliset ihmiset aina valitti että "voi kuule, on siinä niiiiiiiiin kauhee homma siinä sen tyhjentämisessäkin että voivoi ja aijai.." Mutta kyllä mun nyt täytyy sanoa että ei se mitään ole verrattuna siihen käsinpesuhelvettiin mitä on pitäny vuosi toisensa, aamu toisensa, pinttynyt, paskainen puurolautanen toisensa, kököttynyt perunamuusikattila toisensa jälkeen sietää ja jaksaa. Kyllä toi aika luksusta on... Ei vaan oikeen osaa vielä asennoitua niin että astioita voi tosiaan nyt käyttää, tähän asti oon aina päivisin käyttäny suurinpiirtein yhtä lautasta ja paria lusikkaa ettei oo seuraavana aamuna hirvee lasti venaamassa.. Nyt on viimeks itsenäisyyspäivänä pesty eka ja ainoa koneellinen astioita eikä toinen koneellinen oo vielä ees puolillaan :D

Leivoin eilen muuten pipareitakin Juuson kanssa. Tai Juuso söi taikinaa ja hypisteli piparimuottia ja mä leivoin. Aattelin että se varmaan oksentaa nukkumaanmennessä kun veteli sitä taikinaa kaksin käsin, aina ku silmä vältti. Hyviä pipareita muuten mutta maistuvat ihan piimäkakulta.. 8)

Joulukin tulla möllöttää. Varmaan vanhuus alkaa pehmentää mun aivoja mutta eilen illalla kun käveltiin Juuson kanssa Sellosta kotiin ja katselin ihmisten jouluvaloviritelmiä ni liikutuin kyyneliin asti kun yhdessä kerrostaloasunnon ikkunassa oli sellaset tummanpunaiset valot. Tuli mieleen lapsuuden joulu. Mulla oli sellasia monivärisiä joulukelloja ja tykkäsin ihan hirveesti siitä millasen fiiliksen ne toi mun huoneeseen. En juurika koskaan käyttäny muita valoja huoneessani ku niitä jouluvaloja aina joulunajan. Äiti oli aika tarkka et jouluvaloja eikä muitaka härpäkkeitä viritelty ku just joulun korvilla.. Voi vidsi. Ni niistä eilisistä valoista sitte tulvahti niin mieleen oma lapsuus ja huomasin että hirveä ikävä myös jotain sieltä, en kyllä tiiä mitä. Äiti osas luoda niin mahtavan joulutunnelman vaikkei meillä kait rahaa kovin paljon ollutkaan. Ja sitte kotona ei välttämättä muutenka aina ollu mikään lämmin ilmapiiri kun vanhusten avioliitto rakoili jo ihan mun pikkutyttövuosista asti kait. Mutta jotenki äiti osas taikoa niin ihanan fiiliksen etten voi ku ihmetellä että miten se sen teki. Siis nyt ihmetellä. En mä siihen oo aiemmin kiinnittäny huomiota mitenkä mut kait tää oma äitiys avaa silmät näkemään asioita eri tavalla ku ennen. Nyt kun yritän omalle lapselleni ja omaan kotiini luoda sitä joulun alusajan tunnelmaa ni huomaan että varsinki olemattomalla hoitorahabudjetilla se on aika haastavaa. Enkä koe onnistuvani kovinka hyvin.
Mutta eipä kait sitä tunnelmaa ennenkä rahalla o tehty.
Ja Juuso on ollu enemmän ku tyytyväinen tuohon ainoaan halpiskynttelikköön minkä meijän keittiön ikkunaan hommasin. Ja soittorasia jonka sisällä musiikin soidessa pyörii nalle lumisateessa on ihan hitti. Pieneen tuntuu olevan tyytyväinen. Oma sisäinen perfektionisti se vaan huutaa että MUN lapselle pitäs MUN pystyä tekemään kaikki täydellisesti, vähempi ei riitä.