IRC-Galleria

ADD - levottoman lapsen ja aikuisen sairaus

Onko sinulla keskittymisvaikeuksia? Kärsitkö levottomuudesta? Jäävätkö projektisi toistuvasti kesken? Onko sinulla jatkuvia vaikeuksia niin työssä kuin ihmissuhteissakin? Onko elämäsi ollut lapsuudesta saakka kaaosta ja kommelluksia? Jos vastasit näihin kysymyksiin myöntävästi, saatat tietämättäsi sairastaa ADD:ta, tarkkaavaisuushäiriötä.

Ei muotitauti

Psykiatri Matti Wallinin mukaan ADD (Attention Deficit Disorder) on yhtä yleinen ongelma kuin paniikkihäiriö tai kahvikuppineuroosi. Suomessa ADD:ta ei Wallinin mukaan kuitenkaan tunneta eikä siihen suhtauduta todellisena sairautena edes psykiatrien keskuudessa. ADD:tä pidetään muotitautina. Wallin korostaa kuitenkin, että kyseessä ei ole mikään uusi asia, vaan ongelma, jota lääkärit ovat kuvanneet kirjallisuudessa jo ajat sitten. Wallin kertoo, että esimerkiksi lastenlääkäri-kirjailijan Hoffmanin 1840-luvulla kirjoittamassa kirjassa Jörö-Jukka on kuvattu yliaktiivinen lapsi.

Vähättelevä suhtautuminen on aiheuttanut sen, että valtaosa ADD-potilaista on edelleenkin ilman diagnoosia. ADD:n diagnosointi olisi kuitenkin tärkeää, koska ADD aiheuttaa paitsi henkilökohtaista kärsimystä myös yhteiskunnallisia ja kansanterveydellisiä ongelmia, rikollisuutta, mielenterveyshäiriöitä ja päihteiden käyttöä.

Levoton mieli ja ruumis

ADD muistuttaa MBD:tä, jossa keskittymisvaikeudet ja levottomuus ovat myös yleisiä. MBD:lle ominaisia neurologisia häiriöitä kuten kömpelyyttä ja lukihäiriöitä ADD:ssä ei kuitenkaan välttämättä ilmene. ADD:n tyypillisin oire on keskittymisvaikeudet silloin, kun henkilö ei ole motivoitunut asiaan. ADD:tä sairastavan on vaikea keskittyä pakonomaisiin asioihin. Mieli harhailee, jalat ja kädet liikehtivät levottomasti, paikoillaan istuminen on vaikeaa. Taudin kuvaan kuuluvat myös aloitekyvyttömyys, apatia ja harkitsemattomat teot sekä asioiden jatkuva lykkääminen. Tehtävistä suoriutuminen saattaa olla vaikeaa, vaikka älykkyydessä ei olisikaan mitään vikaa. ADD:ta sairastavissa on kahta päätyyppiä. Toinen tyyppi on inattentiivinen ja sisäänpäinvetäytynyt, toinen impulsiivinen ja hyperaktiivinen. Ensin mainitut saattavat Wallinin mukaan olla hyvinkin arkoja ja ujoja, jälkimmäiset taas uhkarohkeita tyyppejä.

Tyhmä, hullu ja laiska?

Kuten masennuksessakin, myös ADD:ssa on eri vaikeusasteita. Yleensä ADD kuitenkin haittaa elämää enemmän tai vähemmän. Tavaroiden kadottaminen ja myöhästely ovat tavanomaisia, koti saattaa olla sekaisin ja laskut hoitamatta. Opinnot jäävät monesti kesken, työssä on jatkuvasti vaikeuksia ja ihmissuhteet ovat myrskyisiä. Elämä tökkii. Toistuvat epäonnistumiset ja hulluksi, tyhmäksi tai laiskaksi haukkumiset aiheuttavat itsetunnon laskua ja masennusta. Myös erilaiset riippuvuudet ovat ADD-ongelmaisilla tavallisia. Erityislahjakkaat selviävät Wallinin mukaan yleensä parhaiten.

ADD on biologisperäinen sairaus. Se on usein perinnöllinen. ADD:ta aiheuttavat myös hapenpuute ja äidin päihteiden käyttö raskauden aikana. ADD-diagnoosi tehdään haastattelun perusteella tiettyjä diagnostisia kriteereitä käyttäen. Yksi keskeinen kriteeri on se, että oireita on ollut läpi elämän. ADD:hen ei sairastuta nelikymppisenä. Siitä ei myöskään parannuta taianomaisesti aikuistumisen myötä, vaan jopa yli puolella oireilu jatkuu aikuisiässä.