IRC-Galleria

Rakas päiväkirja,

Viimesimmästä tekstin pätkästä on aikaa, ja ehkä hyvä niin. Oli meinaan sen verta sekanen raapustus. Mutta siis asiaan. Koulua on tässä nyt yritetty jo muutama viikko väkertää vaihtelevin tuloksin. Se motivaation puuska, joka vielä fuksien orientaatioviikolla oli päällänsä, tuntuu kadonneen kuin olut jääkaapista. Jos jonkin näköstä harkkatyötä ja selkkaria sais/pitäis vääntää. Tuntuu vaan löytyvän kivempia ajanviettotapoja (lue koneella kököttäminen ja lukeminen). Vielä en oo onneks yhtään dedistä missannu, mutta eiköhän sekin päivä joskus koita. Jonkin näköistä aikuistumista tässä kuitenki on ilmeisesti tapahtunu. Jättäny nimittäin muutaman juhlakutsun väliin käyttämällä "ei pysty, huomenna ois pakollista tehtävää"-korttia. Hieman huolestuttavaa, tiedän. Nyt ei ees jaksa keksiä mitään muka hassua muka nokkelaa paskaa tähän tekstiin. Seuraavaa inspiraatiota odotellessa... kiitos, anteeks ja hyvää wapun odotusta.

Rakas päiväkirja,

Vähänkö pop, koko alkuviikon suunnitteli ja järjesteli viikonloppua. Ja mikä ettei odottikin viikonloppua paljon. Kuinkas sitten kävikään. Olipa kerran pienen pieni eliö, kutsutaan eliötä vaikka Ökkimönkiäiseksi tarkemman lääketieteellisen termin puuttuessa. Ökkimönkijäinen eleli varsin onnellisena herra tai neiti x:n tarjoamassa mukavassa ympäristössä, kunnes yllättävä yskäisy lennätti onnettoman sankarimme ilmojen teille. Elämä vilisi filmin lailla Ökkömönkijäisen silmien edessä ja parka luuli lopun jo koittaneen. Onni onnettomuudessa paikalle oli sattunut Mikko-poika, jonka tarjosi Ökkimönkijäiselle uuden kodin. Ökkimönkijäinen onnesta soikeana alkoi jakautumaan ja kohta perheen lisäys saavutti eksponentiaaliset mittasuhteet. Pahaksi onnekseen Mikko ei uutta kotia tajunnut tarjonneensa, varsinkaan Ökkimönkijäiselle. Tämä eliö nostatti kuumeen ja kurkkukivun viattomalle poikaparalle. Onneksi viisas tietäjä Rouva Sairaanhoitaja suuressa tiedossaan ohjasi kärsijän laboratorioon hiireksi hiiren tilalle ja Ökkimönkijäinen havaittiin. Edessä oli pelottava tapaaminen Velhojen Killan suurmestari Herra Lääkärin kanssa. Suurmestari kirjoitti paperille mahtavat loitsut, joita tulkiten Apteekin Poppamies keitteli liemet. Nämä liemet ovat nyt ajamassa ökkimönkijäistä perheineen pois kodistaan. Eli vähemmän fantasiaan tutustuneille selvennettäköön, sain sitten nielutulehduksen ja viikonloppu meni vituiks. Sisällä kököttäny ja antibiootteja popsinu.

Positiivisia puolia jos etsitään, olen ainakin saanut olla hyvin paljon yhteydessä erääseen neiti X:n.

Rakas päiväkirja,

On taas siis vierähtäny hieman aikaa viimeisimmästä avautumisesta, ei ku siis kirjotuksesta. Eli annetaan sormien taas kirmailla näppäimillä villeinä aropupuina. Nyt on nimittäin asiat niin että on perjantai, ja kaikkihan tietää mitä se tarkottaa... edessä on selvä viikonloppu. Viikko tähän asti on menny aika rauhallisesti, töitä ja iltasin joko golfkentällä tai koneella jumien. Huomenna vois nukkua piiiiiiitkään ja hartaasti, heräämisen jälkeen jopa suunnitella syksyn opintoja. Jännä juttu tuntuu nimittäin, että vois olla hieman jopa motivaatiota opiskeluun. Hullua hommaa. En muuten avautunu ollenkaan, pettymysten pettymys. Hymyilemisiin...

Rakas päiväkirja,

Taas uusi arki ja uudet ajatukset, joita meinasin tänne hieman valottaa. Otetaans heti kärkeen käsittelyyn viikonloppu. IRON MAIDEN PERKELE! Oli paras keikka jolla junnu on elämänsä aikana pyörähtämään. Ei jättäny bändi mitään varastoon vaan tykittivät semmosen setin että huh huh. Fiilistä ei mitenkään haitannu sekään, ettei hukkapätkänä päässy ihan lavan eteen setiä tiirailemaan, vaan piti tyytyä hieman kauemmalta katseluun. Keikan jälkeen meno eteni perinteiseen tapaan eli naula päähän ja baanalle. Herrasmiehenä eksyin sitten pääkaupunkimme hehkeään ympäristöön ja luovin aikaisin aamulla (kuudelta) hostellille paikasta x (muistipalapelin pala hukassa).

Jos sitten otetaan pikapyrähdys eteenpäin, voisin kertoa viimeyöltä oikeen mielenkiintoisia pohdintoja keskenkasvuisesta päästäni. Sängyssä pyöriessä tuli taas jännä fiilis... itsetuhoisista piirteistä mietiskely on ehkä pahin. Tässä tulee! Ajatukset harhaili taas ihmisten välisiin suhteisiin, semmosiin ihanan romanttisiin *yök*. Siinä edestakasin soutaessa ja huovatessa huomasin miettiväni, mitä käsite rakkaus tarkottaa allekirjottaneelle. (viimeistään tässä vaiheessa kannattaa lopettaa lukeminen jos sitä ei vielä ole tehnyt) Joskus parille neiti-ihmiselle on mennyt lipsauttamaan tuon ihmiskuntaa väistämättömään tuhoon ajavan lauseen "Rakastan sinua". Vaikka ei sitä oo tullu hoettua joka toiselle kaks lahkeiselle ni mitä sillon on ajatellu ja halunnu syvimmässään sanoa toiselle? Itselle se tarkottaa tunnustamista että toinen on ajatuksissa miltei alituisesti, teoissa ja sanoissa välittyy kuinka tärkeä ja melkeen välttämätön toinen maailmassa on. Lauseen lipsauttamista on molempien henkilöiden kohdalla edeltäny myös tunne, että välillä vallitsee rehellisyys ja luottamus (tyhmänä luulee aina liikoja). Enempää tai sekavammin en osaa asiaa ilmasta. Jos jotain niin tyhmää sanon vielä joskus tulevaisuudessa -tarkoitan sitä vieläkin kaiken jälkeenkin- merkitsee toinen, jos ei ihan koko, niin ainakin puolikasta maailmaa. Ja miten uskomattoman hienolta tuntuis jos joku kerran itselle niin vois sanoa koko sydämmestään, en tiedä, en osaa kuvitella.

Voi juma... kiitos ja anteeks

Rakas päiväkirja,

Tänään kattomaan Iron Maidenia, haistakaa vista mother fuckers :P Muutenkin toivottavasti tulee ylihieno viikonloppu. Viikkokin ollu tähän asti niin mukava, töitä, kalojen narrausta ja golfpallojen hakkaamista. Univelka kasvaa mutta toisaalta töistä saa kahvia :D

Rakas päiväkirja,

Miks ei voi olla jo perjantai, hieman kaivelis päästä jo kattomaan ensimmäistä kertaa diablo livenä \,,/ eikä mokomakaan turhan huono oo... Tässäpähän nyt kärvistelee siihen asti. Mitäköhän uutta on tapahtunu viime kirjottelun jälkeen, ei kai mitään maata mullistavaa. Yksin ja seurassa hengailua sekä töitä. Mielialat on tasaantunut jonnekkin ihan kiva/välillä vituttaa välimaastoon.

Rakas päiväkirja,

Palauduin tunti sitten Tampesterista takaisin Savon sydämeen. Oli oikeen loistava viikonloppu, ja rentouttava. En millään haluais roikkua taas viikkoo töissä. Kaikki muu mielessä :) Kyllä nyt hymyilyttää...

Rakas päiväkirja,

Juhannus takana, hubahuba... Vesisateesta huolimatta "unohtumattoman" hauska reissu. Ehdottoman suuri kiitos telttakommuuniihmisille sekä tuntemattomille. Elämä on taittunu muutenkin siedettävän tietämiltä taas erittäin elämisen arvoseks. Jonnii verran päässy tasapainosempaan tilaan, vaikka ei sitä välttämättä viihdereissujen perusteella arvais. Mutta noin muuten. Pitäähän sitä välillä viihtyä... ja näin kesällä se viihtymisaika painottuu hyvin paljon viikonloppuihin. Sillon eletään ku ollaan nuoria, vanhana pelataan vaan golfia.

Rakas päiväkirja,

Työviikko ohi ja huomenna Tampesteriin törppää! Jeah, univelat vähän painaa päälle mutta junassa on aikaa nukkua. Syytän kyllä univajeesta ihan täysin kanssa ihmisiä jotka pakottavat roikkumaan hereillä juttelemassa yöt läpeensä :P

Rakas päiväkirja,
Työviikko on sentään jo yli puolenvälin, vetää hiukan jalkoja paskas. Tartteis varmaan hankkia kunnolliset kengät. Ollu kyllä aivan loistava viikko lukuun ottamatta pientä ajan jaksoo maanantaina. Toivottavasti viikko jatkuu vielä paremmissa merkeissä viikonloppuna sauna open airin liepeillä :P Voi olla, että joudun juomaan oluen... sitä odotellessa olkaa rehellisiä rakkaillenne ja rakastakaa hyvin ;)