otin äitin kaa jutustelun aiheeksi tämmöisen, että
M: "kai sää tajuat, et suurin osa mun ystävistä on poikia."
Ä: "Niin miten niin"
M: "siten niin, että älä ihmettele jos haluun joskus niitten luo yöks"
Ä: "Mutta siinä on se juttu kun minun äidin vaistoni sanoo..."
M: "ne on mun ystäviä ei enempää"
Ä: "Sinä et ole kyllä koskaan kauhean naisellinen ollut..."
Meinasin sanoo perään, että millon minä oon kauheen hetero ollu mutta en viittiny. Olisi vaan yksi pulma... Pulma... Pulma... Ja kun sen saa toteutettua niin kuulia lentää ja pää. Nami nami.
Miinun niskoihin sattuu, prkl....