IRC-Galleria

Sairaan kilttiTorstai 24.05.2007 01:05

Näin kesän korvilla on taas meidän opiskelijoiden aika kääntää katseet kohti kesätöitä ja sen mukanaan tuomia haasteita. Niitä ja itse työssä jaksamista ajatellen ajattelin jakaa koulusta saamaani äärimmäisen mielenkiintoista informaatiota teidän, kohtalotovereideni, työmyyrien ja touhumuurahaisten, kanssa. Silloin ehdimme vielä hetkeksi pysähtyä ja kurkata peiliin ennen kuin aloitamme kesäisen uurastuksemme.

Tunnistatko sinä itsessäsi epäitsekkyyden piirteitä
- liikaakin?

Epäitsekkyys ja kiltteys luokitellaan usein hyveiksi. Entä silloin, kun ihminen on kiltti jo oman jaksamisensakin kustannuksella? Tällainen ihminen on pienestä pitäen tottunut ansaitsemaan saamansa rakkauden.

Hän antaa saadakseen, antaa ollakseen olemassa, antaa sitä, mitä itse kokee tarvitsevansa. Ihmisen tulisi lapsesta pitäen olla rakastettu koska on olemassa, ei ponnistelujensa tuloksena. Lapsi, joka on aina tottunut suorituksillaan ansaitsemaan saamansa rakkauden, hylkää lopulta itsensä, koska ei voi hylätä vanhempiaan. Vanhemmat tarvitsevat lastaan, joka pian alkaa olla olemassa vain vanhempiaan varten, kokeakseen olevansa tarpeellinen. Lapsen liitto omaan perheeseensä perustuu tarpeellisuuteen ja tälle pohjalle hänen identiteettinsäkin viimein muodostuu. Hän kypsyy ja aikuistuu liian varhain, ollakseen vanhemmilleen tarpeellinen.

Tällaisen vajaan vanhemmuuden ”uhriksi” joutunut lapsi kärsii ainaisen suorittamisen seurauksista vanhuuden päivinäkin. Aikuisena hän ansaitsee kiitoksen, hyväksynnän ja olemassa olon merkityksen suorittamallaan työpanoksella. Työelämässä hän on kyvytön asettamaan itselleen rajoja ja saattaa tietämättään polttaa itsensä loppuun vain, koska on liian kiltti kieltäytyäkseen. Tällaista ihmistä työyhteisö ja muu lähiympäristö saattavat helposti käyttää hyväkseen. Hän ei tunnista uupumistaan ja hänen voimavaransa sitoutuvat sisäisiin taakkoihin. Todellisten tarpeiden ja halujen eroavuuden tunnistaminen heikkenee, jolloin tarpeiden tyydyttymättömyyden tunne johtaa katkeruuteen ja vihaan.

Kun ihminen tulee kuulluksi ja hyväksytyksi vain tarvittuna, hänestä tulee se, jota tarvitaan. Hän työskentelee itsensä kustannuksella ja pian työ alkaa hallita ihmistä, eikä ihminen enää hallitse
työtä.

Kuinka pulassa työyhteisö onkaan, kun tällainen ihminen oppii sanomaan ”EI”?

Oletko sinä koskaan miettinyt, MIKSI teet työtä? Mitä se sinulle antaa? Teetkö työtä itsellesi vai muille? Oletko valmis ottamaan vastuuta toisten tekemistä valinnoista ja päätöksistä, vai teetkö niitä peräti heidän puolestaan?

Omien voimavarojen rajallisuuden tiedostaminen sekä rajan vetäminen työn ja vapaa-ajan välille auttaa ihmistä jaksamaan paremmin arkielämässään. Vapaa-aikakaan ei tule itsestään, se pitää itse tehdä ja siitä tulee pitää kiinni kynsin ja hampain! Joskus täytyy antaa itselleen lupa kohdata omat heikkoutensa ja ennen kaikkea USKALTAA tehdä niin. Silloin on oiva tilaisuus myös luvata itselleen vain olla ja kerätä voimia.

Pystyisitkö sinä yhden päivän ajan vain olla tekemättä yhtään mitään?

Vaikka meitä opiskelijoita kesätyömailla pidetäänkin ”nakkikoneina”, yritetään muistaa säilyttää oma tahtomme ja opetellaan kieltäytymään tarpeettomista voimavarojamme syövistä tekemisistä (olivat ne sitten työtehtäviä tai muuta levon kustannuksella tapahtuvaa vapaa-ajan härväämistä ;) –kaikkialla ei ole pakko olla yhtä aikaa!), maalaisjärkeä unohtamatta.

Aurinkoista, helteistä ja ennen kaikkea levollista kesää!!!
”Älä rakasta lähimmäistäsi, jotta saisit rakkautta, vaan rakasta häntä niin kuin itseäsi."
Länsimaiset kauneusihanteet ja törröttäviä kylkiluita pursuavat naisten- ja nuortenlehdet luovat sietämättömiä paineita murrosiän kourissa kamppailevan nuoren naisenalun mielensopukoihin. Ongelmat omassa sosiaalisessa piirissä sekä toinen toistaan seuraavat vastoinkäymiset tai suuret elämänmuutokset saavat nuoren kadottamaan hallinnantunteen omasta elämästään. Ainoa asia, mistä hämmentynyt nuori tuntee kiinni saavansa, on oma itsensä – keho. Terveellinen ravinto, liikunnan tuoma hyvänolontunne sekä ympäristön huomaama hoikistuminen ja kenties aivan uudenlainen hyväksynnän kokeminen muuttuu säännöllisestä elämänrytmittämisestä pakkomielteiseksi huumeeksi, jota on saatava lisää.

Anorektikko ei välttämättä tunne itseään sairaaksi, eikä myönnä olevansa avun tarpeessa. Hänen silmissään oma peilikuva on vääristynyt, hän on mielestään lihava. Hän välttelee seuraa – ystäviään ja tapaamisia, joissa saattaa joutua tekemisiin syömisen kanssa tai jossa voi joutua selittelemään käytöstään ja eristäytyy pian omaan, sairaalloisen ihannepainon metsästyksen täyteiseen maailmaansa.

Vaikka anoreksian syyt ovat yksilöllisiä ja monen sattuman yhteissummia, tuo sairaus mukanaan yhtenevät riskit ja seuraukset, jotka vaikuttavat myös potilaan seksuaalisuuteen. Anoreksia on psyykkinen sairaus, joka vaikuttaa välittömästi myös fyysisiin ominaisuuksiin. Eristäytyneisyys, masentuneisuus, ahdistuneisuus, itseinhon tuntemukset sekä ajatusten keskittyminen ruokailuun ja painontarkkailuun ovat omiaan hiertämään mahdollista parisuhdetta ja siinä alkanutta seksielämää. Haluttomuus todennäköisesti vaivaa niin anoreksiaan sairastunutta kuin hänen neuvotonta ja uupunutta kumppaniaankin, eikä toisen luinen olemus välttämättä ainakaan edesauta seksuaalista ”heräämistä”.

Liian vähäinen energian saanti saattaa pahimmillaan johtaa kuukautisten sekä aineenvaihdunnan häiriöihin, pituuskasvun hidastumiseen, luuston haurastumiseen sekä useisiin puutostiloihin. Vastustuskyvyn heikkeneminen altistaa seksuaalisessa kanssakäymisessä erilaisiin infektioihin ja kehon jatkuva katabolinen tila aikaansaa toimintahäiriöitä niin lihaksistossa kuin solujen toiminnassakin. Väsymys, naisen kuivuus/miehen impotenssi saavat seksuaalisen kanssakäymisen tuntumaan vastenmieliseltä, kivuliaalta sekä ahdistavalta kokemukselta suorituspaineiden kasautuessa.

Anoreksiaan ei ole olemassa mitään erityistä lääkettä ja siitä parantuminen on pitkä, vuosikausia kestävä prosessi. Aivan ensimmäisenä langanlaiha nuori tulisi saada ravinnollisesti ja fyysisesti jaloilleen, ennen sairauteen johtaneiden syiden ja henkisen tilan selvittämistä. Jälkimmäisessä tärkeintä onkin saada tukea ennenkaikkea omilta läheisiltään sekä motivointia ja tietoa sairaudesta ammattiauttajilta (erikoislääkäri, ravintoterapeutti, psykologi). Vaikka potilas lähtisikin paranemaan, saattaa psyykkisiä oireita ilmaantua vielä vuosia sairauden jälkeenkin.

Elämän ja parisuhteen normalisoituessa saattaa myöhempiä vastoinkäymisiä ilmetä vielä siinä vaiheessa, kun lasten saanti tulee ajankohtaiseksi. Monet lapsettomuudesta kärsivät naiset ovat tavallista useammin sairastaneet anoreksian. Turvallinen ja vahva parisuhde, kumppanin kaikinpuolinen tuki sekä muun elämänlaadun parantaminen auttavat selviämään arjesta elämänhallintaa menettämättä.

Pornon eettisyys?Maanantai 19.03.2007 01:33

Hikinen mies irvistää ja masturboi edessään kontallaan kyyhöttävän, isorintaisen naisen silmille. Nainen on nauttivinaan tilanteesta, mutta alistuneisuus ja häväistys näkyy hänen ilmeestään.

Pornografia on kirjallista, kuvallista tai muuta niihin verrattavaa materiaalia, joka on tarkoitettu seksuaaliseen kiihottamiseen (Wikipedia 18.3.2007). Vaikka useissa maissa lait suojaavat pornon katselijoita ja katsottavia räikeiltä eettisiltä epäkohdilta (ikärajat, sensuuri – lapsi-, eläin-, väkivaltaporno...), saattavat tietynlaiset toimet siitä huolimatta jakaa mielipiteitä tapahtumien moraalisuudesta. Väestöliiton seksuaalioukeuksien tiedotelehtisen mukaan jokaisella tulisi olla oikeus päättää omasta kehostaan ja seksuaalisuudestaan (Väestöliitto 2004). Siitä huolimatta koko pornoteollisuus herättää ristiriitaisia ajatuksia.

Pornografisissa teoksissa esiintyvät näyttelijät saavat työstään ainakin jossain määrin kohtuullisen korvauksen, mutta kuinka iso päätösvalta heillä loppujen lopuksi on tuotteen sisältöä koskevissa kysymyksissä? Kuinka moni nainen tai mies joutuu kohtauksissa toimimaan omaa moraaliaan tai mieltymyksiään vastaan? Omasta mielestäni kahden ihmisen kanssakäymisen eettisen hyväksyttävyyden raja kulkee siinä, missä kumpikin lain mukaan täysi-ikäinen henkilö moleminpuolisesti nauttii tekemisestään. Tästä ei kuitenkaan aina ole kyse pornografista materiaalia tuotettaessa.

Toinen pohdintaa aiheuttanut kysymys on pornoelokuviin ”ajautuneiden” näyttelijöiden motiivi. Minkälainen ihminen hakeutuu pornoalalle ja minkälaisin tarkoitusperin? Raha ei voi olla ainoa motiivi. Kuulopuheiden mukaan suuri osa pornoalalla työskentelevistä naisista olisi jossain lapsuutensa tai varhaisnuoruutensa vaiheessa tullut seksuaalisesti hyväksikäytetyksi joko isänsä, sukulaisensa tai muun aikuisen miehen toimesta. Kuulopuheisiin tulee suhtautua varsin kriittisesti, mutta toisaalta tässä voisi piillä hiven logiikkaakin. Nainen, jonka oikeutta viattomuuteen ja koskemattomuuteen on loukattu, saattaa kokea inhoa omaa vartaloaan ja seksuaalisuuttaan kohtaan ja pyrkii osallisuudellaan saamaan hyväksynnän tuntemuksia. Näitä edesauttavat silikonirinnat, täytteet huulissa ja takapuolessa sekä pramea vaateparsi ja voimakas ehostus. Pornoteollisuus ei myöskään tunne palkkauksessaan työehtosopimuksia tai täyttä tasa-arvoa. Kuten muillakin aloilla myös ”seksibusineksessa” miehet ovat pääosin paremmin palkattuja työntekijöitä jo pelkästään pienemmän osallistuvuutensa vuoksi.

Mikä sitten on alunperin saanut ihmiset kiinnostumaan omien kehonjensa lisäksi toisen kehoista ja siitä mitä, mitä niillä tehdään suljettujen ovien ja ikkunaverhojen takana? Kenen ideana oli tehdä tällaisella ”tirkistelyllä” kauppaa?

Vuosikymmenten saatossa pornografian kirjo on entisestään monipuolistunut ja tarjoaa silmänruokaa yhä isommalle kohderyhmälle. Video- ja lehtiannin lisäksi internetin mahdollisuudet ovat rajattomat web-cameista maksullisiin ja maksuttomiin videoleikkeisiin sekä tarvikekauppoihin. Valtaosa pornotuotannosta onkin suunnattu nuorelle miesväestölle, joka myös on tutkimusten mukaan osoitettu internetin suurimmaksi käyttäjäryhmäksi (Nikunen, K., Paasinen, S. & Saarenmaa, L., 2005.)

Varjopuolia edellä mainitulle alan laajenemiselle vastapainoksi löytyykin. Tarjonnan monipuolistuessa myös kysyntä ja katsojakunta on tullut vaativammaksi; naisten ulkomuotoon kohdistuu yhä enemmän odotuksia ja kriteereitä ja aktit esineellistävät ja alistavat heitä yhä dominoivamman seksin objekteiksi. Terveys- ja hygieniaseikkoihinkaan ei aina ole kiinnitetty huomiota ruudulla tai kuvassa näkyvän aktin yhteydessä, mikä altistaisi normaalielämässä vakavillekin infektioille.

Pornon helppo saatavuus luo kyseenalaista pohjaa toiminnan eettisyydelle. Monelle nuorelle pornomaailma on ensikosketus seksuaaliseen kassakäymiseen ja siitä muodostuvaan käsitykseen niin omasta kuin tulevan kumppanin roolista. Rajut ylinäytellyt suoritukset sekä hellyyden- ja rakkaudenosoitusten puuttellisuus luo hämmennyksessä olevan nuoren mieleen vääristyneen kuvan seksuaalisuudesta. Ruusunpunaisten lasien putoaminen lattialle oikean elämän kohdatessa voi koitua monen itsetunnon kompastuskiveksi tai pahimmassa tapauksessa ajaa tietämättömän ja kokemattoman nuorukaisen tahattomaan rikollisuuteen, pakottaessaan kumppaniaan toimintaan, johon tämä ei olekaan halukas tai valmis. Pornotuotannon seurauksena virheelliset tunnetason tulkinnat saattavat helposti johtaa tällaisiin väärinkäsityksiin.

Pornoa on tänä päivänä joka puolella. Siitä on tullut yhtä itsestäänselvyys kuin maitopurkin ostaminen kaupasta. Mainonta ja media ovat täynnä alastomuutta ja kiusallista vihjailua, joihin kuluttajina emme osaa enää suhtautua kriittisesti. Mikä olisi kasvattajan keino luoda jälkipolvelleen yleisesti hyväksyttävä seksuaalinen moraali, kun oma näkemys alkaa hämärtyä?

Satunnaista kaikki on vaan...Tiistai 13.02.2007 20:49

Klikkaa kymmenen satunnaista galleriasta ja laita niiden oletuksen kuvatekstit numeroiduille paikoille klikkailujärjestyksessä heittomerkkien väliin.

1. Heräsin tänään aamulla ja totesin:
"Marilynin ensi-iltabileet :)"

2. Toistelin:
"Rakkaalle..<3<3"

3. Sanoin luokkatoverilleni:
"Tälläsen löysin ja laitoin pällisteltäväks :D"

4. Sitten piti tehdä:
"panisin"

5. Joka kerta kun oon kännissä sanon:
"soitan"

6. Vaihdan ehkä oletuskuvani tekstiksi:
"Punapää!"

7. Oon saletisti:
"Hampaat on mulla ihQt"

8. Kiljasin eilen kaupungilla:
"Just Another Day"

9. Ensivuoden tuleva mottoni on:
"..F.Smile.."

10. Viimeiset sanani tulevat olemaan :
"naistentanssit"

Tyttö on romunaTiistai 06.02.2007 00:23

Siinä hän nyt istuu.

Silmät ristissä pidättelee hengitystään.
Käsien välissä harmaat sukkahousut.
Resori on mennyt huonoksi.

Siinä hän istuu.

Pää tyhjänä yrittää löytää syyn.
Syyn paeta vielä unesta lämpimän peiton alle.
Piiloon.

Hän istuu edelleen, vaikka kello jatkaa päättymätöntä matkaansa.

Toinen sukka on jo jalassa.
Vielä voisi perääntyä.

3 housukerrosta,
paksut sukat,
monta, monta paitaa
ja liian iso myssy.

Kengät eivät suostu jalkaan.
Taas on yksi aamu alkanut.

Taistelu.

Stressaantuneiden rukousMaanantai 05.02.2007 01:16

Anna minulle voimaa hyväksyä ne asiat joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa ne asiat joita en voi hyväksyä, ja viisautta
piilottaa niiden ihmisten henkiset ruumiit, jotka olen tänään
vittuillessani listinyt, koska he ovat ottaneet minua päähän.

Ja auta minua olemaan myös varovainen toisten varpaille
astumisen suhteen, koska voi olla, että ne varpaat ovat
yhteydessaä perseeseen, jota voin joutua huomenna nuolemaan.

Auta minua aina antamaan 100% työpanos
12% maanantaina
23 % tiistaina
40 % keskiviikkona
20 % torstaina
5 % perjantaina

Ja auta minua muistamaan... että kun minulla on todella huono
päivä ja näyttää siltä että kaikki ihmiset yrittävät vain vittuilla
minulle, niin tarvitsen 42 lihasta otsani rypistämiseen ja vain 4
lihasta ojentaessani keskisormeni ja haistattaessani heille
paskat.


HAUSKAA TYÖPÄIVÄÄ!

Elämä on kuin suklaarasia...Perjantai 26.01.2007 03:59

Monenmoista konvehtia mahtuu siihen rasiaan ja joskus tulee tietämättään otettua sellainen pahanmakuinen, joka päätyy puoliksi imeskeltynä roskiksen pohjalle...

Uuden luominen -oli se sitten piirtämistä, liikkumista tai kirjoittamista- vaatii usein onnistuakseen voimakkaan olotilan. Ilo, suru, onni tai vaikkapa rakkaus on paljon helpompi vangita kuviin, koreografioihin ja sanoihin kuin mitäänsanomaton arkifiilis...

Itselleni kirjoittaminen (liikunnan lisäksi) on monesti ollut helpotus ja henkireikä ulos ahdistavistakin tunnelmista. Pöytälaatikko on pullollaan runoja ja kirjoitelmia, joskus olennaisen on saanut tiivistettyä ihan vain pariin sanaan tai virkkeeseen.

Tällä viikolla opinahjossani oli keskustelua onnellisuudesta; mitä se on ja mitkä asiat siihen vaikuttavat. Muistiinpanoja tänä iltana lukiessani avautui paljon asioita, joiden piirteitä vasta nyt osasin tiedostaa. Aina ne ovat siellä olleet, niitä ei vain tule ajatelleeksi. Onni muodostuu asioista, joiden parissa ihminen kokee viihtyvänsä ja "olevansa kotonaan". Onnellisuus edellyttää valintoja ja joskus riskinottojakin - luopumista ja muutoksia.

Suurin osa läheisistä ihmisistäni jo tietävätkin vuodenvaihteessa tapahtuneesta paikkakunnanvaihdoksesta: Oulun lakeudet vaihtuivat Pieksämäen pienuuteen.
Näihin muutoksiin ja onnellisuuden tavoitteluun muuttonikin alunperin perustui. Halusin laajentaa mukavuusaluettani astumalla tutun ja turvallisen reviirini ulkopuolelle.

Aina ei kuitenkaan hyvältä ratkaisulta tuntuva valinta tuo tavoiteltua onnellisuutta.
Ensimmäiset viikot uudessa kaupungissa ja opinahjossa ovat osoittautuneet pahanmakuisiksi konvehdeiksi.

Tutustuminen uusiin ihmisiin ja sopeutuminen vaihtelevaan ympäristöön ei ole koskaan ollut minulle ongelma -etenkin jos vastassa on joukko samanhenkisiä ihmisiä. Varmasti siitä johtuen takaisku tällä saralla tuntuukin niin hämmentävältä ja sekavalta. Ensimmäistä kertaa oloni on irtonainen; sellainen, etten tunne kuuluvani mihinkään. Jo hyvissä ajoin ennen koulun alkua hommasin itselleni tutun harrastuksen liikunnan parista, mutta ominta omaani en päässyt toteuttamaan.

Erilainen huumorintaju ja tapa ymmärtää asioita tuntuvat ylitsepääsemättömältä muurilta itseni ja kohtaamieni ihmisten välillä. Joka päivä tuntuu, kuin olisin tullut kotoa käymään kylässä (jossakin vaiheessa vain kolahtaa, että se kyläreissu on 3 vuoden mittainen, ellen tee asioille pian jotain).

Annoin itselleni aikaa helmikuun puoliväliin, johon mennessä ensi syksyn opintokokonaisuuksiin tulee ilmoittautua. Haluan selvittää tuleeko visiittini kantamaan läpi loppuopintojen vai palaanko rakkaiden ystävieni ja tehokkaan opetustiimin pariin Ouluun. Listasin luennolla itselleni asioita, jotka minua täällä pidättelisivät ja asioita, joiden takia vielä kerran kannattaisi tavaransa pakata. Listasta tuli hyvin toispuoleinen. Hätiköidyistä ratkaisuista ei kuitenkaan koskaan mitään hyvää seuraa. Siksi maltan vielä avoimin mielin ja odottavin tuntein, josko jokin vielä loksahtaisi paikoilleen.

Mistä se tuoki kaiken tietää... Ö_öKeskiviikko 01.11.2006 00:20

Noniin. Annan sinulle kysymyksiä ja sinä käyt osoitteessa http://www.lintukoto.net/viihde/oraakkeli/ kyselemässä kysymykset oraakkelilta ja kirjoitat oraakkelin vastaukset tänne. HUOM! Saat muotoilla kysymykset haluamaasi kieleen, tyyliin tai murteeseen tai vaihtaa sana järjestystä, mutta kysymyksessä pitää olla sama juoni. Nyt kirjoittamaan.

1. Mikä minun nimeni on?
- Toivo

2. Missä asun?
- Kotona sängyn alla

3. Mikä olen?
- Olet Rooman keisari

4. Millainen olen?
- Oonko koskaan kertonut että oot aika kiva?

5. Kuka olen?
- Olet nörtti

6. Mikä on kaikista tärkeintä elämässäni?
- Panetus

7. Mikä on ollut kaikista turhinta elämässäni?
- Itsenäisyys

8. Mikä on arvokkain asia mielestäni maailmassa?
- Rakkaus on arvokkainta mitä on. Ja läheisyys.

9. Miltä näytän?
- Naiselta

10. Miltä tunnun?
- Hevoselta

11. Miltä maistun?
- Raikkaalta

12. Miltä tuoksun?
- Norsulta

13. Missä minun kuuluisi olla?
- Huussissa

14. Mikä minun kuuluisi olla?
- Kunnon hali auttaa aina

15. Mistä minut löytää?
- Ulkomailta

16. Miten minut tavoittaa?
- En ylläpidä mitään osoiterekisteriä

17. Minkä ikäinen olen?
- Liian nuori sulle

18. Mikä on sukupuoleni?
- Hän on Shemale

19. Montako henkilöä minun pitäisi haastaa tähän?
- Niin monta, että tarvitset varpaatkin avuksi

It is me! (tää oli kivis!^_^)Torstai 28.09.2006 06:16

Olen Mirjami Mustonen Pieksämäeltä.
Olen 25-vuotias pankkivirkailija ja harrastan sumo-painia.
Minulla on 7 lasta.
Hiukseni ovat siniset ja silmäni vaaleanpunaiset.
Kuuntelen örinäheviä, lempiartistini on Bryan Adams.
Minua parhaiten kuvaava adjektiivi on "kaunis".


Tee näin:
* Nimesi (2. nimesi ja lähimmän naapurisi sukunimi)
* Asuinpaikkasi (kaupunki, jossa viimeksi kävit junalla)
* Ikäsi (lisää oikeaan ikääsi lohjenneiden sormikynsiesi lukumäärä)
* Ammattisi (naiskäyttäjä kirjoittaa äitinsä ammatin, mieskäyttäjä isänsä)
* Harrastuksesi (harrastukset, joita et ikinä voisi harrastaa/sietää)
* Lapsiesi lukumäärä (montako hiusta lähtee päästäsi, kun vedät)
* Hiustenvärisi (tämän hetkinen paidanväri)
* Silmienvärisi (tämän hetkinen housujen väri)
* Musiikkimakusi (genre, jota et siedä)
* Lempiartistisi (tyyppi, kenen biisin kuuntelit viimeksi)
* Itseäsi parhaiten kuvaava adjektiivi (se adjektiivi, mikä lukee ensimmäisenä, kun kirjoitat googleen 2. nimesi ja "adjektiivi")

Kerran elettyäKeskiviikko 30.08.2006 23:57

Helteinen kesä alkaa vähitellen taittua syksyksi. Mukavat muistot ja kesäriennot ovat vielä tuoreina mielissä, antaen kantajilleen voimaa ja aihetta hymyyn arjen keskellä. Kadut kellastuvat putoilevista lehdistä, pieni ekaluokkalainen taapertaa sammion kokoinen reppu selässään koulusta kotiin - kenties pysähtyy leikkimään lätäkköön.

Katselen hymyillen ja rauhallisin mielin ympärilläni, kuin nopeutettuna filminä hääräävää maailmaa. Ulkoa päin on niin helppo nähdä, kuinka nauru ja rento lomatunnelma ovat vaihtuneet alati tihenevään askellukseen, törmäilyyn, äksyilyyn ja kurttuisiin otsiin.

Hymähdän. Oma kiireeni on lakannut päivän osalta. Koulun penkki on jälleen kulunut asetetun määrän ja ruutupaperi on täyttynyt tekstistä, jumppatytöt ovat saaneet jokapäiväisen liikunta-antinsa. Ilta pimenee.
Yöt eivät ole enää niin lämpimiä. Nukkumaanmennessä voi huoletta jo sulkea tuuletusikkunan ja kääriytyä paksun täkin alle piiloon pahaa maailmaa - hiljaisuuteen.

Minne ihmiset onnistuvat kätkemään kurtistelultaan ystävällisyyden, tunteet ja asiat, joilla loppujen lopuksi on oikeasti merkitystä?
Mitä tapahtuisi, jos jokainen pysähtyisi keskellä vilkkainta työpäivää ja uhraisi yhden kauniin ajatuksen hänelle, joka työhön lähtiessään unohti kauppalistan kotiin ja otti kiireessään sinunkin autosi avaimet? Yhden hänelle, jonka matematiikan vihko löytyi levällään etupihan lammikosta? Yhden heille kaikille, jotka päivittäin ajattelevat myös sinua - joille olet tärkeä, jotka eivät jätä yksin? Pysähtyisivätkö maailman rattaat, vai helpottaisivatko juonteet ison yrityksen johtajan kulmakarvoilta?

Alkavan viikon aikana olen saanut jälleen arvokkaan muistutuksen siitä, mitkä asiat elämässä menevät toisten edelle. Prioriteettini muovautui kärkikolmikon osalta täysin uuteen uskoon. Pysyäkseen elinvoimaisena ja jaksaakseen töiden ja koulun tuoman stressin, ihmisellä täytyy olla henkireikiä, joista ammentaa energiaa arjen koitoksiin. Hän tarvitsee rakkaitaan ja lähimmäisiään, kenties harrastuksia tai vaikkapa ihan vaan omaa aikaa vain itselleen.

Ennenkaikkea asioita, jotka tuovat iloa ja saavat nauramaan...

Tiedän nyt missä paikkani on ja mihin kuulun. En enää kanna murheita turhista asioista ja jaksan nauttia elämästä kiireenkin keskellä. Osaan iloita "omasta ajastani", enkä tee sitä yksin...minun henkireikiini mahtuu paljon rakkaita ihmisiä ja asioita.
Kotikin on siellä missä sydän on.