IRC-Galleria

Vihdoinkin! Tauko on tosiaan tervetullut koeputken jälkeen.
Suunnitelmissa on vaarallinen määrä sukulointia, löhöilyä ja suklaan syöntia, Houkutuksen katsomista, talviurheilua ja... läksyjä. Huoh.

Hiiohoi, se on tapahtunut! Mia on vaihtanut leiriä!
Tykkäsin aina salaa poikabändeistä, mutta mitenkä tällainen massateinipoppibritney-ihminen niitä voisi kuunnella? Alkoi muutenkin ällöttää se kertakäyttömusiikki. Ja sitten aina niin ihana ystäväni Oona alkoi tuputtaa Three Days Gracea. Olinhan minä sitä ennenkin kuullut, mutta nyt jokin vain napsahti. Tästä lähin kuuntelen siis sitä ja Musea. Ai niin, ja tietysti kaikkea muutakin, PAITSI teinipoppia. Piste.

Moni alkaa ihan varmasti tuhahdella heti otsikon nähtyään. "Taas niitä tvailait-ihkuttajia", te ajattelette. Mitä pahaa siinä on, että lukee kirjan, joka on hyvä, parempi kuin toiset? Mitä pahaa siinä on, että tykkää siitä kirjasta, rakastaa sitä? Mitä se teitä häiritsee, jos joku unelmoi enkelivampyyristä?
En päässyt ensimmäiseen Houkutus-junaan. Koko kirja ei vain kiinnostanut. Mutta kun niin moni kehui, tartuin Houkutukseen minäkin. Oliko se virhe vai ei, sitä en tiedä vieläkään. Jo parin luvun jälkeen olin koukussa. Luin koko kirjan ja vetelin sen saman tien uudestaan. Nyt olen lukenut kaikki moneen kertaan, nähnyt elokuvat ja tapetoinut huoneeni seinät julisteilla. Elän Bellan elämää ja unohdan elää omaani. Menen ja rakastun tosissani vampyyriin, joka elää vain paperilla. Ihkutan. Jumaloin. Rakastan. Vampyyri, vampyyri! Minulle on tullut tusinan verran outoja tapoja Houkutuksen takia, rakastan kalpeaa ihoa ja jahtaan ruskeasilmäisiä ihmisiä. Soitan pianolla Bellan tuutulaulua koko ajan, kuuntelen sydämenlyöntejäni, jähmetyn yhtäkkiä paikalleni. Hyvin menee, Mia!