IRC-Galleria

290506.Maanantai 29.05.2006 20:38

Ei saatana tää aresti masentaa mua vaan entist enemmän.

Eilen tuli sit kuukausi siitä ku Joni jätti mut. En mä enää mitään päivii laske, mut jotkut päivämäärät vaan muistuu mieleen aina välillä. Oikeestaan tosi usein.
Tuntuu ihan vitun oudolta. Ihan ku kaikki ois unohtanut kaiken mitä ennen oli. Oonko mä ihan oikeesti ainoo joka muistaa kaikki ne päivät ku oltiin mattiksella? Maijan mökillä? Juicella? Jonilla? Maijalla? Mä en ymmärrä miten kaikki on voinu unohtaa.. Mä muistan joka päivä jonkun uuden muiston niist ajoista. Enää mä en aamusin mieti mitä mä tekisin tänään,vaan mä mietin mitä mä tein ennen. Iltasin mä en mieti sitä päivää mikä loppuu,vaan niitä päiviä jotka oli silloin ennen. Mä en elä enää tässä päivässä.

Tänä aamuna yks niistä kaikista muistoista ja hetkistä nous vaan ihan ylitse muiden.
Se oli niitä aamuja,ku olin lähteny kotoa aikasemmin ja mennyt suoraan Jonille. Santtu oli ollu siellä yötä. Me oltiin kaikki aika väsyneitä,ja mä vaan makasin Jonin vieressä siinä sängyllä,joka oli sillon kylläkin patja ku Jonilla meni hermot siihen sänkyyn ku se hajos. Kuitenkin. Oli aika hieno ilma vaik oli talvi. Elikkä aurinko paisto ja lumi oli puhdasta. Mä istuin niitten keittiön pöydän ääressä ja Joni keitti kahvia. Mä muistan niin selvästi sen,että se seiso siinä pelkät bokserit jalassa ja mittas sitä kahvia. Mä katoin varmaan niin himoiten että. Sitten istuttiin molemmat vaan ihan hiljaa. Juotiin kahvia ja kiskottiin röökit. Ja aurinko paisto ikkunasta. Mulla oli niin helvetin onnellinen olo. Kaikki oli just niin rauhallista. Siinä mun edessä istu joku sellanen ihminen,jota rakastin ja rakastan vieläkin eniten. Mitä siinä edes pitäis sanoa? Illalla mä lähetin Jonille viestin ja kerroin et mulla oli ihan vitun ihana päivä. Nyt mua harmittaa etten oo säästäny sitä viestiä,minkä se lähetti takas. Siinä viestissä luki,et oli ihan sellanen olo ku oltas oltu jotain kakskymppisiä ja asuttais yhdessä. Ja et mä rakastan sua.
Tänä aamuna mä arvostin tota päivää enemmän ku koskaan ennen. Täl hetkellä mä hymyilen ku luen tota tekstiä. Toi oli ihanaa aikaa. Mutta mä itken kans. Just sen takia että se oli niin ihanaa. Mutta ei oo enää.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.