IRC-Galleria

Mergus

Mergus

(Mergus serrator) (Maija)

Blogi

- Vanhemmat »

"Hopee ei oo häpee."Keskiviikko 01.03.2006 01:49

Tänään onkin sitten rakkaan Myy-otuksen kuudes syntymäpäivä. Voi ihanaista...


Käytiin su-ma yönä katsomassa Leijonia kauppatorin hälinän keskellä. Seisoskeltiin siellä aina yhdestästoista puoleen neljään, ja jossain vaiheessa alkoi kyllä vilu valehtelematta iskeä (sen huomasi sitten kotona kun lakanat kylmeni reisien vilpoisuudesta niin pahasti, että meinasi hypotermia iskeä vällyjenkin välissä). Mukavana ihmisenä olin tietty heittänyt kädenlämmittimeni (sellaiset hauskat pussukat) eräälle järjestyksenvalvojalle joka näytti olevan pahasti kylmissään. Parempi niin, minulla oli sentään kolmatta tuhatta lämmittäjää ympärilläni.
Jonkin verran siinä tietty ehti odotella poikien saapumista, ja kun ne sitten hiprakassa lavalle ilmaantui oli ilo irti. (Jätin äänenikin kauppatorin ylle leijailemaan, ja nappasin matkaani kamalan kurkkukivun, seksikkään viskibasson sekä mitä luultavimmin kuumeen. ) Systerin poikakaveri oli jostain juuri muutamia tunteja aikaisemmin löytänyt pienen lelutiikerin (no, se näytti melkein leijonalta) jonka sitten kesken kaiken intouduin heittämään lavalla hymyileville lätkäjätkille. Napakka heitto väkijoukon seasta, ja se napsahti mitä luultavammin suoraan Selännettä otsaan (tai johonkin kohtaan päätä/kasvoja, sillä se kimposi jostain esteestä maahan, josta herra sen noukki). Toivottavasti ei pahasti napsahtanut (tuskin, mutta kuitenkin), sillä raasu menetti jo hampaitakin tämän olympiajytäkän keskellä. Niin, ja saattoi tietty sitä wannabeleijonaakin (jonka heitin) sattua!
Kun ohjelma sitten loppui (ja systeri oli lopettanut painimisen, ja luovuttanut, jonkun humalahepun kanssa Saku Koivun kisatakista jonka mies oli viskaissut seonneeseen katsomoon) lähdettiin bongailemaan taksia, mutta hankalaa oli. Bongattiin sen sijaan muutamia Leijonia vielä Presidentti- hotellin aulasta (ei, ei menty tervehtimään), ja saatiin kyyti systerin poikakaverilta joka urhoollisesti nousi ylös kuskaamaan ihmesiskoksia.


Studiossa ollaan taas hääritty, huomenna vapaapäivä, mutta miljoonasti taas tekemistä ja tervehtymistä yritän toki harjoittaa. Ja sitten kitkutellaan seitsemän euron budjetilla ensi maanantaihin (juu ei ole minun vika että on ollut olympialaiset ja on ollut pakko käydä siskon kanssa Sports Academyssä vahtaamssa kisoja!). Kovapäisenä (tai tyhmänä, en osaa sanoa) vielä kieltäydyin äidin sponssitarjouksesta, inhottaa lainailu (niin ja kukahan sen inhoamisen on opettanut? Äitipä tietty!) ja almujen kerääminen. Joskus toiste sitten kun on oikein tiukkaa.


Ei muuta kiitos.

Näin meillä päin!Perjantai 17.02.2006 18:51

On taas hetki vierähtänyt sitten viimeisimmän mietiskelytuokioni, ehkä tänään on sen aika?

Ystävänpäivä oli ja meni. Varsin odottamattomilta tahoilta tuolloin tuli puheluita, mikä oli positiivinen yllätys (vaikka yksi näistä yllätyspuheluista olikin silkkaa vahinkoa). Mutta mikäpä siinä. Forkkikin soitteli, ja pyörähdettiin pikipäiten elokuvissa eilen. München tuli tarkastettua, oli oikein miellyttävää ajanvietettä. (Noh, miellyttävä ei ehkä ole paras sana kuvaamaan elokuvaa palkkamurhista, mutta kuitenkin...) Oli kyllä varsinainen visuaalinen nautinto, sillä en tiedä kuinka paljon elokuvasta missasin ihaillessani Eric Banaa.. Siinä on mies minun makuuni. (Ihan ohimennen on vielä mainittava, että taitaa olla herralla näyttävämpi rintavarustus kun monilla naisilla.)


Keskiviikkona oli dina- telesvisiokanavan kickoff juhlat, ja siellä tuli pyörittyä. Ilmaiset ruuat ja juomat oli varsin mukava asia, mutta pysyteltiin kuitenkin promilleissa nollarajan tuntumassa, kun piti seuraavana aamuna mennä taas kouluun ja hierojallekin! (Hieronnassa oli oikein kivaa, tosin sen jälkeen sitä oli aika töttöröö- tunnelmissa vähän aikaa. ) Oli hurjat bileet, ja kovin erikoisensorttista populaa siellä pyöri.


Ollaan koulussa yritetty väkertää hyvää pohjustaa keskusteuohjelmaa varten, jonka pilootti kuvataan ensi tiistaina. Tänään saatiin sitten feedbackiä, ja vaikka se olikin erittäin paikkansapitävää, sitä musertui taas hetkellisesti. Ensimmäistä kertaa elämässäni väitin lopettavani koulunkäynnin, mutta valhehan se on. En taida olla ihan lopettajatyyppiä?
Noh, ei sitten muuta kun jatketaan pakertamista. Hyvä niin.


Muuta ei tainnut sitten tältäerää ollakaan. Tänään mennään juhlistamaan Annikaa (kämppisversiota) kun sillä on synttärit. Hauskaa tulee varmaan.


Mutta ensin Evin luo kokoukseen! Katsellaan ja kuulostellaan.

Sellaista elämä on.Tiistai 31.01.2006 01:49

TEHTÄVÄNANTO: paljastan viisi omituista tapaani/piirrettäni. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä(paljastamaan viisi outoa tapaansa omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.


Jaahas, tällaisen yllärin se Zigi minulle pisti. Noh mikäpä siinä!

1. Minun on tapana aloittaa lause (monilla on, eh?), mutten koskaan saata sitä loppuun. Ainakaan ymmärrettävällä tavalla.
2. Vihaan juustoa (pakko mainita, monien mielestä se on hyvin outoa)
3. Rakastan neniä... Ei kai sitä fetishiksi voi kutsua?
4. Nukahdan (tai ainakin väsähdän) imurin, hiustenkuivaajan tai muun tasaisesti surisevan laitteen käydessä. Äiti yritti pienenä opettaa minua nukahtamaan vaikka ympärillä olikin meteliä, ja näinollen hän imuroi usein minun mennessä nukkumaan.
5. Ahdistun pikkurilleistäni! Pitempään paikallaan ollessani joudun asettamaan pikkurillit tumppujen peukaloon, jottei niitä ahdistaisi. En pysty pitämään pikkurillejä (jotka ovat todella lyhyen näköiset suhteessa muihin sormiin) muissa sormissa kiinni. Ahdistaa nytkin jo pelkkä ajatus!


Vai linkittää pitää:
Chatti
Twilight
N1
_Miikku_
anne83

Voi vinde!Perjantai 27.01.2006 17:38

Huh, päästiinpä sitä sitten vihdoin ja viimein eroon krapulasta. Kamala tauti tuommoinen, ja miksi se aina minuun iskee?
Oli varsin ratkiriemukas pikkulauantai, paikoittaista viinanhajua oli havaittavissa. Torstaipäivä olikin sitten jotain ihan muuta, ja vielä tänäkin aamuna tuntui hieman huteralta. Onneksi Katti oli poissa ykäfobioineen, sillä meitä oli täällä kotona kolme wc- pytyn kanssa varsin hartaasti kommunikoivaa krapulakissaa. Niin, ja kissasta tuli mieleen, että Freia- kissakin oksensi pariin otteeseen. Sitä oli kovasti liikkeellä.
Löydettyäni eilen kotiin ilmoitti Annika minulle että olin yrittänyt kuulema kovasti soitella hänelle puoli neljältä. En tunnustanut, en muistanut tehneeni moista. Mutta toisin taisi olla, sillä tänään koulussa luokkaan asteli luokkatoverini Evi ja tokaisi että "Maija mitä ihmettä sinä olet minulle soitellut puoli neljältä yöllä?". En halunnut tunnustaa sitäkään, ja silloin opettaja innostui väittämään että olin soittanut hänellekin. Silloin en kyllä enää uskonut, tosin on niitä sellaisia vahinkoja sattunut muillekin. Mutta minulle ei tuollaista satu, eihän?


Onneksi on viikonloppu, voi jättää alkoholinjuomiset muille. Ja huomenna minusta tulee näyttelijä. Eipä olilsi kuuna päivänä uskonut että muitten projekteihin suostun näyttelemään, mutta minkäs teet?


Älkäähän nyt pienet ystäväiseni säikähtäkö, olen oikeasti ihan kiltti. Tänään lupasin että keskiviikon kaltaisia kännejä en vedä kuin kerran vuoden alkupuoliskolla ja kerran loppupuoliskolla. Ja tämä alkupuolisko-valttikortti on jo käytetty, joten se siitä.
Mutta se siitä. Hauskaa taisi olla, joten se on pääasia.


Hello.

Hassunhauskaa...Tiistai 01.11.2005 21:49

Olipa kerran englanninkielententti, ja hienosti meni (*köh*).
Ostettiin tänään Katjan kanssa kanagsta pukua varten. Tuossa se sitten lattialla pöristelee ompelukoneen kanssa ja väkertää meikäläisen vuosijuhlaleninkiä. Hieno siitä tulee, Katti on taituri!
- Vanhemmat »