IRC-Galleria

Uusimmat blogimerkinnät

stringit? ftl.Lauantai 30.01.2010 04:04

Meg sanoo:
Stringit on... kirjaimellisesti perseestä. :'>

Chris Fayley sanoo:
Selvä : D

Meg sanoo:
En ymmärrä miten kukaan voi tuntea näissä oloaan mukavaksi.

Chris Fayley sanoo:
Emt, kuulemma ovat epämukavat : D ..ja näemmä ovat ku valitat niistä :D

Meg sanoo:
On ne! No ajattele jos sullakin menis naru pyllynpuolikkaiden välissä o_O

Chris Fayley sanoo:
No jaa, en mieti sellasia : D

Meg sanoo:
Voit demonstroida sitä itsellesi.. hae villalankaa ja ahtaa se sinne pyllynpuolikkaiden väliin. Sitten kävelet ja istut, niin tiedät. Eikä tartte edes miettiä.

So if you love me, let me go.Perjantai 29.01.2010 17:15

On sanonta, "Joskus rakkaus on sitä, että päästää irti". Totta. Mutta mitä jos rakastaa toista liikaa päästääkseen irti? Mitä jos ei rakastakaan toista vain sen toisen vuoksi? Mitä jos sitä toista rakastaakin siksi, että voisi itse paremmin henkisesti? Onko se sillon oikeaa rakkautta? Toinen pyytää sinua lähtemään sinun oman hyvinvointisi kannalta, mutta sinä saat tämän pään kääntymään lauseella "En voi hengittää ilman sinua". Onko se valehtelua, jos sanoo rakastavansa toista, mutta ei niistä samoista syistä, kuin toinen ehkä haluaisi? Onko väärin olla joskus niin itsekäs?

Koska minä olin eilen niin itsekäs. Toinen ajatteli minun parastani pyytämällä minua jättämään hänet. Minä kuitenkin sokeana omalle kivulleni vakuutin hänelle, että ilman häntä minulla ei olisi enää mitään syytä hengittää. Pelasin myös kaksi todella häijyä korttia, sillä tiesin että niiden avulla saisin tahtoni läpi. Salaa siitä tyytyväisenä minä tietysti kieroilin itselleni erävoiton.

Ihan inhottaa tietää, kuinka tärkeä olen hänelle, sillä tiedän että käytän sitä häntä vastaan. Mutta loppupeleissä.. se ei enää autakaan. Saisin pelata pakkani likaisimmat kortit ja olisin silti häviöllä. Mutta jos minä teen sen myös hänen takiaan, niin hyvittääkö tarkoitus teot? Tiedän etten valehtele, kun lausun hänelle hiljaa kuiskaten ne kolme tärkeää sanaa. Huomasin ja ymmärsin sen eilen, kun näin kyyneleiden jälkiä joka puolella.

Totuus sattui, ja silti minä jäin. Mutta miksi? Koska enemmän minä pelkään sitä kipua, jota tunnen, jos hän ei olisikaan enää siinä. Tässä ollaan oltu monta kertaa ennenkin ja silti tämä tyhmä, sinisilmäinen tyttö uskoo kaiken mitä sanotaan, jotta saisi edes vähän onnea ja turvaa vastalahjaksi. Silti sitä odottaa, että toinen pitää lupauksensa, uskoo toisen hyvään ja siihen, että tällä tytöllä olisi oikeasti merkitystä sille toiselle.

<33Maanantai 25.01.2010 22:12

<Smiles> sanoo:
it's human nature to seek the best for ourselves, we can't help it.
and I personally know that no one can top you, so thats like asking which you would prefer: $10 or $100, you being the $100 of course :)

<33Maanantai 25.01.2010 22:03

<Smiles> sanoo:
if you were a boy, i'd definently be gay <33

<33Sunnuntai 24.01.2010 21:29

mmirre sanoo:
"I keep a part of you with me, and everywhere I am, there you'll be."
<Smiles> sanoo:
and the part you have has a name :o it's commonly known as "Heart"

[Ei aihetta]Keskiviikko 20.01.2010 20:58

Smiles sanoo:
Mirre > some fake barbi :-O

<33

[Ei aihetta]Maanantai 18.01.2010 10:38

yksin.

pete, sano ihqu!Perjantai 15.01.2010 23:53

mmirre: nouway dyyd.
OMEGA: naispuoliset EI käytä sanaa dyyd >.< se on niinku iso raavas kaljaa kittaava mies sanois ihqu

forsaken.Tiistai 12.01.2010 21:35

-Hahaha.. Did you think, we had forgotten? Did you think, we had forgiven? Behold now, the terrible vengeance of the Forsaken!
-Sylvanas..
-Death to the Scourge and death to the living!

Sairaalasta terveisiä.Maanantai 11.01.2010 22:07

Kun astuin siitä ovesta sisään ja katsoin sitä sänkyä, en voinut uskoa että siinä letkuissa ja sairaalavaatteissa makasi aina niin energiaa täynnä oleva mummini.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että "tuo ei VOI olla minun mummini, tässä on tapahtunut joku väärinkäsitys."

Kuitenkin totuus puukotti minua ikävästi selkään, kun kuulin mummini kutsuvan minua lempinimellä, jota vain hän käyttää minusta. Siinä vaiheessa minä todella vasta ymmärsin, että se pieni, hauras olento, joka makasi siinä sängyllä voimattomana ja kalpeana, todella oli minun mummini.

Tunsin kyyneleiden nousevan silmiini, mutta yritin silti urhoollisesti hymyillä, jotta mummi tietäisi, että yritän olla rohkea hänen puolestaan. Minun oli vaikea saada mitään vastausta aikaiseksi, kun mummi kysyi minulta kysymyksen. Hymyilin muka iloisena ja sopersin jonkun vastauksen, joka ilmeisesti näytti mummia tyydyttävän. Kun mummi sitten sulki silmät levätäkseen hetken, minun itsekontrollini petti pahemman kerran ja minun oli käännyttävä poispäin mummin vuoteesta.

Itkin.

Menin sairaalan käytävälle itkemään ja vajosin istumaan siihen lattialle seinän viereen. En luottanut enää omiin kykyihini katsoa mummia silmiin ja hymyllä urheasti. Tiesin, että sen tilanteen osuessa kohdalle, minun itsehillintäni pettäisi ja kyyneleet saisivat minusta taas vallan.

Kasasin itseäni sinä käytävällä hetken aikaa ja menin takaisin sisälle. Vain saadakseni taas kokea sen ylitsevuotavan tunteen uudelleen.

Itkin taas.

Tälläkertaa äitini huomasi kyyneleeni ja tuli halaamaan minua tiukasti. Muut puhuivat mummin kanssa ja tämä vastasi heille hiljaisela äänellään aina silloin, kun kykeni.

Vihasin itseäni sillä hetkellä.

Kuvittelin aina, että minä olisin vahvempi ihminen. Ja kun eteeni tuli tilanne, jossa minä sain tilaisuuden näyttää kykyni olla urhea ja vahva, niinkuin kaikille väitin olevani, niin rohkeuteni petti minut ja mursersi minut aivan kasaan, jättäen minut itkeväksi hermoraunioksi, joka pelkäsi kuollakseen rakkaansa puolesta.

Ja vain yksi vilkaisu niihin väsyneisiin silmiin riitti kertomaan minulle, että kipua oli ja että sitä oli paljon.