IRC-Galleria

np: CMX - Kain

Tässä sitä ollaan. Siis muuallakin kuin koneen ääressä. Tässä ollaan siinä kliseisessä, elämän tienristeyksessä. Moni asia vaikuttanut tilanteisiin jotka on kehkeytyneen viikkojen kuluessa ja taas hiipuneet pois. Äh, perkele kun ei osaa kirjoittaa enää normaalisti, aina menee runoiluksi.

Siis, oli jonkinäköistä toimintaa Sannan kanssa ja aloin jo itsekin pitkän epäilyn jälkeen sulaa ajatukselle että jotain siitä tulee. Mutta arvaahan sen mitä tapahtuu, kun antaa jään sulaa liian aikaisin, huomaa seisovansa pakkasessa märät vaatteet päällä. Nyttemin on tuosta päästy jo yli, mutta oli aika vitun katkeraa katsoa, miten silmien edessä joku toinen suutelee Sannaa. Noh, eipä parane katkeroitua ja juurtua paikoileen, tästä ei pääse kuin eteenpäin.

Työkkärin ikuisuuden kestävä kurssikin häämöttää lopun ajan porteilla. Vajaat kaksi viikkoa enää ja sen on Long Kiss Goodbye ja takaisin lähtöruutuun, työnhakuun. Pitää varmaan tosissaan etsiä nyt se kämppä Savonlinnasta tai jostain ja ettiä se helvetin työpaikka, vaikka ei kiinnosta juuri lainkaan tehdä töitä. Mutta minkäs teet kun rahaa ei muuten tipu.

Yksi mielenkiintoinen tienristeys on varsinaisen tupakoinnin aloittaminen ja viinanjuonnin vähentyminen. Onhan tässä säädetty tuon röökin kanssa jo 5 vuotta, mutta koskaan se ei ole kovin säännölliseksi muuttunut. Ja tässähän oli 1,5 vuoden ajan tilanne, jolloin en röökiä polttanut käytänössä ollenkaan, ainoastaan pikkusikareita. Nyt näyttää siltä että rööki on taas listalla.

Viinanjuonti on jostain syystä kääntynyt huimaan laskuun. Synttäreiden kunniaksi muutamaa drinkkiä lukuunottamatta on oltu 7 viikkoa kuivin suin ja melkein joka viikko omalla autolla liikenteessä. Toki Sannalla on ollut ratkaiseva merkitys tässä asiassa, mutta on asiansa myös omakohtainen puolensa. Jotenkin on vihdoinkin ruvennut huomaamaan, että omistan aivan saatanan huonon viinapään. Kyllä tietysti pystyy juomaan sitä viinaa, mutta paha olo tulee lähes poikkeuksetta, ellei sitten juo pelkkää kaljaa koko illan. Ja nyt kun on ollut tilaisuuksia milloin ryypätä, ei ole vaan maistunut. Syytä en tiedä. Hauskaa sinällään, koska juoda tekisi kuitenkin mieli, varsinkin kun uusi vuosi lähestyy. Noh, ehkä tämä vielä kääntyy tästä..

Kummia juttuja.

Hellurei ja hellät tunteet! Täällä sitä taas ollaan, ei netissä(pelkästään) vaan kirjastossa! Missä? Kirjastossa? Kyllä! Täälläpä hyvinkin. Moni voisi kysyä että mihin jäi Alko, johon vastaan että sinnehän se parikkalaan jäi! Palveluni jatko ei kiinnostanut asianomaisia, joten paskaakos siinä enää sitten riitelemään.

Sen vastineeksi sain sitten paikan tässä rakkaassa Saaren kirjastossa, jossa tämän viikon jännittäviin tehtäviin on kuulunut mm. kirjasiirtoa, kirjasiirtoa, kirjasiirtoa, kirjasiirtoa, postin vientiä ja kirjasiirtoa! Ooh, kuinka monipuolista! Kyllä!

Mutta nyt on maailman kirjat aivan sekaisin, sivujakin on revennyt ja kannet on ihan svinksin svonksin. Nimittäin! Olen Y-K-S-I-N täällä kirjastossa pitämässä rotia yllä. Kaik' on mänt, sanoisi savolainen ja samaa sanon minä. Onneksi ei vielä sentään ovia ole vieraille tarvinnut ruveta availemaan, vaikka oven avaaminen opeteltiinkin aamutuimaan. Se on hyvä että uskotaan 21v. ihmisen kykyihin opettamalla sille ensimmäiseksi oven avaaminen!

Mutta, mutta! Täytyy ilmeisesti jatkaa hieman kirjasiirtojen tekoa, joten täytyy valitettavasti sanoa hei hei ja moi teille kaikille rakkaille kultsipuppeleille siellä kotimikrojen ruutujen takana! Koettakaa jaksaa ja älkää juoko liikaa kerralla kun päässette sieltä manuaalisen kiduttamoitten takaa kotiin!

Hyvää Perjantaita penteleet!

Rakas Päiväkirja. On perjantain 11. pvä ja minä istuskelen täällä parikkalan perukoilla metsän keskellä atk-luokassa helvetin epämukavassa tuolissa. Seinäkangas heijastaa verkkokalvoille exel-taulukoita, mutta onneksi mokomat on jo tehty ja voi keskittyä kuluttamaan aikaa internetin ihmeellisessä maailmassa. Valitettavasti internetti ei tarjoa nyt juuri mitään, sillä en keksi enää mitään sivua missä voisin käydä. Siksipä kirjoittelenkin tässä hieman scheisseä tähän irc-gallerian suureen ja mahtavaan blogipäivyriin.

Tänään on todellakin taas perjantai, viikko on hujahtanut ohi silmien kurssilla maatuessa, lähinnä kahvia juoden ja istuskellen tylsistyneenä. Onneksi kurssikaverit pitävät järjissä ja ajatus viikonloppu mielen kirkkaana.

Valitettavasti ystävät on näinä aikoina harvassa ja matkoilla, joten tulossa lienee tylsänpuoleinen viikonloppu. Toisaalta voisin repäistä ja lähteä yksin radalle, mutta ajatus kuulostaa vieraalta kuin koruompelu skinheadille. Ehkäpä joku kurssilaisista olisi lähdössä mukaan, etenkin.. No. Antaa olla. Toisaalta, Satukin saattaisi tulla autiolle saarelle piipahtamaan, onhan edelliskerrasta jo muutama viikko. Sitten voisikin painella huoletta kaakonrantaan naaburtyttösen kanssa. Tai ehkä naapureita ja muita mörrejä tulisi kerralla enemmän ja saataisiin pidettyä ne moneen kertaan suunnitellut pikkujoulut.

Oli miten oli, viikonloppua aloitellaan odottavaisin mielin, Otosta huolimatta. Kunhan kutale muistaa korvata poissaolonsa tuomalla hyvää, raikasta ja juomatonta viinaa maailmanmatkoiltaan.

Rakas päiväkirja, palataan taas astialle.

Jaahas, täällä sitä taas ollaan - töissä.

Kello lähentelee lounasaikaa ja tylsyys ei ole päässyt iskemään. Luulenpa että tämä päivä hoidetaan kunnialla pois alta. Pohdiskelen että pitäiskö lähteä tänään Varkauteen kaverin luo ja pitäiskö ostaa vähän boozea, huomenna on pyhäpäivä ja Alko kiinni.

Ongelma Varkauteen lähtemisessä on matkustaminen. Julkisilla kulkuneuvoilla matkustaminen on yksinkertaisesti liian monimutkaista, nyt kun on töitä vielä. Pitäisi päästä 30 minuutissa suoraan kulkematta lähtöruudun kautta Savonlinnaan, jotta ehtisi neljältä Varkauteen menvään bussiin. Ei onnistu. Ainoa järkevä vaihtoehto on omalla autolla matkustelu ja siinäkin ilmenee ongelmia. En nimittäin ole kovin kaksinen kuski ja jo Savonlinnaan ajeleminen aiheuttaa perhosia vatsaan ja stressiä, puhumattakaan nyt sitten Varkaudesta! Kuitenkin se tuntuu olevan ainoa ratkaisu jos haluan sinne mennä..

Täytyy vielä tuumailla, kysellä että jos ihmeitä himinöitä ei viikonlopulle ilmaannu, niin sitten otetaan sarvista härkää ja hypätään siihen pirun autoon ja ajetaan sinne Varkauteen. En ole käynyt siellä varmaan 3-4 vuoteen, olisi mukava käpästä katselemaan että mikä on nykyinen meininki. Rahaahan siinä tietty palaisi ja sille olisi parempaakin käyttöä, mutta mitäpä tuosta.

Nyt täytyy palata töihin. Voi jospa kello olisi jo kolme...

31-10-05 klo 10.25

Kylmä herätys lämpimästä viikonlopusta. Se on ohi, maanantai kolkuttelee jo ovelle ja minä pidän kynsin hampain kiinni sunnuntaista, joka valuu hiljalleen pois.

Voi hemmetti, en millään jaksaisi taas nousta ylös, taas suorittaa mekaanisesti aamutoimia, taas hypätä autoon ja taas ajaa työmaalle, Parikkalan Alkoon, työharjoitteluun. Vaan ei auta itkuvirsi, pakko mennä, muuten loppuu rahantulo. Oi jospa saisi töitä, loppuisi tämä ainainen työharjoittelu ja palkaton uurastus.

No, onneksi tämänkertainen työharjoittelu on suht' iisiä hommaa, kassamyyntiä ei ole ollenkaan, joten kuorman purku ja pullonpalautusten hoitaminen on ainoita nakkeja. Ongelmia tulee ajasta, lähinnä siitä kuinka sen saisi kulumaan niin että pääsisi jo kotiin. Jumalille kiitos nettimahdollisuudesta. Ja iltapäivälehdistä.

Vielä 45 minuuttia ruokapaussiin, mitähän rotanpäitä siellä tänään tarjotaan?