IRC-Galleria

Jos metsään haluat mennä nytKeskiviikko 09.11.2005 21:55

Japanin koe oli ja meni (ei välttämättä metsään lainkaan?), mutta kiirettä pitää yhä... Pitäisi ehtiä valmistella se morphology-essee tässä vielä ennen kuin lähden viikonlopuksi kotosalla käymään. Huokaus. Onneksi aihe on kiinnostava.

Olen tässä viime päivinä törmännyt jatkuvasti käsitteeseen 'luottamus'. Sen olemassaolo ja puuttuminen, kehittyminen ja katoaminen. Kuinka kauan pitää tuntea ihminen ennen kuin häneen uskaltaa luottaa? Edes noin keskimäärin? Miksi joihinkin ihmisiin luottaa niin helposti? Siitä osaisivat varmaan kielitieteilijät ja psykologit esittää montakin mielipidettä... muistan törmänneeni sekä joihinkin kielellisiin toimintatapoihin että elekielen piirteisiin selityksenä sille, miksi tiettyyn henkilöön luotetaan.

Itsekin olen usein ollut 'uskottu nainen' sekä ystäville, kavereille että tuttaville - usein melko yllättäen. Kerran pyysin erästä kaveria kertomaan, mistä tämä hänen mielestään johtuu. Vastaus oli: "Koska sä olet helposti lähestyttävä ja hyvä kuuntelija." Niinköhän. Silloin kun itsellä on huolia, vaikka riitoja, tai jos on väsynyt, tuntee itsensä mahdollisimman huonoksi kuuntelijaksi, jos uskaltaa asiaa ajatella. Kuulee mitä haluaa kuulla ja vääntää sen vielä ihan eri muotoon kuin vastapuoli on tarkoittanut...

Mutta toisaalta, minussa on kuitenkin (ja paljon vahvempana) myös se puoli joka välittää todella herkästi ihan kaikesta mahdollisesta. Olipa ihminen sitten erittäin läheinen tai satunnainen tuttavuus netissä, kuuntelen huolia ja yritän auttaakin minkä pystyn, jos vain toinen ilmaisee sitä tarvitsevansa. Sitten on taas niitä, joille edes lähimmät ystävät eivät ole olemassa muulloin kuin silloin kun kyseinen henkilö itse heitä sattuu tarvitsemaan... On niin vaikea ymmärtää sellaista.

Usein ystävät, kaverit ja tuttavat muodostavat sisäkkäisiä piirejä, joista voisi piirtää kaavion. Keskimmäisessä ympyrässä ovat kaikkein läheisimmät ihmiset, joiden kanssa vallitsee ehdoton, molemminpuolinen luottamus. He pysyvät lähellä läpi muutosten. Sitten tulevat kaverit, joiden kanssa vakavista ja aroista asioista saatetaan keskustella, mutta paljon harvemmin ja varautuneemmin. Ja tuttavat taas - he ovat niitä joiden kanssa keskustellaan säästä, koulusta ja elokuvista, heidän nimensäkään ei välttämättä muistu mieleen. Satunnaiset elämää sivuavat ihmiset, vaikkapa jonkun yksittäisen kurssin luennoitsija, jäävät vielä tämänkin piirin ulkopuolelle.

Kun mietin tätä kaaviota ja yritän soveltaa sitä omaan elämääni, huomaan, että sisimpään piiriin ei kuulu ihmisiä, joita en olisi tuntenut vähintään parin vuoden ajan. Liekö tämä aika, jonka luottamussuhteen syntyminen minulta vie?

Toisaalta, internet on sekoittanut rajoja näiden ympyröiden välillä. Satunnaiselle irc-tuttavuudelle on joskus jopa helpompi puhua tietyistä asioista kuin kavereille, mikä taas johtunee suurelta osin netin anonyymiudesta. Nettiystävä saattaa jäädä vain sanoiksi kyberavaruudessa; häntä ei periaatteessa tarvitse koskaan tavata, nähdä tai edes tietää hänen oikeaa nimeään, ellei niin tahdo. Silti netin kautta on mahdollista rakentaa syviäkin ystävyyssuhteita. Omaan 'sisimpään ympyrääni' ei kuitenkaan mahdu yhtään ihmistä jonka tuntisin pelkästään netin kautta; kavereissa taas heitä on jo useita. Onko tässä kysymys juuri luottamuksesta?

Loppujen lopuksi siitä, kuka ne sanat jossain muualla oman ruutunsa takana kirjoittaa, ei voi olla täysin varma. Alitajuista turvallisuudentunteen hakemista?

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.