IRC-Galleria

http://www.timesonline.co.uk/tol/news/world/europe/article4812776.ece

Suomalaiset eivät oikein pidä Roger Boyesista. Kuitenkin rohkenen väittää miehellä olevan lukemisen ja ehkä sulattelemisenkin arvoisia pointteja nyky-Suomesta.

Rodzina Radio Marija / Moharowe berety
http://www.youtube.com/watch?v=ni_n--NkK_A

"Jos ihmiset todella tuntisivat toisensa, he eivät vihaisi tai idolisoisi toisiansa."
-Joku viisas joskus

(Lauselma ei erityisemmin liity päivän tapahtumiin.)

"Kaikkia muita alemmuudentunnon muotoja olen tuntenut, paitsi sitä että minulla olisi pieni kikkeli." -Esko Valtaoja

http://www.youtube.com/watch?v=6l_YPhdKEWg&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=hRqGU5bn-Sk

Republikaanit http://www.youtube.com/watch?v=Gg0darQB7r4

Obama http://www.youtube.com/user/BarackObamadotcom

Päätä itse kumpien vaalikamppanjakokoontumiset ovat jäätävämpää kuunneltavaa ja katsottavaa.

"The clan came out of Poland, like so many other families of Eastern Germany, at the time of the sad, vain wars. Legend maintains that it was noble in its day and Nietzsche himself liked to think so. The name, says Elisabeth, was originally Nietzschy. "Germany is a great nation," Nietzsche would say, "only because its people have so much Polish blood in their veins.... I am proud of my Polish descent."
http://www.geocities.com/danielmacryan/nietzsche1.html#para5

Olen Nietzschen kanssa aivan samaa mieltä mitä tulee Saksan jalkapallomaajoukkueeseen.

Törmäsin asiaan ensimmäisen kerran Norman Daviesin "Europe East & West":in esseeluvussa "German-Polish Camadamarie", jossa Davies, joka on sympaattinen molempia kansakuntia kohtaan, toivoisi näiden muistavan useammin yhdessä jakamiaan asioita kuin korostavan erojaan. Esimerkkeihin Davies nostaa mm. Nietzschen.

Asia tuli uudelleen ajankohtaiseksi kun vast'ikään "Näin puhui Zaranthustra":n lainattuani aloin pohtimaan arvoituksellista Nietzsche-nimeä. Nimi kuin moukari, loppumaton määrä konsonantteja peräjälkeen ladottuna kuin Jumalan työkalupakki levällään maan päällä, ja sitten vielä tuo "zs" ... Puola!

Sitten Googleen "nietzsche polish" ja havahtumiseni (ilmeiseen) saa vahvistuksensa.

Do widzenya.

Ei ole kysymys siitä onko monikulttuurisuus Suomelle vaihtoehto vai ei, niin vain tulee tapahtumaan viimeisen kahden vuosikymmenen koulutuspolitiikan ja vallitsevan globaalin järjestelmän seurauksena, ja Suomi tulee linkittymään osaksi yleisempää läntistä kehitystä.

Suomessa on nyt koulutettu jo pari sukupolvea johtajia ja muita asiantuntijoita. Useat nykysuomalaiset eivät ole valmiita koskemaan nk. paskaduuneihin. Niin kauan kuin paskaduuneja on olemassa jonkun täytyy nekin työt tehdä kun kaikkea ei voida tai haluta ulkoistaa halpatuotantomaihin. Maahanmuuttajista syntyy Suomeen uusi työtä tekevä alaluokka. Tämä tapahtuu aivan riippumatta minun tai sinun asennoitumisesta tulijoita kohtaan. Kaikki tapahtuu edellä luoduin ehdoin käytännön syistä.

Irlanti on esimerkki maasta joka on pystynyt osaltaan viisaan maahaanmuuttopolitiikkansa kautta nousemaan takapajulasta menestyjäksi. Toisenlaisen esimerkin monikulttuurista tarjoaa joka yö Pariisin maahanmuuttajaslummeissa palavat henkilöautot.

Syntyy myös uusia eettiisiä kysymyksiä. Maahanmuuttajataustaisten ihmisten lisääntyessä suorittavan tason töissä yritykset tulevat hyvin todennäköisesti huonontamaan työntekijöidensä palkkoja, joka kasvattaa yhteiskunnan sisäistä tuloerojen kuilua. Onko moraalisesti oikein että syntyy uusi etnis-sosiaalisin perustein määritetty luokkajärjestelmä? Mitkä ovat mahdollisuudet että maahanmuuttataustaiset ihmiset kykenevät tällaisessa järjestelmässä tuntemaan täyttä kuuluvuutta uuteen kotimaahansa? Ongelmia on tulossa, mutta ongelmat ovat vain osa kokonaiskuvaa. Ehkä tulevaisuus Euroopassa on etnisesti vastaavanlainen kuin se nyt on Yhdysvalloissa. Taloudellisesti helpoin tie saattaisi löytyä Kanadan mallista joka yhdistelee Yhdysvaltojen ja Euroopan järjestelmien parhaita puolia: suurta yrittäjänvapautta yhdistettynä kaikki kansalaiset kattavaan ja vaikeina aikoina pinnalla pitävään sosiaaliturvaan. (Juon tämän olueni Kanadalle.)

Kaczynskin veljesten ja PiS-puolueen valta murtui kun Tusk PO-puolueineen voitti vaalit lokakuussa 2007.

Hallitseva konservatiivipuolue PiS oli muodostanut hallituksen useiden populististen ja kansallismielisten pikkupuolueiden kanssa, ja onnistunut osaltaan jäädyttämään suhteet hyytävälle tasolle sekä suhteessa Berliiniin että Moskovaan mm. muistuttamalla naapureitaan jatkuvasti sodasta. Hallituspuolueet ryvettyivät jatkuvasti erinäisissä pikku skandaaleissa ja aina kun puolalaispoliitikkojen lausuntoja pääsi suomalaislehtiin oli kyseessä jälleen jotain typeryyden ilotulitusta (kuten hallituksen lapsiasiamies Ewa Sowinska: Teletapit altistavat lapset homoudelle) ja maassa toimi ääripuolalaiskatolinen radioasema Rodzina Radio Marija joka suolsi yleisölleen juutalais- ja homovastaista sanomaansa. Useat puolalaiset häpesivät silmät päästään maansa maineen puolesta ja monet nuoret pyörittivät päätään sille miten katolinen kirkko vieläkin sai -ja saa- massat liikkeelle.

Tuskin ja PO:n vaalivoiton jälkeen uusi liberaalikonservatiivinen hallitus aloitti välittömästi korjaustyöt Berliinissä ja Moskovassa. Uusi hallitus onkin onnistunut etenkin Berliinin suunnalla. Jotkut skismat tuntuvat kuitenkin enemmän tai vähemmän pysyviltä poikkeavien historiatulkintojen vuoksi tai ovat strategisia (ja sekä että).

Saksan entinen sosiaalidemokraattinen liittokansleri Gerhard Schröder, jonka isä oli kaatunut toisessa maailmansodassa itärintamalla, ajoi ystävyyspolitiikkaa Venäjän kanssa. Puolassa tällä nähtiin olevan myös strateginen luonteensa: Euroopan voimakkaimman talouden omaava Saksa hamusi monopolia energiayhteistyössä Venäjän kanssa. Venäjä on perinteisesti kunnioittanut enemmän voimaa kuin pienempiä naapureitaan. Schröder oli valmis tunnustamaan venäläisten mieliksi venäläiset historiatulkinnat, pyytämään anteeksi natsi-Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon, ja poseeraamaan hymysuin shakehands-kuvissa niin Jeltsinin kuin Putinin kanssa. Ja venäläinen kaasu virtasi Saksaan. Aloitettiin massiivisen kaasuputkihankkeen valmistelu joka tullee Itämeren läpi Venäjältä Saksaan ohittaen näin Baltian maat ja Puolan, jotka puolestaan protestoivat jäädessään osingoitta suurten sopimuksissa.

Uusi liittokansleri Angela Merkel ja Saksan konservatiivihallitus ovat tehneet hiljaista mutta päättäväistä työtä Saksan vallan kasvattamiseksi, etenkin Euroopan unionin sisällä. Merkel on Schröderiä pragmaattisempi Venäjä-suhteessa, hän on kuitenkin myös kiusallisempi vaihtoehto Puolalle. Merkel ei juuri nöyristele Saksan historian vuoksi, ja hän on lähellä piirejä, jotka ajavat Puolasta sodan jälkeen karkoitettujen saksalaisten asiaa. Puolalaiset vastaavat loogisesti muistuttamalla asioiden syy-seuraussuhteista ja valitettavasti myös natsi-korttia on vilauteltu. Tätä nokankoputtelua Tuskin kuvaan tulo on saanut aisoihin ja normalisoitua Varsovan ja Berliinin suhteita.

Sama näytti aluksi pätevän joissain määrin myös Venäjään, mutta Georgian sota näkyy taas välittömänä suhteiden huonontumisena. Tuskin hallitus oli edeltäjäänsä vähemmän myötämielinen Yhdysvaltain ohjuspuolustuskilpihankkeelle Puolan maaperälle, ja jopa uskaltaui painostamaan Yhdysvalloilta sotilasteknologista avustusta tietäessään Bushin hallinnon ajan ajaa hankkeitään läpi käyvän vähiin.
Venäjän interventio Etelä-Ossetiaan ja muuallekkin Georgiaan sai puolalaiset solmimaan ohjuspuolustussopimuksen pikimiten ja lehdestä saatettiin katsella kuinka ulkoministeri Sikorski tarjosi sopimuksen kunniaksi kollegalleen Ricelle pikarin georgialaista viiniä.