IRC-Galleria

MasterTool

MasterTool

Pierdolenie o Szopenie

Selaa blogimerkintöjä

Ross Kemp: On Gangs - PolandMaanantai 21.06.2010 01:30

http://video.google.com/videoplay?docid=8831046128904338535#

Toinen hyvä dokumentti puolalaisen jalkapallohuliganismin sisältä. Jos sinulla on kolme varttia vapaata aikaa, kannattaa uhrata se tähän. Tätä ei voi selittää pelkästään sanoilla, se täytyy nähdä.

"Maailman vaarallisin päihde"Sunnuntai 13.06.2010 20:42

http://huumeongelma.blogspot.com/

Kirjoittanut: Charlie Brooker (The Guardian). Olisipa tämän tason kolumnisteja enemmänkin.
Suomentanut: Guttersniper (blogin ylläpitäjä). Tekstin elävyydelle hyvin oikeutta tekevä suomennostyö.

Israel-vihan logiikkaLauantai 12.06.2010 14:12

Israel-vihaaja rakastaa "tunnustaa Israelin synnit". Kaikki mitä Israel tekee otetaan henkilökohtaisesti, siitä mitä muut tekevät vaietaan.

Israelin-Hizbollahin sodan 2006 jälkeen tänne IRC-Gallerian ”Israelia vastaan”-yhteisön kuvaukseen lisättiin "Israelin sortavan libanonilaisia". Kertooko tämä enemmän siitä mitkä tahot libanonilaisia sortavat ja ovat sortaneet (=Syyria ja Hizbollah) vai Israelin vastustajien pikkuisen vinoutuneesta asioiden tajuamisesta? Tämä kertoo myös siitä, että Israelin vastustusta harrastavaa ei kiinnosta se, että libanonilaisia sorretaan ja että sortajat ovat muuttaneet maata, joka ennen oli alueella suhteellisen vapaa ja liberaali, islamilais-fundamentalistiseen suuntaan jossa kansalaisoikeuksia rajoitetaan ahdasmielisten oppien perusteella. Häntä kiinnostaa asia vain siltä kannalta jos Israel on tehnyt sotilasoperaation alueella ja kuinka asian voisi kääntää Israelia vastaan.
Toivonkin että Israel tekisi jonkin pienen operaation Kurdistanin alueella, näin saataisiin edes väliaikaista huomiota heidän hätäänsä. ”Vapauden laivasto”-jutun mediahysterian aikana Turkki on taas raidannut yhden kurdikylän Irakin vastaisella rajalla ja sotalaivastollaan asiassa uhitellut Iran on salassa teloittanut ainakin viisi ihmistä syytettynä poliittisesta toiminnasta, neljä näistä oli kurdeja joukossaan nuori nainen Shirin Alam Holi. Iran teloittaa jopa satoja ihmisiä vuosittain, myös alaikäisiä tyttöjä ja poikia.
Viimeisimmässä IHH-jutussa Israel-vihaajan logiikka näkee asian niin, että erittäin brutaalit israelilaissotilaat kylmästi murhasivat viattomia rauhanaktivisteja (=yhdeksän turkkilaisen IHH-järjestön jäsentä sai Mavi Marmaralla surmansa). Mavi Marmaran tapahtumista jokainen voi tietysti vetää omat johtopäätöksensä. Mielessä kannattaa kuitenkin pitää, että Turkki on myöntänyt sen mistä Israel sitä tapauksessa on syyttänyt: Mavi Marmaran väki väijytti laivaantulleet Israelin sotilaat. Seitsemän israelilaissotilasta haavoittui, kaksi näistä vakavasti. Tämä johtuu siitä, että Israel oli varautunut ensisijaisesti käyttämään pehmeää voimaa ja sotilaiden ykkösaseena oli paintball-aseet, jotka käsissään he nousivat alukseen. Vara-aseina heillä oli pistoolit.

Keitä Gazaan sitten oli pyrkimässä? Kaikki otokset Hesarin 06.06.2010 taustajutusta ”Saattue Gazaan” http://www.hs.fi/verkkolehti/sunnuntai/20100606/artikkeli/1135257358593:

"Gazaan pyrkineissä avustuslaivoissa oli aktivisteja joka makuun: tiukan linjan turkkilaisia, patsastelevia europoliitikkoja ja ruotsalaisia vasemmistotaiteilijoita. ...
Kun IHH tuli mukaan Freedom Flotillaan, projekti alkoi toden teolla kiinnostaa muitakin muslimimaita. Joukkoon liittyi korkean tason tukijoita esimerkiksi Indonesiasta, Malesiasta, Qatarista, Kuwaitista, Algeriasta ja Jordaniasta. Malesian entinen autoritäärinen ja Israelin-vastainen pääministeri Mahathir Mohamad lahjoitti saattueelle 300 000 euroa. Kuwaitin emiiri taas kustansi kokonaisen rahtialuksen."


Mavi Marmaran tapahtumien aikajana:
1) Israelin laivasto ottaa yhteyden alukseen ja kertoo realiteetit: http://www.youtube.com/watch?v=qKOmLP4yHb4&feature=channel
2) Turkkilaiset IHH-aktivistit pyrkivät estämään laivaan nousun (kuvattu Mavi Marmaran kannelta): http://www.youtube.com/watch?v=dQuB8XmRKZ4&feature=related
3) Israelin sotilaat nousevat aluksen herhiläispesään ja saavat kuuman vastaanoton (kuvattu Israelin merivoimien aluksesta): http://www.youtube.com/watch?v=i9DiczGv4zg
4) Ovea avaamaan pyrkivää sotilasta puukotetaan kolme kertaa takaapäin: http://www.youtube.com/watch?v=vwnlTHeCcxY
5) Näiden tapahtumien jälkeen Israelin sotilaat avasivat tulen ja yhdeksän turkkilaista IHH:n jäsentä sai surmansa.

Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi arvioi Israelin toimet laillisiksi, mutta toivoo asiasta kansainvälistä tutkimusta todeten samalla kuitenkin sen tosiasian että Israel ei luota saavansa puolueetonta kohtelua YK:ssa eikä siksi YK:n tutkimuksiin suostu.
Tässä klippi asian käsittelyyn YK:ssa ja Israelin edustajan vastaus (kannattaa katsoa ymmärtääkseen Israelin asemaa YK:ssa ja nähdäkseen millaiset ihmisoikeuksien ihmemaat ovat Israelia kovimmin sanoin tuomitsemassa):
http://www.youtube.com/watch?v=CHFlP6dpNaM

Turkkilainen IHH-järjestö: http://en.wikipedia.org/wiki/IHH_(%C4%B0nsani_Yard%C4%B1m_Vakf%C4%B1)

Israel, Palestiina ja YK: http://en.wikipedia.org/wiki/Israel,_Palestine,_and_the_United_Nations

Peace. Se on siellä jossakin.

"Kurdien kohtelusta vaietaan"Perjantai 04.06.2010 13:10

Liitän seuraavan kirjoituksen tänne blogiini, koska katson asian olevan verrattain uutispimennossa:

"HS - Mielipide - 25.5.2010 - 2333 merkkiä - 1. painos

Kurdien kohtelusta vaietaan

Iran teloitti 9.5. viisi poliittista vankia, joista neljä oli kurdeja. Vuosi sitten Iranin teloittaessa alaikäisen nuoren naisen, Delara Dalabin, Iranin Suomen-suurlähettiläs kutsuttiin kuultavaksi ulkoministeriöön. Nyt ministeriö on ollut hiljaa, eikä teloituksia ole uutisoitu suomalaisessa mediassa. Tapahtumaa ovat protestoineet vain kurdit Iranin suurlähetystön edustalla vahvasti poliisin vartioimina.

Suomen ulkopoliittisena linjana näyttää olevan vaikeneminen Iranin poliittisesti motivoiduista teloituksista.

Teloitetuista Farzad Kamangarin asianajaja Khalil Bahramian puhui vuosi sitten eduskunnan ihmisoikeusryhmän järjestämässä seminaarissa. Bahramianin mukaan Kamangarin oikeudenkäynti kesti viisi minuuttia, näyttöä syyllistymisestä rikokseen ei esitetty eikä tuomiota perusteltu.

Farzad Kamangar oli opettaja, ammattiyhdistys- ja ihmisoikeusaktivisti sekä toimittaja. Hänellä ei ollut poliittista asemaa. Kamangarin itsensä mukaan hänet pidätettiin Teheranissa, kun hän oli tapaamassa poliittisesti aktiivista veljeään. Vankeudessa häntä kidutettiin. Amnesty kiinnitti vuosia huomiota hänen tapaukseensa.

Pääasiassa kurditurvapaikanhakijoita avustavana asianajajana olen usein havainnut Maahanmuuttoviraston hylkäävän Iranin kurdien turvapaikkahakemuksia ja käännyttävän heitä perusteena poliittisen toiminnan vähäisyys, vaikka hakijan kertomukseen luotettaisiinkin. Usein perustellaan, ettei hakijaa ole tuomittu, pidätetty tai kidutettu. Iranin hallitukselle välitetään signaali, että satunnaisista suurlähettilään puhutteluista huolimatta Iranin hallituksen politiikkaa ei tuomita, kun se koskee kurdeja. Ennen pidätystään Farzad Kamangar olisi tuskin saanut Suomesta turvapaikkaa, koska hän ei kuulunut minkään puolueen johtoon.

Suomen hallituksen linjana on antaa kurdien asuttamien valtioiden menetellä heidän suhteensa kuten parhaaksi näkevät. Ilmeisesti ulkomaankauppaan liittyvien taloudellisten intressien vuoksi kurdeihin kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista vaietaan. Tämä asettaa kyseenalaiseksi myös kurdien turvapaikkapäätöksissä omaksuttujen linjausten todelliset syyt ja väitteet turvapaikanhakijoista onnenonkijoina.

VILLE PUNTO ASIANAJAJA
HELSINKI"

Tausta: http://users.jyu.fi/~aphamala/pe/issue3/kurd-ale.htm#human

"Leikkiä ja vaaraa" -Kristian SundqvistLauantai 29.05.2010 18:09

http://www.hs.fi/verkkolehti/urheilu/20100529/artikkeli/Leikki%C3%A4+ja+vaaraa/1135257171327

"Leikkiä ja vaaraa
Kristian Sundqvist

Puolassa ei kannata ryhtyä parturiksi. Etenkin nuorten miesten hiukset kun ovat yleensä mallia siili ja päät raakataan kotioloissa.

Puola on viime vuosina kerännyt kyseenalaista mainetta jalkapallohuliganismin mekkana.

YouTube-videot kovaotteisista mellakkapoliiseista, teräshäkkeihin suljetuista faneista ja yleisestä riehunnasta eivät edusta sellaista Puola-kuvaa, jota valtaapitävät haluaisivat maailmalle lähettää.

Jalkapallohuliganismi lyö Puolassa kättä uusnatsismin ja siihen liittyvän rasismin kanssa. Suurin osa katsojista ei varmaankaan ole rasisteja, mutta katsomokulttuuri flirttailee rasismin kanssa.

Englannin alasarjoissa on perheenisilläkin usein valkoiset Lacosten tennarit ja esimerkiksi Stone Islandin pusero. Kyseinen sotisopa on merkki kuulumisesta niin sanottujen kasuaalihuligaanien suureen perheeseen. Kasuaalit eivät kanna seuransa värejä, vaan tiettyjen valmistajien merkkivaatteita.

Kun suomalaiset ja venäläiset jalkapallokannattajat ottivat viime kesäkuussa yhteen Mannerheimintiellä, kannettiin Suomen fanikulkueen kärjessä Stone Islandin logolla varustettua lakanaa. Haluttiin olla osa huligaaniperhettä, lakanassa luki "Time for Heroes".

Friedrich Nietzsche kirjoitti, että aito mies tahtoo elämältään leikkiä ja vaaraa. Jalkapallohuliganismin kanssa flirttaileminen tarjoaa molempia.

Olen tänä keväänä Lontoossa marssinut pahamaineisen Millwallin loppuunmyydylle stadionille poliisisaattueessa.

Valkoiset tennarit jalassa ja oikeaa logoa kantava paita päällä ei olo tuntunut vieraalta, vaan pelottavan hyvältä. Nietzsche tiesi mistä puhui.

Englannissa suvaitaan aikuisten miesten huligaanileikkejä tiettyyn pisteeseen saakka, mutta katsomorasismin osalta vallitsee nollatoleranssi. Siinä kelpo ohjenuora Puolalle ja Suomellekin, jotka ottavat tänään Kielcen maaottelussa yhteen.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja kirjailija."

Oli pakko laittaa tämä artikkeli tänne, koska keskustelin juuri eilen illalla lontoolaisen vaihtarin kanssa jalkapallohuliganismista ja hän toi Englannin pahimpana esimerkkinä esiin juuri Millwallin. Millwallin fanien käytös vastaa siis todennäköisesti suurinpiirtein Puolan futisskenen keskimääräistä toimintaa.

Kuvassa puolalaisia huligaaneja.

Tausta: http://en.wikipedia.org/wiki/Football_hooliganism_in_Poland
http://www.hs.fi/verkkolehti/kotimaa/20100515/artikkeli/1135256849801
Quote
"Biaudet'n poliittisuus herättää runsaasti närää
Oikeuskansleri tutkii, valittiinko vähemmistövaltuutettu lainmukaisesti.

Hanna Kaarto
HELSINGIN SANOMAT

Eva Biaudet valittiin vähemmistövaltuutetuksi viime viikolla.

Oikeuskansleri selvittää, oliko Eva Biaudet'n (r) valinta vähemmistövaltuutetuksi lainmukainen.

Kantelun oikeuskanslerille jätti perjantaina Pakolaisneuvonnan lakimies Husein Muhammed, joka oli myös hakenut vähemmistövaltuutetun virkaa.

Hallitus nimitti Biaudet'n virkaan runsas viikko sitten. Viran kelpoisuusehtona on lain mukaan ylempi korkeakoulututkinto. Oikeustieteen ylioppilas Biaudet haki virkaa ja sai vapautuksen tästä vaatimuksesta.

Biaudet'n valinnassa painotettiin hänen poliitikkokokemustaan ja Etyjin ihmiskaupan vastaisessa työssä saamaansa osaamista.

Vähemmistövaltuutetun virkaa haki 31 ihmistä. Biaudet'n valinta on Helsingin Sanomien tietojen mukaan herättänyt kovaa arvostelua muidenkin hakijoiden parissa, mutta Muhammedin lisäksi muut eivät ole halunneet kertoa asiasta omalla nimellään.

Biaudet'n valinta tehtiin Eurooppa- ja maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin (r) alaisuudessa, mikä on herättänyt epäilyn poliittisesta virkanimityksestä. Biaudet'lla on takanaan ura Rkp:n kansanedustajana ja ministerinä.

Muhammedin mukaan Biaudet'n työkokemus ei ole mitenkään ylivertainen muihin hakijoihin nähden. Hänestä on "mahdoton kuvitella", että poliittinen tausta ei olisi vaikuttanut valintaan.

Lain mukaan vähemmistövaltuutetun on oltava riippumaton.

Närää

herättää sekin, että Biaudet ei ole vielä kertonut, aikooko hän pyrkiä eduskuntaan ensi vuoden vaaleissa. Hän sanoi keskiviikkona Helsingin Sanomille, että harkinta on vielä kesken, mutta ehdokkuus näyttää epätodennäköiseltä uuden viran vuoksi.

"Nyt minulla ei ole poliittista postia, joten olen päivänpolitiikan ulkopuolella rkp:läisyydestäni huolimatta", Biaudet puolustatui.

Rkp:n

varapuheenjohtaja Nils Torvalds myöntää, että Biaudet'n nimityksessä on kiusallisia sävyjä. Torvalds on ulkoministeriön alaisen kansainvälisen ihmisoikeusasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja.

Biaudet kommentoi hyvin kriittisesti nimityksensä jälkeisenä päivänä Hufvudstadsbladetin haastattelussa Sdp:n viimeaikaisia maahanmuuttolausuntoja.

"Toivon todella, että sosiaalidemokraatit eivät aio omaksua perussuomalaisten maahanmuuttajavihamielistä roolia", Biaudet sanoi lehdessä.

"Se tapa, jolla hän kommentoi, oli kiusallisella tavalla poliittinen", Torvalds sanoo. Torvaldsin mukaan myös Biaudet'n päätös pyrkiä eduskuntaan olisi myös "erittäin kiusallinen".

Biaudet'n valinta sen sijaan ei Torvaldsin mukaan ollut poliittinen. "Sellaista virkaa, joka kuuluisi läänityksenä jollekin puolueelle, ei voi olla. Se ei ole läänitys, Jumalan kiitos."

Tästä on kyse

Vähemmistövaltuutetun virassa vaaditaan ylempää korkeakoulututkintoa.

Eva Biaudet sai oikeustieteen ylioppilaana erivapauden hakea virkaa.

Hallitus nimitti Biaudet'n virkaan, sillä hänen laaja ja monipuolinen kokemuksensa katsottiin parhaaksi hakijoiden joukosta.
end of quote
Tässä itseni kanssa hyvin samaa mieltä olevan mielipidekirjoittajan teksti. Kaksikielisyys on poliittinen käsite. Todellisuus on monikielinen.

http://www.hs.fi/verkkolehti/mielipide/artikkeli/1135256568957

"Ruotsin kieli samalle viivalle kuin muut vähemmistökielet
Visa Kurki

Suomi ei ole kaksikielinen maa. Suomi on vähintään kuusikielinen maa, jos laskemme kielet, joita maassamme on puhuttu yli sata vuotta: koko maassa suomea, länsirannikolla ruotsia, Lapissa ja Helsingissä inarinsaamea, koltansaamea ja pohjoissaamea sekä ympäri maata romania. Nyky-Suomessa tulisi ottaa mukaan myös venäjä, jota puhuu yli 50 000 ihmistä, ja 10 000 somalin puhujaa.

Nämä kaikki tarvitsisivat palveluita omalla kielellään. Esimerkiksi saamelaisilla pula on suorastaan huutava. Huutoon vastaaminen on kuitenkin vaikeaa, liki mahdotonta.

Inarin kunta Lapissa on nelikielinen: sen kielet ovat suomi, pohjoissaami, inarinsaame ja koltansaame. Ruotsinkielisiä kunnassa asuu reilut kymmenen.

Onko todella järkeä, että inarilaiset opiskelevat ruotsia ruotsinkielisiä palvellakseen, kun lähin edes osaksi ruotsinkielinen kunta Kokkola on 700 kilometrin päässä?

Samaan aikaan Inarissa pieni 300 puhujan koltansaamelainen vähemmistö kirjaimellisesti kamppailee olemassaolostaan. Kunnat eivät pysty järjestämään lain määräämiä peruspalveluita saameksi, koska saamea osaavaa henkilöstöä ei ole.

Tätä taustaa vasten pakkoruotsi ja virkamiesten ruotsin kielen taitovaatimukset tuntuvat suorastaan järjettömiltä. Tilanne muuttuu vielä kohtuuttomammaksi, jos kaavailut pakkoruotsin alkamisesta jo viidennellä luokalla toteutuvat.

Samalla maamme todelliset vähemmistökielet jäävät entistä heikompaan asemaan. Näin köyhdytämme jatkuvasti maamme kielellistä perintöä ja moninaisuutta.

Toisen kotimaisen kielen pakollisen opiskelun sijaan pitäisikin voida valita toinen, kolmas, neljäs tai mikä tahansa kotimaisista kielistämme.

Voi toki väittää, että pakkoruotsin poistaminen tekisi karhunpalveluksen niille nuorille, jotka innokkaina virkamiehenalkuina törmäisivät ruotsin kielen taitovaatimuksiin.

Ratkaisu ongelmaan on yksinkertainen: Lakkautetaan nykyinen järjestelmä, joka vaatii ruotsia lähes koko virkamieskunnalta ja jonka seurauksena kaikki osaavat ruotsia paperilla mutta hyvin harva käytännössä. Sen sijaan viranomaisyksiköitä tulisi velvoittaa palvelemaan kaikilla kielillä, joita alueella laajasti puhutaan.

Lakia vain korjattaisiin vastaamaan sitä, mihin viranomaiset jo pyrkivät venäjänkielisessä Itä-Suomessa ja saamelaisten kotiseutualueella Lapissa.

oikeustieteen ylioppilas
Turku"

Minne menet keskinen Itä-Eurooppa?Tiistai 27.04.2010 15:14

Unkari
http://www.youtube.com/watch?v=7LPQwemF2po Magyar Garda "Jos vastustat meitä, vastustat Unkarin kansaa."

Puola
http://www.youtube.com/watch?v=ni_n--NkK_A Uskolliset uskovaiset. Kansallismielisen(kiihkoisen?) katolisen organisaation perusjäseniä. Puolassa on paljon kirkkorakennuksia, ja lähes aina pystyin löytämään Rodzina Radia Maryjan tapaamisaikataulut kirkkojen ilmoitustauluilta.
http://www.youtube.com/watch?v=-_tbIzpu-K8 Homoseksuaalisuus. (Täytyykin joskus osallistua seksuaalivähemmistöjen marssiin Puolassa.)
http://www.youtube.com/watch?v=e-8gy1K1pjI Juutalaisviha ilman juutalaisia. Antisemiittisen graffitin määrä on masentava ilmiö Puolassa, joka paljolti liittyy maan ikävään tilanteeseen jalkapallofanikulttuurin kanssa. Koosteen graffitit on kuvattu vain yhden kaupungin, Lódzin, kaduilta. Ilmiön yleisyys tuli itselleni pienenä shokkina, kun asuessani Krakovassa kävelin Szlak-kadulta noin 1km matkan Vanhaa Kaupunkia ympäröivälle Planty-puistolle pystyin jo tällä matkalla laskemaan muutamia juutalaisvastaisia seinäkirjoituksia kuten "Jebac Zydzew" (=Vitun jutkut). Maan jalkapallon taso on kehnohko, mutta fanit sitä vastoin ovat suuriegoisimpia öykkäreitä mitä löytää saattaa, ja jonkun tilaston mukaan Euroopan rasistisimmat jalkapallofanit löytyvätkin juuri Puolasta, tähän on valitettavan helppo yhtyä.

Tulen surulliseksi kun ajattelen Unkarin tilannetta. Tietysti Magyar Gardan voima on paljolti oire siitä piinallisesta talouskurimuksesta, jossa Unkari rämpii. Unkari aloitti alueensa taloudellisena moottorina sosialismin murtuessa, nyt se pitää häntää. Magyar Garda tarjoaa yksinkertaisia ratkaisumalleja ja selviä viholliskuvia, se vetoaa unkarilaisten kansalliseen ylpeydentuntoon. Vihollisia ovat romanit, joita he ahdistelevat järjestäytyneesti, murhiakin on tapahtunut ainakin keväästä 2009 alkaen, sitten tietysti juutalaiset, johon kuuluu koko antisemiittinen peruspaketti (kommunistisionistiverenimijäsaatanajne), kaikissa maissa tuttu pääkaupunki-muu maa -antagonismi kulkee gardalaisten suussa Jewdapest vs Unkari vastakkainasetteluna. Jos varallisuus sallii matkaan jälleen syksyllä Budapestiin.

Puolassa ei Magyar Gardaa vastaavaa liikettä ole, ja toisin kuin Unkarissa, Puolassa talouskehityksen suunta on ylöspäin. Väittäisin kuitenkin, että puolalainen mentaliteetti on konservatiivisempaa (ja kansalliskiihkoisempaa) laatua kuin naapureidensa, ja siten se mitä jossain muualla pidettäisiin jo äärioikeistolaisena ilmaisuna on Puolassa vielä enemmänkin mainstreamin piirissä. Veikkaisin esimerkiksi että jos Saksassa (poislukien uusnatsien uudelleenmiehittämä talousvaikeuksista ja työttömyydestä kärsivä Itä-Saksa) kaupunkien kadut olisivat yhtä täynnä "Kuolema juutalaisille" ynnä muita vastaavia sloganeita olisi asiasta mahdollisesti tehty lehtijuttu edes jossain. Pystyn ymmärtämään unkarilaisten vihaa hieman paremmin kuin puolalaisten; Unkarissa pystytään sentään osoittamaan selkeät todelliset vihan kohteet: Unkarissa on miljoona romania, Unkarissa on kymmeniätuhansia juutalaisia, Unkarin rajoja on maailmansotien jälkeen leikattu siten, että tämän päivän Unkari on ympäröity unkarilaisilla, jotka elävät enemmän ja vähemmän sorrettuina vähemmistöinä Romaniassa, Slovakiassa ja Serbiassa. Puolalaisilta vastaavat tekijät puuttuvat, rajat ovat sodan jälkeen tehty etnisesti yhdenmukaisiksi, romaneita on Itä-Euroopan mittapuulla vähän ja juutalaisia ei enää lähes lainkaan vuoden 1968 antisionistisen kampanjan seurauksena, jolloin kymmenet tuhannet juutalaiset pakotettiin allekirjoittamaan yhdensuuntainen lähtöpassi jossa luki määräpaikkana Israel (todellisuudessa vain vähemmistö meni Israeliin, suurin osa Ranskaan ja Ruotsiin), puolalainen viha toimiikin oman ahtaan maailmankuvansa sisällä.

Entisen Itä-Euroopan kansoilla riittäisi minusta vielä peiliinkatsomista mitä tulee Holokaustiin. Nyt on paljon suositumpaa puhua siitä mitä kommunistit tekivät meille. Tietysti peiliin ei ole mukavaa katsoa kun myös omat kädet ovat veressä siitä kuinka innokkaasti natseja avustaneet puolalaiset, unkarilaiset, baltit, slovakit, ukrainalaiset ja romanialaiset osallistuivat omatoimisen vapaaehtoisesti kuuden miljoonan juutalaisen ja kahden miljoonan romanin kansanmurhaan. Ja tämän suuren verityön kaiku kuuluu yhä Unkarin kaupunkien kaduilla maihinnoususaappaiden kopseena ja puolalaisilla jalkapallostadioneilla... Tulee mieleen että se kaikki on mahdollista uudestaan, tarvitaan vain ne samat vääristyneet olosuhteet.

Ps. Nyt on pakko nostaa hattua Paavo Lipposelle, joka puhuessaan romanikonferenssissa tänä vuonna, halusi teettää selvityksiä siitä kuinka paljon Holokausti on vaikuttanut romanien huonoon asemaan ja saattaa Holokaustia tietoisuuteen romanien kansanmurhana vastaavasti kuin se tunnetaan juutalaisten kansanmurhana. Toinen selkeä, Suomenkin kaupunkien kaduilla näkyvä, tekijä on sosialismin murtumisen jälkeen Itä-Euroopan romaneita kohdannut häviäjän asema: sosialismin täystyöllisyydestä hetkessä täystyöttömyyteen, köyhyyteen ja rikollisuuteen. Kaikki eivät voittaneet sosialismin kadottua vain kuukausissa Itä-Euroopan kansojen yltä.

Sitten vielä pientä valonpilkahdusta juutalaisuuden paikasta Puolan sisäisessä todellisuudessa: http://www.youtube.com/watch?v=qTgaxUBSp0g&feature=related

Kuva: Resovia Rzeszówin kannattaja-aitio Puolan liigassa pelatusta pelistä 04.05.2010. Bannerissa lukee "Kuolema koukkunokille"
http://www.hs.fi/verkkolehti/talous/artikkeli/1135256393664

"Joukkoälyn käyttö yleistyy USA:n yrityksissä
Kuluttajat otetaan mukaan tuotteiden suunnitteluun.
Tanja Aitamurto

T-paitoja valmistava Threadless hyödyntää suunnittelussaan aktiivisia internetin käyttäjiä.


SAN FRANCISCO. Suurten joukkojen hyödyntäminen osana yritysten liiketoimintaa yleistyy Yhdysvalloissa. Joukkoälyn käyttö perustuu ajatukseen, että suuri määrä ihmisiä tuottaa parempaa jälkeä kuin parhaimmatkaan asiantuntijat yksin.

Joukkoälyä sovelletaan monella alalla: pörssikurssien ennustamisessa, hyväntekeväisyydessä, viestintäkampanjoissa ja vaatteiden suunnittelussa.

Ilmiön mukana on tullut uusia termejä, kuten joukkoistaminen (crowdsourcing), jonka avulla joukkoälyä kanavoidaan erilaisiin tehtäviin.

Joukkoistamisessa kuka tahansa voi osallistua tuotteen tekemiseen tai ongelman ratkaisuun.

Yksi joukkoistamisen menestystarinoista on chicagolainen t-paitayhtiö Threadless, joka kutsuu ihmisiä verkossa t-paitakuosiensa suunnitteluun. Idea toimi näin: Kuka tahansa voi suunnitella kuosin, joka julkistetaan yhtiön internetsivuilla.

Eniten ääniä saaneet kuosit laitetaan tuotantoon. Suosituimpien t-paitojen suunnittelijat saavat palkkion, ja paidat myydään verkossa.

Ehdotuksia t-paitojen kuoseista virtaa satoja päivässä, ja paitoja myydään yli 100 000 kappaletta kuukaudessa.

Viime vuonna liikevaihto oli 30 miljoonaa dollaria (23 miljoonaa euroa).

Kuka tahansa, myös amatöörisuunnittelija, voi suunnitella kuosin. Sen jälkeen kuka tahansa voi äänestää haluamaansa kuosia.

Threadless poikkeaa siten perinteisestä liiketoiminnasta, jossa valmistaja tuo markkinoille ammattisuunnittelijan tekemän vaatteen, eikä kuluttajalla ole prosessiin sananvaltaa.

Threadlessin mallissa äänestäminen korvaa perinteisen markkinatutkimuksen.

Hukkatuotantoa ei juurikaan tule, koska t-paitoja, joilla ei ole kysyntää, ei laiteta tuotantoon. Yrityksellä ei ole juuri markkinointikuluja, koska t-paitakuosien ympärille kokoontunut lähes miljoonan ihmisen verkkoyhteisö hoitaa markkinoinnin levittämällä sanaa yhteisöpalveluissa.

Suuret yritykset, kuten kuluttajatuotejätti Procter&Gamble ja lääkeyhtiö EliLilly, joukkoistavat erilaisia tehtäviä InnoCentive-yrityksen kautta.

Kuka tahansa voi ratkaista tehtävän ja saada siitä 10 000–100 000 dollarin palkkion. Palkkioita on jaettu yli kolmella miljoonalla dollarilla.

Yritykset ovat oivaltaneet joukkoliikkeen voiman myös kampanjoissa ja tuotekehittelyssä. Esimerkiksi kahvilaketju Starbucks ja tietokoneita valmistava Dell ovat menestyksekkäästi joukkoistaneet ideoita kampanjoissaan.


Jutussa on käytetty lähteenä James Surowieckin kirjaa Wisdom of Crowds: Why the Many Are Smarter Than the Few and How Collective Wisdom Shapes Business, Economies, Societies and Nations, sekä Jeff Howen kirjaa Crowdsourcing: Why the Power of the Crowd Is Driving the Future of Business."

http://www.hs.fi/verkkolehti/talous/artikkeli/Joukkoistaminen++avaa+ovet+kaikille/1135256393732

"Joukkoistaminen avaa ovet kaikille
Tanja Aitamurto

Joukkoälyä tutkinut amerikkalainen kirjailija ja toimittaja James Surowiecki määrittelee neljä asiaa, joita joukko tarvitsee ollaakseen viisas.

Joukolla on oltava kirjavat mielipiteet, ja joukon on oltava itsenäinen, eli yksilöt eivät saa ottaa liikaa vaikutteita toisiltaan. Joukon tiedon pitää myös olla hajautunutta: tiedon pitää olla sekä erikoistunuta että paikallista.

Lisäksi vaaditaan koostamista eli mekanismia, jolla yksittäiset arviot muunnetaan yhteiseksi päätelmäksi.

Joukkoistamisessa tehtävä avataan kenelle tahansa. Joukkoistaminen on ikään kuin vapaa kutsu kaikille osallistua.

Joukkoistamisen alkujuuret jäljitetään usein suomalaisen Linus Torvaldsin ja hänen Linux-käyttöjärjestelmänsä avoimen lähdekoodin menestykseen. Torvaldsin apuna järjestelmää teki suuri joukko vapaaehtoisia ohjelmoijia."
http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Katyn+kohoaa+historian+sumusta/HS20100418SI1KU03a7m?free=katyn&date=20100415&advancedSearch=&

ESSEE
"Katyn kohoaa historian sumusta

Traagisen lentoturman ansiosta tavallisetkin venäläiset saavat vihdoin tietää, mitä tapahtui Katynin metsässä 1940.

VIKTOR JEROFEJEV
Joka kerran Puolaan saapuessani näen silmieni edessä taivaallisen näyn: Puolan itätaivaalle on kirjoitettu suurin verisin kirjaimin KATYN. Kirjaimet tihkuvat verta, joka pisaroi maahan.

Tämä sana näyttää jo kauan sitten siirtyneen politiikan, historian ja sivilisaatioiden yhteentörmäyksen alueelta toiseen ulottuvuuteen, villiintyneen, kuten voi villiintyä hedelmäpuu, muuttaa muotoaan aivan kuin pahanlaatuisen syöpäkasvaimen sairastuttama solu muuttuu normaalin kansallisen elämän kanssa yhteen sopimattomaksi kivun, petoksen ja kärsimyksen symboliksi.

Tämän hellittämättömän kivun voittamiseksi sitä pitää jatkuvasti suurennella; kauhistella ensinnäkin omien kavallusta - puolalaisten, jotka vuosikymmeniä valehtelivat, kuten he ajattelivat, säilyttääkseen Puolan edes sen leikellyssä, sosialistisen satelliitin muodossa. Tai sitten he valehtelivat kyynisesti oman valtansa säilyttämiseksi ja tulevan koston pelossa. Tämä valehtelu repi kansakunnan kappaleiksi.

Toiseksi oli suuri ja mahtava naapuri, joka pakotti monet puolalaiset valehtelemaan, koska se valehteli itse, ja valehteli sietämättömän lemuavasti, valehteli koko maailmalle suut silmät täyteen vetoamalla valheellisen lääketieteellisen komission tuloksiin.

Sitten Venäjä otti ja tunnusti äkkiä puolinaisesti, kuten tunnustaa tunnilta lintsannut koulupoika, tunnusti tekonsa, muttei sen vakavuutta.

Venäläisten taholta tämä oli jotenkin ymmärrettävää, koska Katyn oli pieni rikos Venäjän raatelemiseen verrattuna. Venäläiset eivät edes huomanneet moista "pikkujuttua", eivät tienneet, mistä siellä oli kysymys, ja kuka tiesi, uskoi idioottina, että se oli saksalaisten tekosia. Tai ajatteli ilkeästi, että puolalaiset ovat historian mittaan tehneet venäläisille niin paljon pahaa, että upseerien tappaminen oli siitä kohtuullinen rangaistus.

Venäjä on viime vuosisadat, aina runoilija Joseph Brodskyyn saakka, pelännyt aasialaisuutta, joka on ruumiillistanut jälkeenjääneisyyttä, kaaosta, julmuutta, välinpitämättömyyttä ihmiselämää kohtaan. Samalla tavalla Puola on taistellut aasialaisuutta vastaan, mutta yhdistänyt siihen myös Venäjän.

Venäjä ei löytänyt aasialaisuudesta mitään mieltä, eikä sillä ollut sen edessä mitään moraalisia velvollisuuksia. Valistunut Venäjä pyrki poistamaan itsestään aasialaisuuden, kuten Tšehov itsestään orjan: pisara pisaralta.

Suhteessa Venäjään Puola toimi samalla tavoin, ja horjui siksi kahden mahdollisuuden välillä: joko yrittää sivilisoida Venäjä pakolla tai kirota se, vetää risti sen ylle.

Jos sanoo, että itse Puolassa ei ollut eikä ole aasialaisuutta, pettää itseään. Puolalaisten halveksiminen Amerikassa pimeinä talonpoikina, vanhassa Euroopassa puolalaisia putkimiehiä kohtaan tunnettu pelko sekä puolalaisten lännen ihailu, erityisesti sosialismin aikaan, ovat heijastuneita todisteita puolalaisesta aasialaisuudesta.

Mutta vaikka Eurooppa ei tunnustanut Puolaa riittävän eurooppalaiseksi maaksi, se tuki puolalaisten ajatusta omasta eurooppalaisuudestaan, koska tarvitsi maata uhkaksi Venäjän imperiumia vastaan. Puolalaiset itse ovatkin aina olleet varmoja siitä, että heidän sivilisaationsa ja Venäjän välillä on kuilu, olkoonkin, että eräissä paikoissa kapea.

Tästä tulikin sitten syy historialliseen skandaaliin, kun venäläinen aasialaisuus Stalinin suurvallan muodossa jyräsi Puolan.

Puolalaiset näyttävät jo unohtaneen saksalaisvihansa, vaikka saksalaiset käyttäytyivät Puolassa törkeästi ja pitivät puolalaisia epäihmisinä. Puolalainen maahanmuutto Saksaan on osoittanut, että saksalainen sivilisaatio miellyttää puolalaisia, he ovat valmiita sulautumaan siihen.

Mutta Venäjä on jäänyt vihollismaaksi, joka ei voittanut Saksaa siksi, että oli parempi eikä edes siksi, että oli vahvempi, vaan siksi, että oli voittaakseen valmis uhraamaan uskomattoman määrän ihmisiään.

Se ei laskenut omiaan, vaan kuin synkeä akka se saattoi unessa tukahduttaa lapsensa kuoliaaksi. Laiskan välinpitämättömästi se läiski potentiaalisia vastustajiaan aivan kuin pyyhkeellä nitistetään huoneeseen lentänyt ampiainen jo ennen kuin se on yrittänyt pistää jotakuta. Jos lensi sisään, voi pistää. Se on Katynin merkitys.

Mittakaavat eivät kohtaa, Katyn on muuttunut loukkauskiveksi. Jokainen puolalainen tiesi Katynista - venäläisillä oli Katynista hyvin hämärä käsitys. Eräille se oli apokalyptisen tason tapahtuma, toisille parhaassa tapauksessa tavanomainen sodan tragedia. Siksi venäläinen katumus ei riittänyt puolalaisille, ja puolalaiset vaativat Venäjän vallalta liian paljon.

Venäjä on kummallinen imperiumi. Tavalliset venäläiset eivät ole imperiumin isäntiä, eivät sen alamaisia eivätkä edes sen palvelijoita, he vain pyrkivät jäämään henkiin olosuhteissa, jotka muistuttavat imperiumia, mutta näyttävät yksinkertaisesti sietämättömiltä.

Koko ikänsä venäläinen pyrkii jäämään henkiin. Hänellä ei ole voimia osallistua suurvaltapeleihin. Katyn taas on osa suurvaltapeliä. Tästä on johtunut tavallisen venäläisen välinpitämättömyys Katynia kohtaan, joka ei sen enempää auta kuin haittaakaan hänen henkiinjäämispyrkimyksiään. Katynia ei siis ole ollut eikä ole.

Mutta äkkiä Katyn kohoaa venäläiseen horisonttiin. Kun Katynin 70-vuotismuistojuhlassa Venäjän vallan ja Puolan kansat polvistuivat yhdessä rikoksen uhrien edessä, se oli ehdottomasti askel eteenpäin.

Vaikka Venäjän pääministeri olisikin tehnyt tämän vain lepyttääkseen Puolaa Voitonpäivän juhlan aattona. Ja vaikka hän omavaltaisesti tekikin Katynistä Stalinin henkilökohtaisen koston vuoden 1920 venäläisten sotavankien takia. Ilmeisesti pääministerin piti löytää oikeutus polvistumiselleen, mutta olen iloinen, että hän löysi sen.

Totuuden kanssa tällä ei ollut mitään tekemistä, mutta saimmepa sentään kuulla hänen suustaan ja Venäjän maaperällä, että totalitarismi on runnellut venäläisten elämän. Oli vaikeaa vaatia häneltä enempää.

Mitä tehdä Katynille jatkossa? Vaatia luetteloita pyöveleistä? Miksipä ei? Mutta toistaiseksi niitä ei anneta - Venäjällä on säilynyt turvallisuuspalvelujen jatkuvuus.

Putinin Venäjä haluaa uskoa siihen, että Neuvostoliiton ulkopolitiikka oli hyväksyttävää, sisäpolitiikka ei. Katyn on kaikesta päätellen siirretty sisäpolitiikan virastolle, mutta KGB ei anna pois valtaa eikä Leniniä mausoleumista.

Nyt ollaan hitaasti pääsemässä siihen, että Katynin uhreja voidaan nimittää poliittisen repression uhreiksi. Mutta kansanmurhan tunnustaminen? Tuskin. Venäjän valta on tullut Puolaa vastaan niin pitkälle kuin on pystynyt

Ja nyt sitten tapahtui kauhea tragedia. Mutta tuskin kysymys on pelkästään sumusta. Esimerkiksi itse en ole aikoihin halunnut lentää vedenpaisumuksen aikaisilla TU-154:silla, jotenkin pelottaa jo niihin nouseminenkin.

Miksi Puolan presidentillä oli "tukki", meluisa ja särisevä? Koneesta kun nousee, pää on kipeänä.

Puolalaiset putosivat varmaankin siksi, etteivät halunneet lentää varakentälle. Moskovassa tai Minskissä olisi ollut jotakin poliittisesti väärää, jopa alentavaa. Miksi saavuitte meille Moskovaan, Puolan ylpeät kenraalit ja herra presidentti, te jotka olitte meitä vastaan Venäjän ja Georgian välisessä sodassa? Ai että säikähditte sumua! Lentäkää Katyniin, lentäkää takaisin historiaan!

Kauheaa sanoakin, mutta tämä tragedia auttaa vihdoin Venäjän asukkaita selvittämään itselleen Katynin olemuksen. Puolan presidentin kuolemasta puolalaisten upseerien ampumiseen johtaa historiallinen reitti, joka tulee monille ymmärrettäväksi.

Presidentti Medvedevin pyynnöstä Venäjän television pääkanava näytti Wajdan elokuvan Katynista, joka ei ollut vielä koskaan ollut levityksessä Venäjällä. Radiossa soitetaan puolalaisia lauluja. Tragedia nousi ykköstilalle kommentoinnissa Venäjän internetissä, tällä meidän todellisen kansalaisyhteiskuntamme keskeisellä tunkiolla.

Yhdet murehtivat, toiset haukkuvat kuollutta presidenttiä toivottomaksi russofobiksi, mutta Puolan suosio on epäilemättä kasvanut viime päivinä.

Verinen sana KATYN voi uudella verellä täyttyneenä saada tulevaisuudessa ehkä uuden merkityksen: yhteinen onnettomuus.



Kirjoittaja on venäläinen kirjailija.

Suomennos: Jukka Mallinen"

Kerrassaan loistava ja syvältä ymmärtävä analyysi Katynista ja Puolan ja Venäjän suhteesta. Kukapa asian paketoisi paremmin kuin kirjailija, ja ehkä vielä nimenomaan venäläinen kirjailija. Jerofejev avaa mielestäni aivan oikein välinein puolalaisten itseensäpäin tuijottavaa kansallista historiakäsitystä ja asettaa Katynia todellisiin mittasuhteisiinsa samalla kun hän käsittelee Venäjän ongelmia ja historiaa.
Jerofejev on myös aiemmin kriitikoinut Putinin vallan aikaa esseissään. Universaalin suurisieluinen venäläinen ja kerrassaan hieno mies. Ja Malisen käännökset ovat aina taattua työtä tarkkuudessaan ja kyvyssään tavoittaa venäjän kielisiä kielikuvia suomeksi.