IRC-Galleria

MariPilvi

MariPilvi

on nyt viiden äiti

[Ei aihetta]Keskiviikko 23.04.2008 00:51

Mulla on kylmä. Mulla on niiiiiiiiin kylmä. Mä tärisen. Kädet tärisee, vapisen. Ei itketä, ei naurata. Oksettaa.
Muhun sattuu fyysisesti tällä hetkellä enemmän ku henkisesti. Kait mä sitte oon jo henkisesti niin loppu et kroppa alkaa tekee tenän seuraavaks.

Jalat kantoi. Hitaasti mutta varmasti. Kannoin arkun hautaustoimistolta autolle ja autolta Lastenklinikalle. Katsoin eteeni. Varoin askeleitani sillä vaikka arkku oli tyhjä se oli silti jo arvokas.

Pitkin kolkkoja käytäviä seurasin miehen askelia, seurasin niitä, katsoin arkkua. Katsoin niitä seiniä. En nähnyt muuta.

Ulkokautta sivuovesta, raskaan oven takana oli huone jonka keskellä oli pöytä. Se pöytä oli vinossa ja se pöytäliina oli vinossa, pöytäkin oli enkeliin nähden liikaa oikealla. Oikeaa paikkaa arkulle ei tuntunut löytyvän.

Sain sinut syliini viimeistä kertaa, isoveljesi ja kodilta tuoksuvaan harsoon kapaloituna. Suljin sinut syliini. Suljin sinut jokaiseen sydämeni ja mieleni sopukkaan, olit niin pieni ja niin hento, olit silti niin voimakas. Suutelin kapaloitua otsaasi. Isäsi piteli sinua sylissään, kuin veljeäsi silloin joskus, katsoi sinua silmät täynnä rakkautta. Sain sinut vielä kerran syliini ja laskin sinut pehmeälle arkulle, kauniin valkealle lepäämään.
Isäsi kanssa yhdessä suljettiin arkun kansi.

Ulkoilma oli kaunis. Jokainen askel oli varovainen. Kuultiin kevään äänet, lintujen liverrys, auringon paiste. Näytettiin sinulle kappale kauneinta meren rantaa, kappale siitä mitä oltais yhdessä tehty. Mutta vaikka aikaa pakeni niin se silti tuli.

Kirkonkellot kumisivat, liian kovaa, olit niin pieni ja hento. Kellotkin olis pitänyt soida hennosti.

Kannoin sinua koko matkan kuin vauvaani olisin pidellyt, ja niinhän pitelinkin. Vain arkku esti kosketukset.

En olisi halunnut päästää irti, en olisi halunnut jättää mutta mun oli pakko. Meidän oli pakko.

Nuku hyvin rakas pieni, näe kauniita unia. Äiti rakastaa Sinua nyt ja aina ja ikuisesti.

Aurinko paistoi edelleen. Linnut liversivät edelleen. Valkovuokot ja sinivuokot ovat puhjenneet kukkaan. Aurinkolasit päässä ja toisen käsivarsiin täysin luottaen kävelin askeleet pois luotasi. SIlmät kiinni. Ja silti eteenpäin.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.