Tänään onkin sitten rakkaan Myy-otuksen kuudes syntymäpäivä. Voi ihanaista...
Käytiin su-ma yönä katsomassa Leijonia kauppatorin hälinän keskellä. Seisoskeltiin siellä aina yhdestästoista puoleen neljään, ja jossain vaiheessa alkoi kyllä vilu valehtelematta iskeä (sen huomasi sitten kotona kun lakanat kylmeni reisien vilpoisuudesta niin pahasti, että meinasi hypotermia iskeä vällyjenkin välissä). Mukavana ihmisenä olin tietty heittänyt kädenlämmittimeni (sellaiset hauskat pussukat) eräälle järjestyksenvalvojalle joka näytti olevan pahasti kylmissään. Parempi niin, minulla oli sentään kolmatta tuhatta lämmittäjää ympärilläni.
Jonkin verran siinä tietty ehti odotella poikien saapumista, ja kun ne sitten hiprakassa lavalle ilmaantui oli ilo irti. (Jätin äänenikin kauppatorin ylle leijailemaan, ja nappasin matkaani kamalan kurkkukivun, seksikkään viskibasson sekä mitä luultavimmin kuumeen. ) Systerin poikakaveri oli jostain juuri muutamia tunteja aikaisemmin löytänyt pienen lelutiikerin (no, se näytti melkein leijonalta) jonka sitten kesken kaiken intouduin heittämään lavalla hymyileville lätkäjätkille. Napakka heitto väkijoukon seasta, ja se napsahti mitä luultavammin suoraan Selännettä otsaan (tai johonkin kohtaan päätä/kasvoja, sillä se kimposi jostain esteestä maahan, josta herra sen noukki). Toivottavasti ei pahasti napsahtanut (tuskin, mutta kuitenkin), sillä raasu menetti jo hampaitakin tämän olympiajytäkän keskellä. Niin, ja saattoi tietty sitä wannabeleijonaakin (jonka heitin) sattua!
Kun ohjelma sitten loppui (ja systeri oli lopettanut painimisen, ja luovuttanut, jonkun humalahepun kanssa Saku Koivun kisatakista jonka mies oli viskaissut seonneeseen katsomoon) lähdettiin bongailemaan taksia, mutta hankalaa oli. Bongattiin sen sijaan muutamia Leijonia vielä Presidentti- hotellin aulasta (ei, ei menty tervehtimään), ja saatiin kyyti systerin poikakaverilta joka urhoollisesti nousi ylös kuskaamaan ihmesiskoksia.
Studiossa ollaan taas hääritty, huomenna vapaapäivä, mutta miljoonasti taas tekemistä ja tervehtymistä yritän toki harjoittaa. Ja sitten kitkutellaan seitsemän euron budjetilla ensi maanantaihin (juu ei ole minun vika että on ollut olympialaiset ja on ollut pakko käydä siskon kanssa Sports Academyssä vahtaamssa kisoja!). Kovapäisenä (tai tyhmänä, en osaa sanoa) vielä kieltäydyin äidin sponssitarjouksesta, inhottaa lainailu (niin ja kukahan sen inhoamisen on opettanut? Äitipä tietty!) ja almujen kerääminen. Joskus toiste sitten kun on oikein tiukkaa.
Ei muuta kiitos.