IRC-Galleria

Mikä on se asia mikä saa ihmisen menemään tietyn rajan yli? siis nythän puhutaan itsemurhasta tietenkin. Onko se stressi, velat, läheisen kuolema, addiktio(t) vai ihan yleinen masennus?
Luulen että syyllinen on pikemminkin tylsyys, turtuminen tai muunlainen joutilaisuus. On tullut oltua joutilaana ja välillä taasen ylityöllistettynä (ja aina alipalkattuna), kumpikaan ei ole ollut ovi onneen. Molemmat on ihan ok, mutta perkele silti sisintä kalvaa tämä vitullinen tyhjyys. -Miksi?

Miksi mikään ei oikein tunnu miltään? Ei teot, sanat, tapahtumat, sattumat... Kaikkiin reaktio on : "aijaa". Mummukin kuoli edellispäivänä ja se ei oikein herätä minkäänlaista tunnetta. Eihän se mukavaa ole, ei tietenkään, mutta...

Mutta luulen että se mikä minut tulee tappamaan on tämä tyhjä harmaus joka syö minua sisältä. Mä en jaksa enää olla edes vihainen. viha on aika puuduttavaa pitemmän päälle. ei kukaan jaksa aina nussiakkaan... :)

Ja miksi tuntuu siltä että mitään uutta ei tapahdu? Ja vaikka tapahtuisikin niin silti on sellanen fiilis että kyllähän tämä on jo nähty.. ei mitään uutta auringon alla. En enää halua tutustua uusiin ihmisiin. Mä tiedän/ tunnen jo ihan tarpeeksi tyypejä. Ja tiedän/tunnen ihan liikaa sellaisia henkilöitymiä joita en edes halua tietää/tuntea. Ja jos jaksais välittää tarpeeksi niin voishan muutaman napsia pois tästä kiertokulusta. Toisaalta miksi nähdä vaivaa kun osaahan nuo itsekin hoitaa asiansa..

Ja ne jutut... voi vittu! Mikä saa ihmisen luulemaan että mua kiinnostaa mitä sille on tapahtunut viimeaikoina? Toisaalta juttelu on ihan mukavaa, mutta niin on myös hiljaa oleminen. Puhutaan jos on asiaa.

En mä tätä elämää vihaa, mutte en mä tätä hirveästi rakastakkaan. Ihan sama. angsti go go.

En pidä itseäni järin itsetuhoisena ihmisenä (enää), mutta väistämättä välillä minut valtaa hirmuinen halu puhaltaa kynttilä sammuksiin. Eikä siitä sen enempää.