IRC-Galleria

Unholy allianceKeskiviikko 24.10.2007 01:50

Lapsuus, elämämme autuainta aikaa. Kun voisin jäädä sinne ja unohtaa vastuun. Laittaa hiukset saparoille, hömpöttää ja elää helppoa elämää. En voi. Kasvan aikuiseksi, opettelen elämään, katkaisen napanuoran ja hyökkään kohti suurta tuntematonta. Opettelen asioita kantapään kautta, kärvistelen yksinäisyyttä, vietän railakasta iltaelämää, rakastan. Otan vastuun itsestäni ja teoistani, sanoistani. Vanhenen ja muistelen virnistellen aikaa, jolloin olin nuori. Aikaa, jolloin piti tehdä töitä ja vihdoin muistelen lähtölaskentaa ensimmäiseen eläkepäivään. Yksinkertaistako? Vielä mitä!

Viimepäivinä olen törmännyt uskomattomiin vastoinkäymisiin. Käsittämättömiin konflikteihin vain siksi, että aikuistuminen voi jollekin tuottaa niin isoja vaikeuksia. Onko sitten oltava aikuinen kasvettuaan isoksi? Vastuu on tylsää, mutta toisaalta se tuo mukanaan niin paljon vapauksia ja oikeuksia. Mahdollisuuden päättää itse.

Mitä aikuistuminen elämältä vaatii? Voiko kasvaa täysipainoiseksi aikuiseksi elettyään koko lapsuutensa ja nuoruutensa pumpulissa, kaikki valmiiksi eteen kannettuna? Pitääkö opetella pettymään ja ajattelemaan asioita loppuun asti? Minkälaisia tuntemuksia voikaan herättää aikuinen lapsi, joka avoimesti haaveilee omista lapsista, eikä ole kypsä pitämään huolta edes itsestään, taloudestaan ja ihmissuhteistaan ilman jatkuvaa opastusta ja ohjausta?

Elämä on kallista ja kiittämättömyys on maailman palkka. Kun asiat tuntuvat liian itsestäänselviltä, ei niiden olemassaoloon osaa kiinnittää tarpeeksi huomiota. Niitä ei osaa arvostaa, eikä kunnioittaa. Mitä tapahtuu, kun jokin jokapäiväinen asia äkkiä puuttuu? Asia, jonka tärkeyden huomaa vasta sitten, kun sitä tarvitsisi. Imuri tai pesukone. Alkaisiko ahne käsi lopulta isolla kauhallaan hamuamaan sitä, mitä lusikalla on annettu? Suulas suu esittämään vaateitaan ja ehtojaan, vailla pienintäkään suhteellisuudentajua? Tiedä häntä. Ehken ole tarpeeksi aikuinen stressatakseni moisella. Nauran.

Mutta ollapa salaa taas lapsi. Ei tarvitsisi kuin hölmöillä menemään.
Vaan ei voi, kun ei hotsita.

Hyvin riittää, jos sellaisen kanssa elää.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.