IRC-Galleria

Selaa blogimerkintöjä

Kyllä sitä aina selviää :)Keskiviikko 24.02.2016 07:24

Se olisi taas työpäivä. Eilenä meni klubitalo reissu hyvin. Ei tullut huonoa oloa bussissa. Selvisin. Ja muutenkin eilinen päivä oli ihan mukava. Mutta illalla taas mulle tuli vähän huono olo. Itkin ja itkin.
Jouduin ottamaan taas rauhottavan. Ja menin aikaisemmin nukkumaan.
En mennyt parhaan kaverin luokse eilenä. Sanoin että olo huono olo.
Mutta tänään taas näemme parhaan kaverin kanssa.
Lähden noin vähän yli tunnin päästä tuonne töihin.
Kerkiää hyvin blogin taas kirjoittaa. Nyt mulla ei ole vaate kriisiä koska tiedän mitä pistän päälle. Pitää käydä taas kaupassa hakemassa töihin eväät. Varmaan syön taas sitä kinkku salaattia niin kuin aina.
Se on vaan niin hyvää. Taidan ostaa taas semmoisen.
Ja tuore mehua. fiilis on ihan ok tällä hetkellä. Aijon silti ottaa sen rauhottavan mukaan töihin jos huono olo tulee.
Mutta on varmasti kivasti taas tekemistä niin luulen ettei se huono olo iske. Ja mun kaverikin on töissä niin on seuraa.
Mennään salille taas illalla parhaan kaverin kanssa. Ihan hyvä vaan saa vähän liikuntaa. Eilenä pelattiin taas sählyä. Miehet vastaan naiset. Miehet voitti tällä kertaa. Muutamalla maalilla. Mutta oli hauskaa pelata.
Kaveri tuli taas mun luokse kylään katsomaan lemmen viemää.
Ja skypetin taas poiaksytävän kanssa. Menin jo eilenä illalla ennen yhdeksää nukkumaan. Nukahdin heti kun pääsin sänkyyn. Nukahdin sen takia niin nopeasti koska oli ottanut sen rauhottavan ja iltalääkkeet siihen päälle. Ne pisti heti väsyttämään ja nukuin hyvin viime yön. Mutta. Se on ihan hyvä välillä itkeä. Se tekee mulle ainakin tosi hyvää. enkä mä peittele tuota mun itkua. Itken jos itkettää. En häpeä sitä. Se on mun tapa purkaa paineita vaikka.
Ja mun mieli puhdistuu samalla. Kun on aina itkenyt tarpeeksi niin näkee taas maailman ihan eri lailla taas. Pystyy sen jälkeen ajattelemaan vähän järkevämmin. Silloin kun ahdistaa ja itkettää niin kaikki ajatukset on ihan solmussa. Eikä sitä tiedä mikä on totta ja mikä ei. Skitsofrenia on vaan semmoinen sairaus. Ei kauhean helppo. Kuvittelee ihan kaikenlaista kun ahdistaa.
Mutta sitten kun ottaa sen rauhottavan niin ei onneksi enää ajattele mitään. Se pysäyttää tuon mielikuvituksen.
Ja sitten rauhoittuu onneksi. Mutta. Uskon että tästä tulee ihan mukava päivä. Onpahan tekemistä taas. Ja menee äkkiä tää päivä taas. En vieläkään tiedä että mitä teen viikonloppuna.
Se kyllä selviää jossain vaiheessa. Toisaalta jos olen nyt täällä viikonlopun niin saisin taas levättyä. Mutta huono puoli on siinä että mulla ei ole seuraa. Poikaystävä lähtee reissuun ja molemmat kaverit lähtee lomille. Olisin silloin koko viikonlopun ihan yksin.
Mutta. Mä nyt elän hetken ja päivän kerrallaan. Katsoo mihin suuntaan tää mun olo tila taas menee.
Pitää taas tiskata ennen kun lähden töihin. Ja sänky taas pedata.
Laukku pitää myös laittaa valmiiksi. Otan taas sisä kengät mukaan töihin. Kävelen niillä aina siellä. Tänään käyn postissa hakemassa sen mun tilaaman topin. Töiden jälkeen käyn hakemassa sen.
Se posti on tuossa matkan varrella. Mulla on taas työpäivä yhdeksästä kahteen asti. Yleensä se aika menee tosi nopeasti.
Huomaa että kello on kaksi ja pääsee pois.
Kerkiää onneksi levätä vähän ennen kun menee taas salille illalla.
Teen salilla taas sen mukaan miten jaksan.
Tuleepahan taas tehtyä jotain. Ja se on parasta kun kaveri on mukana. On juttu seuraa. Eilenä meillä oli taas aika levottomat jutu kun katsottiin lemmen viemää. Naurettiin paljon.
saa nähdä millaiset jutut on taas sitten tänään.
Mä sain taas eilenä laskun. Ja uuden labra ajankin sain. Ensi kuun alussa mulla on taas labra. No hyvä että sain sen ajoissa mitä taas viimeksi. Syön nyt tässä samalla aamupalaa kun kirjoitan. Kerkiää syömään. Syön ruisleipää. Sillä pärjää lounaaseen asti ihan hyvin.
Meillä on ruokailu töissä siinä yhdeltätoista.
Se on hyvä että voi ottaa eväät sinne. Voi syödä siellä mitä haluaa.
Ja mulla menee aina noin vähän yli kolme euroa aina niihin eväisiin mitä ostan. Lähden tuossa kahdeksan aikaan kävelemään. Nyt on mukavampi kävellä töihin kun on vähän valoisampaa. Ei ole onneksi enää niin pimeää. Sieltä se kevät alkaa tulla. Ihanaa. odotan kovasti. Hoito neuvottelu on sitten tämän viikon perjantaina. Aamulla kello yhdeksän. Ohjaaja lähtee mukaan sinne.
Keskustellaan mun asioista siellä. Miten on mennyt, mitä tulevaisuudessa, Miten olen pärjännyt näiden sairauksien kanssa kaikkea tuollaista me jutellaa siellä. Siinä menee aina se tunti kun jutellaan. Yleensä se aika menee aika äkkiä. Mikä on vaan hyvä. Koska on paljon puhuttavaa. Lääkäri kirjoittaa taas lausunnon musta. Psykologi on myös mukana siinä keskustelussa.
sekin hieman kertoo mun tilanteesta. Hyvin se keskustelu menee.
Sitten sen on saanut taas pois alta eikä ole taas vähään aikaan sitä hoito neuvottelua. Se on mulla aina kerran vuodessa.
Ja nyt jatkossa mä käyn aina kerran kuussa psykologin luona.
Se on ihan hyvä vaan. Jos mulla menisi huonosti niin joutuisin käymään useammin siellä. Mutta nyt kun mulla menee ihan hyvin niin en joudu onneksi käymään useammin siellä.
Mun molemmilla kavereilla on sama psykologi kun mulla.
Se on aina huvittavaa aina jutella että miten siellä meni jne.
Mun molemmat kaverit sairastaa myös skitsofreniaa.
Meillä kaikilla kolmella on jotain yhteistä. Ja me ymmärettään toinen toisiamme. Se on parasta. Ja huumoria meiltä löytyy aina.
Elämä ei tunnu niin pahalta. Se on tärkeintä että on niitä ystäviä.
Ja mun ystävät on ihan parhaita. Ne on mun tärkeimmät ihmiset mun elämässä. Ja poikaystävä on myös todella tärkeä mulle.
Niiden kanssa mä jaksan elää aina päivästä toiseen.
Ihanaa kun on ystäviä. Me puhutaan aina ihan kaikesta.
Hyvistä ja huonoista asioista. Onneksi poikasytäväkin ymmärtää mua. Ja mä kerron sillekkin aina ihan kaiken.
Poikaystävä kuuntelee mua aina. Jos mulla on vaikka jotain huolia niin mä aina kerron sille. Ja tietysti mun kavereille. Ja ohjaajille myös aina puhun jos mulla on joku ongelma.
Ne aina osaa auttaa mua. Mulla on hyvä tuki joukko.
En ole onneksi yksin. Olen aina miettinyt että miltä tuntuisi jos olisi yksin eikä olisi kavereita. Olisin varmaan aika masentunut.
Mutta en ole nyt todellakaan masenutunut. Se on vaan hyvä. Ja jos on paska päivä niin ajattelee että ehkä huomenna on parempi päivä.
Onneksi mä osaan ajatella välillä noin. Ja yleensä se seuraava päivä on ollut paljon parempi. Kannattaa vaan aina uskoa siihen.
Ja onneksi pystyn elämään ihan hyvää elämää vaikka mulla on tää skitsofrenia. Se sairaus ei lannista minua.
Välillä on hyviä päiviä välillä huonoja. Niistä aina selviää.
Ja mä olen onnellinen tällä hetkellä. Se on se pää asia. Mä aijon elää täysillä. Nauttia elämästä. ja elämän pienistä iloista.
Mitä elämässä on. Mutta. Nyt voisi pukea vaatteet päälle ja alkaa tiskaamaan. Musaa voisi laittaa taas soimaan. Tulee hyvä fiilis kun kuuntelee. Tiedän mitä aijon kuunnella.
Nyt on aamupala syöty. Jaksaa tämän aamun ihan hyvin ennen lounasta.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.