IRC-Galleria

"I try to fly away but
it's impossible
And every breath I take
gives birth to deeper
sighs
And for a moment I am weak

So it's hard for me to
speak
Even though we're
underneath the same blue
sky

If I could paint a picture
of this melody
It would be a violin
without its strings
And the canvas in my mind
Sings the songs I left
behind
Like pretty flowers and a
sunset


It's heavy on my heart
I can't make it alone
Heavy on my heart
I can't find my way home
Heavy on my heart
So come and free me
It's so heavy on my heart

I've had my share of
pleasure
And I've tasted pain
I never thought that I
would touch an angel's
wings
There's a journey in my
eyes
It's getting hard for me
to hide
Like the ocean at the
sunrise


It's heavy on my heart
I can't make it alone
Heavy on my heart
I can't find my way home
Heavy on my heart
So come and free me
It's so heavy on my heart

Love, can you find me in
the darkness, and love,
Don't let me down
There's a journey in my
eyes
It's getting hard for my
to hide
And I never thought I'd
touch an angel's wings"

**********

Niin nopeesti saa kaikki asiat uuden merkityksen ja niin nopeesti elämä muuttuu. SYntymä muuttuu kuolemaksi, päivä muuttuu yöksi, ilo muuttuu kyyneleiksi..
SYdän lyö jossain vaiheessa sen viimeisen lyönnin. Ja sitten se vaan ei enää syki. Milloinkaan. EI milloinkaan.
Pienet jalat ja kädet potki, jossain vaiheessa viimeisen kerran ja sitten nukkui pois. Ei potki milloinkaan. EI naura, ei itke.. EI lyö eikä pure. EI kakkaa eikä pissaa. EI halaa eikä pussaa, ei ota poskista kiinni ja katso syvälle silmiin ja anna märkää pusua keskelle suuta.

En saanut pyyhkiä kyyneleitä SInun silmistä, en suudella otsaa kun nukahdit. En saanut pitää sylissäni, olet vieläkin niin lähellä mutta jossain niin kaukana.

Olet niin kovin rakas etkä ikinä lähde sydämestäni, kannan sinua siellä minne tahansa menenkin.

Äiti itkee nyt ja äiti itkee pitkään, älä silti ole suruissasi, olet vain niin kovin rakas ja minulla on sinua ikävä. Ikuisesti.

Tänään taas kyllä loistin ku oon vaan niin älykäs yksilö että. Tosi epäonnistuja-päivä.
Kaikkihan alkoi eilen illalla kun Juuso kalautti tosta ikkunalta alas sen mainostamani kivan halpiskynttelikön, no sehän meni sitte sönder. Toinen oli ihan surkeen näkönen ku tultiin ulkoa (pimeetä, vettä satoi, mulla rikkinäiset kumpparit jalassa, molemmilla räkä valui) ja se iloisesti vaippatakapuoli heiluen viipotti naksauttamaan kynttelikköä päälle eikä mitään tapahtunu vaikka kuinka naksutti. Voi pettymys. Itelle hirveä olo ku toinen oli niin huijatun näkönen. Lupasin että isi korjaa tai sitten ostetaan uusi.

Noh, tänään sitten reippaana päätin lähteä ostamaan varalamput kun kynttelikkö muuten saatiin toimimaan. Päätin myös ostaa ulkovalosarjaan varapolttimoita kun jokunen on pimeenä. Mielessäni aattelin että ehkäpä löydän jotain muutaki kivaa jouluhärpäkettä ja Juusolle muskarin pikkujouluihin perjantaiks jotku reippaat juhlavaatteet. Mahdollisimman edullisesti-kuinkas muuten..
No paidan löysinki (kotona mittasin että on vähän iso) ja housut sekä liivin myös (kotona mittasin että on vähän napakka fit, kuitenki siis ihan päälle mahtuu että en viiti enää mennä palauttaanka, menee päälle just tän joulun ajan..) No, onneks sentään löysin heti ekasta kaupasta ne kynttelikön polttimot eikä tarvinnu edes etsiä, otin oitis kaks pakettia (meneehän niitä vuosien mittaan, ostinhan kynttelikön "for a lifetime..") ja sitte ihan kaupan päälle huomasin siihen ulkovalosarjaankin varapolttimoita (en muistanu kotona kattoa millaset ne on mutta kun nää on kerran samanmerkkiset ja ainoat sellaset ni pakkohan ne on oikeat olla) joten otanpa neuvokkaana tyttönä niitäki pari pakettia. Ostetaan sitte lisää jos tarvii. Kaupan päälle bongasin aika sievät sisä-ja ulkokäyttöön tarkoitetut "jääkukat". Ne on sitte kiva laittaa tunnelmaa luomaan vaikka makkarin verhoihin. :)

Ruokakaupassa mietin pääni puhki että mitä helppoa nopeeta ja ravitsevaa vaihtelua pakerran perheelle jauhelihasta, bataatista ja koskenlaskijasta. Ostin myös Schollin lelupandan ja sain ruokakauppaan uppoomaan 30 euroa. Tai 55 senttiä vajaa.

Tulin kotiin ja laitoin heti ensimmäisenä kynttelikköön uudet lamput. Ei mitään. Itkin. Antero otti kynttelikön ja rassas sitä hetken. Toimi. Kattoin kyllä että aika kirkkaasti palaa ne pari mitkä vaihdoin mutta ei passaa suoraan kattoo ni ei sokeudu. Aloin tekee pikaisesti kermaperunoita ja jauheliha-bataatti-herkkusieni-koskis-kastiketta.
Kastikkeesta tuli lirua (unohdin suurustaa) ja perunat jäi vähän raa'aksi (sekä myöskin kerman suuruste unohtui kiireessä..) joten laitoin hetkeks vielä uuniin kypsymään.
Sain Juuson nenän eteen kuitenki annoksen pitkän tohinan jälkeen johon se yks oikoon totes vaan että "kakka", pudisti päätään ja kieltäytyi syömästä. Itkin melkeen.

Samalla sitte huomasin että kynttelikkö on pimeenä. Polttimot palanu. Ne uudet. Paloivat kyllä tosi kirkkaasti melkeen tunnin. Onneks ostin kaksi pakettia..
No mutta, hiphuraa, entäs ne jääkukat.. Nehän oliki järkevä ostos. Kyljessä lukee että "lamput ei vaihdettavia" Fiksua. Ripustin ne makuuhuoneen verhopalkkiin kakspuoleisella teipillä kun ei muutakaan ollut, näkeepähän joulun jälkeen paremmin ottaa irti kun pöly tarttuu hyvin (saan ne ihan hyvin itse kiitos, en tarvitse apua, kiitos. Ja kuka vittusaatana on keksiny pujottaa tän johdon näin vitunhirveään solmuun, vittuperkele..)
Ne on kyllä ihan nätit. Noin kertakäyttövaloiksi..

Ja sitten vielä ne ulkovalot. Puin itseni ja puin Juuson ja sukellettiin parvekkeelle tuuleen ja tihkuun. Katsoin että väärät polttimot ostin. Laskin samalla että pimeenä on noin kolmisenkymmentä lamppua. Onneks ostin kaks pakettia..
Juuso kasteli itsensä siinä välissä.
Löysin jouluroinista kuitenki alkuperäisvalopakkauksen ja varalamput. Neljä kappaletta. Eivätkä nekään palaneet.


Sain yhdeksän jälkeen Juuson nukkumaan. Huomenna on varmasti parempi päivä..... Ja ostan uuden kynttelikön.

BB-Riittaa siteeraten: Voi vittsi.

Sain äitiltä ja mummilta etukäteisjoululahjaksi ASTIANPESUKONEEN!!!!!!! JEEEEEEEEEE!!!!!
Kumman kovaa kohinaa se pitää pestessään mut kai se on vaan tottumiskysymys kun en koskaan oo asunu sellasessa kämpässä missä moinen hienous ois ollut. Eli siis tää on elämäni ensimmäinen AaPeeKoo. Ennenku sain tän ni astianpesukoneelliset ihmiset aina valitti että "voi kuule, on siinä niiiiiiiiin kauhee homma siinä sen tyhjentämisessäkin että voivoi ja aijai.." Mutta kyllä mun nyt täytyy sanoa että ei se mitään ole verrattuna siihen käsinpesuhelvettiin mitä on pitäny vuosi toisensa, aamu toisensa, pinttynyt, paskainen puurolautanen toisensa, kököttynyt perunamuusikattila toisensa jälkeen sietää ja jaksaa. Kyllä toi aika luksusta on... Ei vaan oikeen osaa vielä asennoitua niin että astioita voi tosiaan nyt käyttää, tähän asti oon aina päivisin käyttäny suurinpiirtein yhtä lautasta ja paria lusikkaa ettei oo seuraavana aamuna hirvee lasti venaamassa.. Nyt on viimeks itsenäisyyspäivänä pesty eka ja ainoa koneellinen astioita eikä toinen koneellinen oo vielä ees puolillaan :D

Leivoin eilen muuten pipareitakin Juuson kanssa. Tai Juuso söi taikinaa ja hypisteli piparimuottia ja mä leivoin. Aattelin että se varmaan oksentaa nukkumaanmennessä kun veteli sitä taikinaa kaksin käsin, aina ku silmä vältti. Hyviä pipareita muuten mutta maistuvat ihan piimäkakulta.. 8)

Joulukin tulla möllöttää. Varmaan vanhuus alkaa pehmentää mun aivoja mutta eilen illalla kun käveltiin Juuson kanssa Sellosta kotiin ja katselin ihmisten jouluvaloviritelmiä ni liikutuin kyyneliin asti kun yhdessä kerrostaloasunnon ikkunassa oli sellaset tummanpunaiset valot. Tuli mieleen lapsuuden joulu. Mulla oli sellasia monivärisiä joulukelloja ja tykkäsin ihan hirveesti siitä millasen fiiliksen ne toi mun huoneeseen. En juurika koskaan käyttäny muita valoja huoneessani ku niitä jouluvaloja aina joulunajan. Äiti oli aika tarkka et jouluvaloja eikä muitaka härpäkkeitä viritelty ku just joulun korvilla.. Voi vidsi. Ni niistä eilisistä valoista sitte tulvahti niin mieleen oma lapsuus ja huomasin että hirveä ikävä myös jotain sieltä, en kyllä tiiä mitä. Äiti osas luoda niin mahtavan joulutunnelman vaikkei meillä kait rahaa kovin paljon ollutkaan. Ja sitte kotona ei välttämättä muutenka aina ollu mikään lämmin ilmapiiri kun vanhusten avioliitto rakoili jo ihan mun pikkutyttövuosista asti kait. Mutta jotenki äiti osas taikoa niin ihanan fiiliksen etten voi ku ihmetellä että miten se sen teki. Siis nyt ihmetellä. En mä siihen oo aiemmin kiinnittäny huomiota mitenkä mut kait tää oma äitiys avaa silmät näkemään asioita eri tavalla ku ennen. Nyt kun yritän omalle lapselleni ja omaan kotiini luoda sitä joulun alusajan tunnelmaa ni huomaan että varsinki olemattomalla hoitorahabudjetilla se on aika haastavaa. Enkä koe onnistuvani kovinka hyvin.
Mutta eipä kait sitä tunnelmaa ennenkä rahalla o tehty.
Ja Juuso on ollu enemmän ku tyytyväinen tuohon ainoaan halpiskynttelikköön minkä meijän keittiön ikkunaan hommasin. Ja soittorasia jonka sisällä musiikin soidessa pyörii nalle lumisateessa on ihan hitti. Pieneen tuntuu olevan tyytyväinen. Oma sisäinen perfektionisti se vaan huutaa että MUN lapselle pitäs MUN pystyä tekemään kaikki täydellisesti, vähempi ei riitä.

Perkeles. Säikähdin eilen IHAN vitusti kun aloin tunnustelee mun alavatsaa tosta lonkkaluitten välistä. Siis mulla tuntu semmoset kummat kovat jutut siinä ni tajusin että vatsalihaksethan ne siinä pullistelee. Mulla ei oo KOSKAAN elämässäni ollu tossa kohtaa vatsalihaksia.. Eikä kyllä juuri missään muuallaka ni aloin jo kelaa että jotain häikkää on pahemman kerran alavartalo-osastossa. Mut lihaksethan ne siellä. Muy Bien :D
Kymmenen vatsalihasta illassa siis sittenkin kannattaa :)

Hmmh.. telkkarissa joku mikälie apteekki mainostaa että "VOITA VIRTALOMA".. Mietin että pitäsköhän osallista kilipailuun.. :P

Edittiä. Kyllä nimittäin nyt olis poikaa viikon virtaloma. Huhhuh.
Rauha on laskeutunut pohjoiseen Leppävaaraan. Sain vihdoin pojan nukkumaan, kuunneltiin iltapuuron ja iltatoimien ajan sellasta "unten maille"- levyä, pelkkiä rauhallisia tuutulauluja. Ekaa kertaa poikaki hiljeni vaan kuuntelemaan ja ihan hissunkissun ihanassa harmoniassa ja seesteisissä fiiliksissä pupellettiin puurot nassuun, pestiin legotki ilman tappeluita eikä edes yökkärin pukeminen aiheuttanu raivari, ei äidillä eikä pojalla. EI puhuttu mitään, kuunneltiin vaan hiljaisella musiikkia ja tehtiin iltatoimet ja nyt se nukkuu pinniksessä.
Nukkui.

Taas editiä, se oliki Orion Pharman mainos.. Noh, eniveikkis, virtaloma ois jees.

.. lääkäri epäili että saattaa toi valuva vaikku kutittaa sen verran ja tuntua epämiellyttävältä että siksi haroo noita korvia j itkeskelee. Anto sellasia ohuita pitkiä puikkoja millä voin ite suurimmat valuvat vaikut putsata kun ei noilla tavallisilla korvakepeillä saa mitn. Noh, sainpahan mielenrauhan ainaki sen asian tiimoilta. Sit ku noihin allergia-asioihin sais vielä tolkkua ni hyvä ois.
Juuson toinen kerta lääkärissä muuten.. Ja se oli enemmänkin päivän kohokohta ku kauhistus, oli toinen ihan innoissaan ku pääs uuteen paikkaan tutkimaan ja konttaamaan ja ihan uusia lelujaki oli.. Lääkäri kehui että "liikunnallinen" poika :D Epäili myöskin että taitaa olla aika vahdittava tapaus.. :> No juuuuuh :)
AI hirmunen miten sitä osaa olla välillä niiiiiiiiiiiiiin ylpeä tosta pikkusesta. Rinta rottingilla kuljen tuolla että kattokaa koko maailma kuinka ihana lapsi mulla on. Tää on jotenki aika mieletön vaihe hyt kun tuntuu että tuo oppii silmissä uusia juttuja ja alkaa olee ihan oikea pieni poika eikä vauva enää. Toistelee sanoja, opettelee kiipeilemään ja laskeutuuki jo hienosti pylly edellä. Tänään Juuso pikkusen lauleskeli.
Ja maailma on vaan niin mieletön paikka. Ihana. Rakas. Pieni. Ja mun.

No vihdoin mennään tarkastuttamaan ton mestarin korvat että saan mielenrauhan.. En kyllä usko siihen korvatulehdukseen just tällä hetkellä m7utta sit taas toisinaan oon aivan varma että sillä on se kun se haroo ja repii noita korvia ja itkeä tihrustaa.. Niin ni nyt sitte saadaan varmuus. Toivottavasti, mennään nääs arvauskeskukseen.. :/

Uih, Los Serrano alkaa :P Pitää mennä

Sieltähän ne möksältä kuulemma hyllyltä löyty ne housut ja kuulemma rusinatkin oli taskussa tallella vielä :D !!!!! JEEEEEEEE!!!! Mä täällä itkin silmät päästäni ku aattelin että nyt ne sitte hävis.. Hyvä etten käyny teippaamassa kuivaushuoneen oveen sitä lappua minkä meinasin..

Kävin Juuson kanssa tänää ekaa kertaa pyöräilemässä, sain eilen uuden fillarin ja Juuso istuimen ja hienon kypärän, vähän huteraa meininkiä ku en muista millon oon viimeks fillarilla ajellu, saati sitte tollanen vauva takapakkarilla :D Juuso tykkäs pyöräilystä mutta ei kypärästä :) Tai kypärääkin se kyllä mielellään pureskelis. :) Kunto kasvaa kun noita ylämäkiä puuskuttaa haitari satulassa eikä suostu taluttamaan.

Raukka saa taas hampaita, se ei oo koskaan nukahtanu kesken päivän niinku se nyt nukahti ku annoin Panadolia reilun tujauksen ja maitoa vähän perään ni syliin nukahti ja nukkuu edelleen, enpä tiiä pitäskö se kohta herätellä ku jäi sapuskatki syömättä ja vähän arveluttaa että mitä yöunille menosta tulee kun se näin myöhään vetelee päikkäreitä.. Noh, josko se kohta heräis ihan ite ku on jo melkee tunnin nukkunu.

Täällä itkua väännän kun mun ihan lempihousut on ilmeisesti joku saatanan kusipää naapuri vienyt tuolta kuivaushuoneesta. :(
Tasan ainoat housut mitkä oli hyvät päällä ja istu takapuolestaki ees jotenki niin nyt ne sit on kadonnu jonneki. Semmoset mitä en mistään enää löydä ja vaikka löytäsinki ni ei mulla olis varaa niitä ostaa kun olivat myös kalleimmat housut mitkä oon koskaan ostanu. Ja muistojaki niihin liitty. Voi vitulla päähän että harmittaa.
Oon tonkinu tän asunnon läpikotasin mutta ei niitä täältä mistään löydy. :(
Olin kyllä mökillä puoltoista viikkoa sitte että on PIENI mahdollisuus että ne löytys sieltä.. Isi kyllä sano että ei ollu nähny semmosia mutta toivon ja rukoilen että kun ne tänään sinne menne ni ne löytyskin sieltä. Mökki on kyllä huitsin nevadassa etten niitä varmaan ihan heti sais takas mutta pääasia että saisin ees joskus ja olis tallessa.

Ei kai nyt ihan oikeasti voi kukaan niin julma ja inhottava olla että varastais toisen vaatteita kuivaushuoneesta, eihän..?! Luonnollisesti toi on vielä ihan avaimella mnetävä että tietää ettei sinne pääse ku taloyhtiön asukkaan ja tää on aika pieni kerrostalo, kaikki tietää ja tuntee toisensa ees naamalta ja yleensä moikkaakin. Täällä asuu muutama suurinpiirtein samankokoinen "tyttö" mutta ei kait nyt vaan kehtais toisen omaa viedä, eihän..?!

Itkun mölkky. :(