IRC-Galleria

PERUSMATEMATIIKKAA
Viisas mies + viisas nainen = romanssi
Viisas mies + tyhmä nainen = suhde
Tyhmä mies + viisas nainen = häät
Tyhmä mies + tyhmä nainen = raskaus

TOIMISTOMATEMATIIKKAA
Viisas pomo + viisas työntekijä = tuottavaa
Viisas pomo + tyhmä työntekijä = tuotantoa
Tyhmä pomo + viisas työntekijä = ylennys
Tyhmä pomo + tyhmä työntekijä = ylitöitä

OSTOSMATEMATIIKKAA
Mies maksaa 2 euroa 1 euron arvoisesta tavarasta, jota hän tarvitsee.
Nainen maksaa 1 euron 2 euron arvoisesta, tarpeettomasta tavarasta.

YLEISTYKSIÄ JA TILASTOA
Nainen murehtii tulevaisuudesta, kunnes hän menee naimisiin.
Mies ei tippaakaan murehdi tulevaisuudesta, ennen kuin on mennyt naimisiin.
Menestyvä mies = tienaa enemmän kuin vaimo ehtii tuhlata.
Menestyvä nainen = löytää tuollaisen miehen

ONNELLISUUS
Voidakseen olla onnellinen miehensä kanssa,
vaimon täytyy ymmärtää häntä paljon ja rakastaa hitusen.
Voidakseen olla onnellinen vaimonsa kanssa,
miehen täytyy rakastaa paljon, mutta ei saa ymmärtää lainkaan.

MUUTOSODOTUKSET
Mennessään naimisiin vaimo odottaa, että mies tulee muuttumaan - turhaan.
Mennessään naimisiin mies odottaa, että vaimo ei muutu - turhaan.

KESKUSTELUN TEKNIIKKAA
Naisella on viimeinen sana jokaisessa sanaharkassa.
Kaikki, mitä mies sen jälkeen sanoo, on uuden sanaharkan aloittamista.

OLETKO SINKKU? KUINKA LOPETAT SIITÄ NALJAILUN
Iäkkäänpuoleiset sukulaiset tulevat aina häissä kiusoittelemaan vielä naimattomia läsnäolijoita.
Tökkäävät kainaloon ja toteavat "Sinä olet seuraava!"
Se loppuu, kun teet heille samoin sukulaisten hautajaisissa.

..kananmunahan on periaatteessa kanan menkat, siis hedelmöittymätön munasolu. Nami.

Niin ja rehut on sitä mitä ruoka syö :)

Kumpi tuli ensin, muna vai kana? Ensin oli muna ja kun muna oli yksinäinen sille tehtiin kaveriksi kana. Näin sanoo ainakin raamattu.

Kuukle opettaa myös, että Ei olekaan kukolla, kuten ei myöskään muilla linnuilla "kaluja". Hedelmöitys tapahtuu pruiskauttamalla spermaa ns. yhteissuoleen, josta se sitten hyvällä lykyllä päätyy oikeaan päämääräänsä. Luonnossa linnut yhtyvät useasti varmistaakseen hedelmöitymisen.

Aina olin ajatellut, että sonnilla on pallit, mutta lehmästä tulee härkä vasta ravintolan lautasella!..ja samalla tavalla kanasta tulee kukkoa - ravintolassa. Ja naisesta tulee mies kun se ryhtyy poliitikoksi:)

Minkähännäköinen kukko olisi jos silläkin roikkuis isot pallit?

..eilen. Käytiin puolivuotisneuvolassa. Painoa on sitten 6625g ja pituutta 63 cm. AIka hyvin neiti on kirinyt alkuajoista :)

Meillä osataaan jo pyöriä ja mönkiä takaperin. Pipsa myös istuu, kunhan on tyyny persiin takana ja seisoo kun auttaa kämmenistä. Tosin askellus on niin varvaspainotteista, etten ole uskaltanut vieläkään laittaa häntä hyppykiikkuun. Nukutaan vähintään kahdet neljän tunnin päikkärit päivällä. Öisin meno on vielä kohtuullisen levotonta. Siksipä äiti on parhaillaankin melkoisen väsynyt.

Pipsa on syönyt velliä kolmen kuukauden vanhasta asti ja syö sujuvasti kiinteitä ruokia, tosin kaupan liha-ja kanavalmisteet eivät neidille kelpaa sitten ollenkaan. Tissikin maistuu vielä. Oikeastaan hän on loppujen lopuksi hyvin helppo lapsi, mitä nyt väsyneenä ihan superritinä. Edellispäivänäkin istui tallin käytävällä kopassaan kaksi tuntia ja katseli, kun äiti ja iskä kengittivät hevosia. Ulkoilmasta hän pitääkin paljon, nukkuu ulkona vaunuissa vaikka kymmenen asteen pakkasessa ihan kiltisti.

Pipsa oli siis syntyessään 19.5 2320g ja 43 cm pitkä. Synnytyksestä en olekaan koskaan kertonut mitään, joten..

Perjantaina olin Ninnin luona iltapäivästä pitämässä ratsastustunteja. Vatsaa kipristeli merkillisesti ja Tuula ja Ninni kiusasivat minua, että "nonii, nyt se sitten alkaa, kuule sua supistaa!". Pidin ratsastustunnit loppuun ja höykytin tyttöjä ihan normaalisti. Illalla kävimme vielä Perttelissä moikkaamassa Tanjaa, joka asui tuolloin vielä Kaivolassa ja taisin käydä jotain hakemassa vielä yömyöhään Maijan luotakin. Haettiin vielä kebabbiakin kaupungista ja mentiin kotio Salaisiin. Ruokaa en ikuna tullut syöneeksi. Ajattelin, että nukun tässä nyt hetken, mutta nukuttua en kyllä saanut, kuin tunnin verran. Pitkällään en pystynyt olemaan, joten nousin ylös ja istuin tietokoneella sitten aamuseitsemään asti. Mainitsin jopa hevostallinetissä salolaisille, että taidan lähteä kohta synnyttämään, josta kaikki olivat tosi pahoillaan vitsinä, kun sunnuntaina mun olis pitänyt kuuluttaa Anisissa aluekoulukisat.

Itseasiassa meidän olisi pitänyt tuolloin lauantaiaamuna olla menossa kengittämään jonkun hevonen, joten kun herätin isäntää siinä kymmentä yli kahdeksan, että mennäänkö, ensireaktio oli "eikai ny sentäään tähän aikaan tartte lähteä". Könyäminen sängystä tapahtui melkoisen pikavauhtia, kun tajusi, että olikin kyse sairaalaan menosta. Toppuuttelin sen verran, että enhän ollut edes sairaalaan soittanut vielä. Soitin sairaalaan, kun olin vähän epävarma, milloin pitikään lähteä. En halunnut yhtään liian aikaisin, ettei aika tulisi pitkäksi. Kätilö hoputti minua tulemaan jo äkkiä, kun kerran supistukset tulivat jo kuuden minuutin välein. Sanoin puhelimeen, että ruokkisin ensin hevoset :)

Elukoista mulla olikin huoli, kuka muistaisi niitä ruokkia ja hoivata sairaalassaoloajan, mutta kaikki kuitenkin järjestyi ihan parhain päin. Loppujen lopuksi heitettiin Annakin vielä töihin ennen sairaalaan menoa.

Sairaalaan kirjauduin klo 09.45 ja pääsin suoraan siihen pedille, missä katsottiin minkä vahvuisia supistukset olivat ja miten usein niitä tuli. Tuossa vaiheessa olivat jo sitten ihan kunnollisia ja niitä tuli neljän viiden minuutin välein. Auki oli muistaakseni noin neljä senttiä. Vedet eivät missään vaiheessa tulleet ennen synnytyspöydälle menoa.

Sitten vaan vaatteet veks ja synnytyssaliin. Kivunlievityksistä ei juuri vaihdettu sanaakaan, eikä siinä olisi sitten mitään epiduraaleja ehtinyt varmaan pyytäkään. Pelkäsin synnytystä juuri siksi, kun kipu oli ihan ennenkokematonta. Ei olisi tarvinnut pelätä. Istuskelin altaassa antureiden kanssa. Petteri lähti kahville ja sanoi olevansa hetkosen poissa. Loppujen lopuksi mun piti soittaa sille, että "mikäli haluat nähdä sun lapses syntyvän, sun kannattais jo pikkuhiljaa tulla..". Aika nopsaan meinaa tapahtui. Siinä vaiheessa, kun Petteri tuli takaisin, kivut alkoivat olla sitä luokkaa, etten voinut olla, kuin pystyssä ja nojata tikapuihin. Pallon päällä kerkesin istua varmaan viisi minuttia, kun sanoin, että nyt haluan pöydälle. En tiedä miksi synnytin pöydällä, sen takia varmaan, että takana oli sitä pelkoa, enkä ollut ehtinyt käsitellä mielessäni, missä olisi helpointa punnertaa lasta maailmaan. Ainakaan se paikka ei ollut sänky :)

Luonto hoitaa kyllä tikanpojatkin puuhun ja niin vaan se ponnistaminenkin sujui ihan itsestään. Taisin ponnistaa kuusi seitsemän kertaa kahteenkymmeneen minuttiin ja sieltä se sitten tuli. Kello 14.14 tarkalleen. Jossain kohdassa lääkäri kävi puuduttamassa kohdunkaulan, mutta muuta kipulääkettä en sitten tarvinnutkaan. Onneksi. Eikä se kipu mitään kestämätöntä ollutkaan. Sattui ihan saatanasti kyllä, mutta tiesi, että se menee ihan kohta ohi. Pari pientä pintatikkiä jouduttiin laittamaan, mutta en edes mitenkään revennyt.

Niin, siinä se nyt oli, oma vauva. Sitä tunnetta, kun vauva nostettiin rinnalle, ei voi sanoin kuvata mikään maailmassa. Kaikki kipu ja kiukutus loppui siihen paikkaan. Pipsa oppi nopeasti syömään ja kaikki sujui muutenkin tosi hyvin. Väristä tuli yksi miinuspiste ja kun vauva oli syntyessään tosi pieni, hän joutui sokeri-ja painoseurantaan vuorokaudeksi. Paino tietysti laski ensin hiukan, mutta lähti kohisten kohoamaan parissa päivässä.

Aiheutin kummastusta käppäilemällä samana iltana jo pitkin synnärin käytäviä. En tarvinnut kipulääkkeitä ja energiaa oli niin, että olisin voinut juosta maratoonin. Tuo sama energia olisi nytkin tarpeen..Seuraavana aamuna jätimme vauvan parkkiin hoitajille ja vaadin päästä lähteä käymään kävelyllä. Olisitte kuulleet anopin äänen, kun tämä soitti kuulumisia ja sanoin olevani Salon torilla ostamassa kirsikkatomaatteja :)

Sairaalassa taisin olla kaikkiaan neljä päivää.

..Nyt kun saisi mennä pellollakin, ei ole oikein suostuvaisia ratsastajia.

Piti poneillekin laittaa ilmoitus, että korvausta vastaan etsitään ratsastajia :) Ylläpitoon on Bettinaa kyseltykin, mutta en raaski antaa. Harkitsin jo sen laittamista monttuunkin, mutta ehkä odotan vaan, että tulleepi lunta, että pääsen ajamaan sitä. Harmin paikka vaan sinällään, kun poni olisi pirtsakkana kisaamaan, mutta ei ole ketään kisaajaa.

Ensi viikon on Pomme poissa ja kimpparatsastajat eivät pääse maastoon, joten pääsisi vääntämään tuolla ruunalla jos jollakulla on kiinnostusta.

Kaikki varmaan pelkää mua :)

...Ninjapinja palasi kotio..

Oikeesti, mä fanitin tätä jo 18 v sitten..
Alla oleva teksti on uusinta tuotantoa. Ja on hyvä.



6. Milla Emilia

Näen ikkunassa kasvot, minä niistä unelmoin
luokse sinun, enkelini, ajatuksin haparoin
tämä tunne on niin tuttu silti se on aina uus
kylmä tuuli läpi pääni; sydämeni hiljaisuus

Jossain aamuöinen tuuli hiuksiasi koskettaa
siellä ei saa paha olla, missä katsot maailmaa
pieni sormi piirtää lasiin sydämiä puhtaita
jokaisessa sydämessä pisaroivaa valoa

Unessani minuun katsot, olet sylissäni mun
silmät siniset kuin tähdet niiden valoon antaudun
sinä pieni enkelini vieraaksi mä sulle jään
jos vain haavekuvan susta öisin unessani nään

On yö ja minä tiedän mitä siltä odotan
odotan vain sitä unta jonka tiedän tulevan
kun minä suljen silmät, mitä luulet että nään
näen lapsen auringossa leikkimässä leikkejään

Minä otan sinut syliin, vasten rintaa painan pään
mutta aamu saapuu pian en sitä pysty estämään
kuiskaten mä kysyn miten lasken määrän rakkauden
katsot silmiin, vastaat hiljaa: se on summa tekojen

Unessani minuun katsot, olet sylissäni mun
silmät siniset kuin tähdet niiden valoon antaudun
sinä pieni enkelini vieraaksi mä sulle jään
jos vain haavekuvan susta öisin unessani nään

Kuka oon, mitä kaipaan, unohdinko kokonaan
mä kaiken tehnyt oon vuoksi rakkauden
pilvet on jo menneet, tuuli tanssii aamuaan,
oli meillä hetki aikaa hymyillen läpi kyynelten

Tän jutun on kyllä joku nainen keksinyt, ei miehet ole noin fiksuja
>
>
>
> En ole oikein koskaan ymmärtänyt sitä, miksi miesten ja naisten
> seksuaaliset halut eroavat niin paljon toisistaan. Enkä ole koskaan ymmärtänyt
> sitä koko Mars-Venus juttua. Enkä koskaan ole tajunnut miksi naiset muka
> ajattelevat sydämellään ja väittävät miesten aivojen olevan jalkovälissä.
Ei pidä paikkaansa ainakaan minun osaltani!
>
> Esimerkiksi: Eräs ilta viime viikolla olin menossa vaimoni kanssa
> sänkyyn.
> Intohimoni alkoivat jyllätä ja yritin seksuaalista kanssakäymistä.
> Vaimoni katkaisi lemmekkäät lähestymisyritykseni ja sanoi: "Sori kulta. Nyt ei vaan tunnu siltä.
Mä vaan haluisin, että pitäisit mua sylissä ja silittelisit mua".
Minä siihen: " ETTÄ MITÄ?!"
>
> Mietin mitä ihmettä toi nyt oli...Ei mennyt studioon sitten ollenkaan. Vehje seisoo tanassa ja pitäisi vaan pidellä muijaa sylissä ja silitellä.
> Sama, kuin olisi paastonnut kuukauden ja edessä olisi kunnon pihvi, jota pitäisi vain haistella.
Ei totta vie!!.
>
> Sitten vaimoni sanoi sanat, joita kukaan mies ei todellakaan haluaisi
> puolisoltaan kuulla:
"Sinä et vain yksinkertaisesti ole samalla tasolla minun henkisten ja naisellisten tarpeideni kanssa. Siksi en voi aina
> tyydyttää sinun miehisiä tarpeitasi, kun sitä haluat.
Etkö voisi vain rakastaa minua sellaisena, kuin minä olen? Ei sellaisena mitä teen vuoksesi makuuhuoneessa"
> Tajusin, että
> mitään seksuaalisuuteen viittaavaa ei sinä iltana tulisi tapahtumaan.
> Erektioni laski aikanaan ja pystyin mietiskelemään asioita.
>
> Unettoman yön aikana mieleeni muodostui oivallinen vastaveto, jossa todella
> punnittaisiin naiseni henkinen taso.
Seuraavana päivänä otin vapaapäivän töistä, jotta voin viettää aikaa vaimoni kanssa.
Menimme ensin mukavalle lounaalle, jonka jälkeen vein hänet shoppailemaan isoon tavarataloon.
Kävelin hänen kanssaan ympäri eri osastoja, joissa hän kokeili erilaisia asuja. Koska hän ei osannut päättää
> minkä ottaa, minä ehdotin, että otetaan ne kaikki.
Voi sitä ilmeen kirkastumista ja hameiden hamstraamista.
>
> Seuraavaksi hän halusi parin uusia kenkiä ja minä ehdotin, että otetaan pari
> jokaiselle uudelle asulle.
Menimme seuraavaksi koruosastolle, josta hän valitsi itselleen timanttikorvakorut, kaulakorun ja upean timanttisormuksen.
> Hän oli niin innostunut ja onnellinen. Hän sanoi tämän olevan juuri sitä, mitä hän on uneksinut.
> Hän sanoi rakastavansa minua niin paljon....Hän alkoi jopa ehdotella seksuaalista kanssakäyntiä sovituskopissa. Merkillistä.
>
> Lopulta hän sanoi: "Eiköhän tässä ole kaikki kulta. Mennäänkö sitten kassalle?"
> Pystyin juuri ja juuri hillitsemään itseni kun sanoin: "Sori kulta, nyt ei vaan tunnu siltä". Hänen kasvonsa muuttuivat kalpeiksi, hänen leukansa loksahti auki ja typerä hymy hyytyi hänen kasvoilleen, kun hän sai tuskin kuuluvalla äänellä sanottua: "Mitä?!"
Minä jatkoin rauhallisesti: "Kulta minä vain halusin, että pitäisit näitä tavaroita sylissäsi. Minusta tuntuu, että sinä et vain ole samalla tasolla minun miehisten ja taloudellisten tarpeideni kanssa, jotta voisin tyydyttää sinun tarpeesi naisena".
>
> Ja juuri kun hän alkoi näyttää siltä, että nyt tulee varmasti
> itkuraivarit, minä lisäsin: "Mikset voi vain rakastaa minua sellaisena kuin olen, ei sellaisena mitä voin sinulle ostaa?"
>
> Varmasti ei tipu seksiä tänäänkään, mutta ainakin se narttu tietää, että miltä miehestä voi joskus tuntua.
>

Rekkauduin feisbuukkiin. Kaikkea sitä tylsyyksissään tekee.

..Huvikseni ajelen tuolla yötä myäte. Onneks otin Nekun mukaan. En meinaa löytäny muuuta, kun yhden kännikalan ihan helvetin syvältä ojasta Turilantieltä.

Ihmiset varmaan piti mua hulluna, kun kissitin säkkipimeässä keskellä ei-mitään ja kello oo.oo yöllä..Mä olenki Vaskiolta nääs. Mut niin oli se kännikalakin. Sattuneesta syystä mulla oli Hinauksen takki päällä...