IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

Miltzu

Miltzu

Punainen jellona!

Uusimmat blogimerkinnät

Blogi

- Vanhemmat »

Paha yskä ja yhä paheneeTiistai 29.11.2005 18:40

Kipeenä on kiva olla! Kuukauden sisään on kertynyt nyt viisi sairaslomapäivää ja yksi etätyöpäivä (= eroaa sairaslomasta sillä että läppärillä oli työsähköposti auki) kurkun takia. Ensimmäiset 4 päivää melkein kuukausi sitten ja nyt viime viikolla kaksi päivää. Viikkoon en ole nukkunut kunnolla yskän takia. Tähän asti yskä on vaivannut vain öisin, tänään olen yskinyt päivälläkin. Onneksi sain aamulla yskänlääkereseptin, toiveet on korkealla, jos se auttaisi.

Näytänkin ihan zombielta. Se johtuu yskästä (silmistä vuotaa vettä kun yskin --> ne on punaiset), väsymyksestä (joka johtuu yskästä) ja siitä, että jätin meikkipussini lauantaina kaverille eli olen liikenteessä au naturel.

Illalla olisi luvassa kämpän tehosiivous, isä on tulossa käymään. Mikä on tietysti kiva asia, koska isä tuo mukanaan ison kasan hirven- ja naudanlihaa \o/ Kassillisella lihaa jaksan tarinoida sen kanssa yhden illan helposti...

Päivän mietelause:
"Jättäkäämme kauniit naiset miehille, joilla ei ole mielikuvitusta" - Marlcel Proust
Oletteko koskaan huomanneet, että kun uuden ihmisen kanssa tovin keskustelee niin usein löytyy jokin yhdistävä tekijä, paikka tai henkilö? Tai tuntuuko siltä, että aina tulee tuttuja vastaan, ihan sama missä sitä liikkuu? Musta tuntuu siltä vähän turhankin usein. Tässä joitain esimerkkejä.

Taustaa: Olen kotoisin pienestä Sysmän kunnasta Lahden ja Jyväskylän puolivälistä, asukkaita alle 5000, lukiossa minun aikanani alle 90 opiskelijaa, eli ei ihan kauheasti väkeä.

* Kävin viime viikonloppuna Imatralla (asun siis Tampereella). Pois lähtiessä istuin junassa samassa vaunussa erään sysmäläisen jätkän kanssa. Tosin vain naamatuttu, nimeä en muistanut.

* Samaisella Imatran reissulla vaihdoin junaa Riihimäen rajalla ja päätin samalla soittaa kuulumisia tamperelaiselle kaverille Hannalle. Hän naureskeli, että kaikki taas matkustaa junassa, hänen kaverinsa Elsa oli myös junassa matkalla Helsingistä Jyväskylään. Todettiin että olen sitten nousemassa samaan junaan. Meni matka rattoisasti Elsan kanssa ravintolavaunussa. Matkalla omasta vaunusta ravintolavaunuun bongasin vielä yhden hyvän koulukaverin samasta junasta.

* Tällä imatralaisella kaverilla on yksi kaveri minun lisäkseni Tampereella, nimeltään Jussi. Imatran kaveri oli viikko sitten Tampereella ja istuttiin yhdessä iltaa Hannan kanssa. Hanna jatkoi siitä sokkotreffeille pojan kanssa, kenet oli tavannut netissä. Tämä poika osoittautui tietysti Jussiksi. Eihän Tampereella siis voi olla muita sinkku-poikia.

* Laitoinpa itsekin nettiin ilmoituksen joskus aikana ennen tätä (ÄLÄ KYSY). Se ehtikin siellä olla 3 päivää, kunnes kuulin aiheesta vittuilua Imatran suunnasta. Koska tämä Jussi oli sen sieltä bongannut ja heti Imatralle raportoinut. Koska netissä on vain yksi ainoa deitti-ilmoituspalsta niin tottahan niin voin käydä. Sain ilmoitukseeni vastauksen myös vanhalta chat-tutulta, joka asuu Kemissä.

* No okei, tunnustan, olen tavannut yhden ihmisen tämän deitti-ilmoituksen kautta. Kun kerroin missä asun, hän jutteli että joku hänen tuttunsa on joskus asunut samoissa taloissa, että oli ollut muuttoapuna. Kun hän sitten näki missä asunnossa asun niin totesimme, että ostinpa sitten juuri hänen kaveriltaan asuntoni. Siinä kohtaa vähän kadutti, että olin jo ehtinyt kertoa paljonko siitä maksoin. Paljon, nimittäin.

* Kun tuo chat tuli tuolla jo mainittua, niin tulipa mieleen muutaman viikon takaa tapaus kun chatissa yksi nuori mies (vakiokasvo) kertoi kirjoittelevansa Kosovosta. Huutelin hänelle että mitäs Kosovossa, broidikin on siellä. Kerroin muutaman tuntomerkin veljestä ja siinähän se tietysti istui, chat-pojan vieressä viereisellä koneella juuri sillä hetkellä. No, pääsinpä lähettämään veikalle terkkuja Kosovoon chatin kautta.

*Pieneksi kyläksi tuntuu, että Sysmään ja sysmäläisiin törmäilee koko ajan. Esimerkiksi täällä Tampereella tulee kadulla vastaan usein Sysmän ajan tuttuja, yksi päivä mm. äitini seinänaapurin (paritalo) molemmat tyttäret. Hauska paritalo sinänsä, kun 4 lasta asunut tässä viime aikoina ja kaikki neljä muuttaneet Tampereelle siitä. Torstaina näin Onnelassa pikkuveljeni kaveria. Eikä telkkarikaan ole jäänyt osatta, Big Brotherin Antti A. on lukioajalta tuttu ja keväällä alkavassa Unelmakämpässä kisailee yksi lapsuusvuosien lähimpiä kavereita, Taneli.

* Tuolla aiemmin tuli mainittua tuo Hanna, niin onpa ollut jokunen hauska hetki hänen luonaan kun olen vaikkapa valokuvista bongannut omia koulukavereitani. Yksi Hannan parhaista kavereista seurustelee oman koulututtuni kanssa. Tai oikeastaan isompi yllätys oli tälle Hannan kaverille, kun hän huomasi Hannalla valokuvan, jossa oli hänen poikaystävänsä hyvä kaveri (mun exä) ja minä. Oltiinhan me sen tytön kanssa tavattu joskus näiden poikienkin kautta, mutta ei sitten osannut yhdistää. No, Tamperekin on ilmeisen pieni paikka, ei siitä mihinkään pääse.

* Viime viikolla olin Jyväskylässä työmatkalla. Valitin illalla kanavalla (n. 20-30 hengen ei-kovin-aktiivinen-joukko koulututtuja), että eivät ehtineet esitellä mulle tehdasta siellä. Yksi tyyppi kanavalta huuteli myöhemmin illalla, että "hitto kun olisin tiennyt, kyllä mä näin sut siellä ravintolassa istumassa, olisin voinut esitellä tehdasta". No kas kun ei tullut mieleen, että totta hemmetissä siellä on joku tuttu töissä.

* Joskus kuukausi takaperin vaihdoin galleriassa muutaman kommentin jonkun tamperelaisen tyypin kanssa. Seuraavana päivänä näin häntä sattumalta baarissa, sehän on selvä, koska Tampereella ei noita baareja kuitenkaan montaa ole. Olin liikenteessä parin kaverin kanssa. Eikös näistä kavereistani toinen ollut tämän galleria-tyypin lukioaikaisia koulukavereita ja vaihtoivat siinä muutaman sanasen. Myöhemmin myös kanavalta löytyi tuttu, joka tuntee tämän galleria-tyypin.

No tässä menisi loppuilta, jos nämä kaikki kertoisi. Tässä kuitenkin viimeisen kuukauden ajalta ekana mieleen tulevia. No ei, yksi vielä, parin vuoden takaa, on niin hyvä.

* Olin juuri aloittanut työni Tampereen Prismassa ja asunut kaupungissa muutaman kuukauden. Yksi työkaveri Suvi oli muuttanut Tampereelle hiljattain Pellosta. Siis Lapista, sieltä kaukaa kuitenkin. Kun hän kuuli, että olen Sysmästä hän kysyi heti tunnenko erästä Satua. Toki tunsin, Satun kanssa olimme 1-5 luokat kuin paita ja perse. Se aidoin "paraskaveri" mitä mulla on koskaan ollut. Satu ja Suvi olivat tavanneet aiemmin jossain yhtä odotettavassa paikassa kuin Suonenjoen mansikkapellolla kesätöissä. Ja mikäs siinä sitten, minä törmään Suviin Tampereella. Sitä on jaksettu ihmetellä monesti.

Ai niin, keväällä piipahdin Kiinassa työmatkalla. Pekingin lentokentältä bongasin yhden koulututun. Normipäivä siis.

Joskus oikeasti tuntuu siltä, että yhtään mitään ei voi tehdä ilman, että hetken päästä puoli Suomea tietäisi siitä. Tiedä sitten auttaako ulkomaille muuttokaan, pitää kokeilla...
Puolitoista tehokasta työtuntia takana. Kaksi työmeiliä kirjoitettu, päivän Ilta-Sanomat, Iltalehti ja ircquotes luettu, galleriaa selattu tovi ja purkillinen raejuustoakin meni kurkusta alas jossain välissä. Pöydällä lepää aivan käsittämättömän jännä, mielenkiintoinen ja mukaansatempaava kirja nimeltään "E-Suppy Chain" (by Charles M. Poirier & Michael J. Bauer) josta pitäisi olla referaatti tehtynä, öö... viime viikolla... Mutta ehei, tämä neiti kuuntelee musiikkia ja miettii mille sivulle seuraavaksi surffaisi.

Mietin tuossa yksi päivä, että pitäisköhän mennä ehdottaa pomolle sellaista diiliä, että jospa alkaisin tehdä oikeasti sen 7,5 tuntia päivässä töitä niin se voisi maksaa mulle 3-kertaista palkkaa, koska tekisin sitten 3 kertaa enemmän töitä mitä tällä hetkellä teen tällä nykyisellä (sääli)palkalla :) Koska siinä on se pieni riski että saisin palkankorotuksen sijasta potkut niin täytyy vielä vähän hioa sitä suunnitelmaa.

Vaan eipä se ole minun vikani että täällä on turhauttavaa istua. Minkäs sille mahtaa että koko muu osasto on tyyppiä "hierotaan tätä asiaa vielä kolme viikkoa, istutaan neljä pitkää palaveria joissa puhutaan ihan muista asioista, jotka ei kosketa kuin kahta läsnäolijoista, ja tullaan sitten vasta siihen tulokseen mihin olisi voitu päätyä puolen tunnin keskustelujen jälkeen". Firmalla menee taloudellisesti saakelin hyvin ja siinä mielessä joskus huvittaa että mitenköhän hyvin meillä oikeasti menisi jos täällä tehtäisiin ihan kunnolla töitä. Eikä vaan hierottaisi ja hierottaisi... Mullakin on kasa kehitysprokkiksia pöydällä, mutta en voi oikein tehdä niille mitään kun "analysoidaan tätä nyt vaikka jollain porukalla kahden viikon päästä ja katsotaan sitten mitä tehdään seuraavaksi".

Istutaan nyt sitten tässä se kaksi viikkoa odottamassa sitä analyysisessiota missä ei kuitenkaan lopulta päädytä muuta kuin sopimaan että pidetään taas sessio ensi kuussa ja että sitä ennen voitaisiin soittaa porukalla Robertille Ranskaan ja kysyä siltä kuulumisia, ei sillä että Robert tähän projektiin liittyisi mutta kivahan sille on videokonffipuhelu soittaa. Sen jälkeen voidaan taas yhdessä puoli tuntia solvata ranskalaisia ja miksei kaikkia muitakin kollegoita jotka eivät työskentele tässä kerroksessa. Ja ehkä vähän myös niitä samassa kerroksessa työskenteleviä, jotka eivät satu olemaan paikalla.

Eilisen konkreettisin aikaansaannos oli kaksi auki väännettyä klemmaria. No, eipähän liikaa vastuu paina, voihan sitä siitäkin 17 euron tuntipalkkaa nostaa.

Pitäisköhän alkaa etsiä uutta työpaikkaa?
Meneehän se perjantai näinkin! Päädyin viettämään koko illan himassa yksin, kone sylissä istunu vaan sohvalla, pupeltanu kaikkea outoa karppiruokaa (kylmää grillimakkaraa ja raejuustoa..), juonu konjakkia ja kuunnellu outoa musiikkia. Hirveesti oli ensin suunnitelmia mut mites kävikään, kaikki meni jotenkin vituiksi.

Muutenkin ollu hassu päivä tänään. Tai hassu on väärä sana. Paska voisi paremmin kuvata tätä päivää... Onnistuin taas tyhmyyttäni tai suurella suullani (kuvainnollisesti, ei se fyysisesti niin suuri ole) loukkaamaan tärkeää ihmistä ja ei vaan pysty käsittää miten onnistun aina tekemään jotain sellaista. Tärkeä ihminen, jos luet tätä (tiedän ettet lue mutta kirjoitan kuitenkin) niin olen pahoillani. Pahoillani siitä että valehtelin ja siitä mistä valehtelin. Varsinkin tuosta ensimmäisestä. Sitä et olisi ansainnut. Olen pelkuri.

Voi kun joku tulisi ja kertoisi mikä on se suunta johon otan seuraavan askeleen elämässäni. Mä oon jo aikoja sitten pudonnut kartalta. Yhtenä päivänä oon hirveen onnellinen ja seuraavana tuntuu ettei elämässä oo mitään sisältöä. Tänään puhkun kunnianhimoa kun huomenna menen töihin surffailemaan netissä kun työnteko ei kiinnosta. Järjen tasolla on hienoa olla sinkku ja viilettää menemään oman tahtonsa mukaan, tunnetasolla sinkkuus on perseestä ja olis vaan niin ihanaa kun olis oma kainalo mihin käpertyä. Pitäisköhän kirjottaa tästä biisi? Jos nyt ottaisin sen askeleen elämässäni et alkaisin niitä unelmia toteuttaa niin kun joskus uhkasin... Tosin yks biisi tästä aiheesta niin kaikki tärkeä olis sanottu ja sit olisin ihan "one hit wonder".

Keikkaa pukkaaTorstai 03.11.2005 20:41

Olis taas keikkoja kalenteri täynnä, sekä omia että muiden. Tai no ei ihan täynnä vielä mutta riittävästi taas :) Kunnon rundi tuossa parin viikon päästä kun ensin keikka perjantaina Raumalla ja perään lauantaina Imatralla. Suomi tutuksi -meininki jos molempiin nyt sit jaksaa lähteä. Jälkimmäiseen nyt ainakin olis tarkoitus. Rauman keikalla olis luvassa hillitön 15 minuutin setti, kyllä sellasta varten kannattaa lähtee Tampereelta Raumalle... Imatralla pääsis tekee outoja juttuja, soitellaan Imatra Big Bandin kanssa yhdessä.

2.12. soittelee Sonata Arctica Pakkahuoneella ja sinne on jo lippu hommattu, tänään kuulin et jopa seuraavana päivänä olis CMX samassa paikassa.

Aloitin maanantaina ala-karppaamisen taas, hienosti etenee! Eilinen oli raskas päivä kun nukutti ja masensi mutta tänään on mennyt jo paremmin. Ja niin kuin ennenkin, heti ekojen päivien jälkeen tuntuu olossa ja näkyy vaa'assa, vaikkei painon pudotus nyt ensisijainen tavoite olekaan.

Kohta treeneihin, vissii pakko alkaa käydä aktiivisesti kun noita pikkujoulukeikkoja tuntuis olevan...

Nukkumaan menemisen vaikeusKeskiviikko 02.11.2005 02:47

Mikähän siinä on, että nukkumaan meneminen on niin vaikeeta? Vaikka tietää, että kun kello soi aamulla seitsemältä on taas ylösnousu yhtä helvettiä ja sitä kiroaa itseään iltapäivään asti siitä että tuli taas valvottua. Ja tässä sitä taas seistään koneen ääressä ja poppi raikaa, vailla MITÄÄN järkisyytä valvomiselle. Jopa hampaat pesty jo, mikä on iso askel lähemmäksi nukkumista, kun sekin muuri jo ylitetty. Mutta ei, ei pääse nukkumaan. Sitten ihmettelee kun päivällä ei saa töissä mitään aikaan ja mikään ei huvita.

Ja pelkästään nettiä siitä ei voi syyttää, koska vähemmän-nettiriippuvaisina-aikakausina saman aiheuttaa TV tai aikakauslehdet tai kirjat. Liekö joku lapsuuden trauma kun silloin pakotettiin aikaisin nukkumaan ja tuli aina sadateltua iskälle ja äipälle et "sit kun mä oon iso niin mä valvon ainaski ihan koko yön". Tai sitten möröt sängyn alla vaan pelottaa ihan liikaa, että niiden kanssa voisi mennä vapaaehtoisesti samaan huoneeseen ennen kun on ihan pakko?

Ilmaisen viinan ihanuusTorstai 27.10.2005 15:42

Tulin juuri lounaalta ja koska en millään haluaisi tarttua työprojektiin jonka deadline on _vasta_ maanantaina, kirjoittelen tähän jotain hauskaa siitä mistä juoruttiin äijien kanssa lounaalla. Oli meinaan keskimääräistä hauskempi lounas.

Mietittiin porukalla että mikä helevetti siinä on, että ilmainen viina innostaa suomalaista. Ihan kun se viina nyt ylipäänsä olisi niin kallista, että ilmaista viinaa on sitten pakko kiskoa kuin viimeistä päivää. Joskushan se jopa jää viimeiseksi päiväksi. Juttu lähti alunperin liikkeelle excursioita, oltiinhan kaikki (ainakin entisiä) teekkareita ja monet panimo-excut ja yritysvierailut nähty. Ensin naurettiin hauskoja ilmaisen viinan excujen muistoja ja sitten alettiin miettiä, että mikä niissä nyt oikeasti niin hauskaa sitten oli: se, että pääsi häpäisemään itsensä kännissä Koffin toimitusjohtajan edessä vai se, kun kierrettiin Lappeenrannan UPM:n vaneritehdasta ympäri jäätävässä krapulassa vai se, kun kaveri pölli Accenturelta 5 pulloa kaljaa matkaevääksi.

Sitten keskusteltiin hyvistä ja nopeista kännäämistavoista, erityisen kokeilemisen arvoisena pidimme ideaa tamponin kastamisesta kossupulloon ja sen työntämistä sitten eri ruumiinaukkoihin. Tamppooni nenässä takaisi taatusi nais-onnen baarissa. Ja voisi sanoa, että oli omat viinat baarissa mukana. Puitua tuli myös perinteinen "pää kaljuksi, partakoneella haavoille, Mobilatia päälle ja suihkumyssy kaiken kruunaa"-keino. Kaveri ehdotti että jos ei toimi niin buranaa vielä rouhittuna päälle niin pakko toimia. Mobilatihan on ihan törkeen kallistakin, voisi kuvitella että kossulla saisi pään silti halvemmin ja paremmin sekaisin? Toinen työkaveri sanoi opiskeluaikoinaan valvotuissa olosuhteissa (tutkijaluonne, selkeästi) testanneensa pystyykö juomaan puolen litran viinapullon raakana parissa tunnissa. Hyvin oli pystynyt, kuulemma. Seuraukset olivat olleet, quote, "devastating". Ei tunnu isolta määrältä kyllä, ehkä harjoituksen puutetta. Toisin kuin sillä salolaistytöllä, joka pääsi lööppeihin jo 14-vuotiaana tultuaan löydetyksi ojaan sammuneena yli 4 promillea veressään. Toista se oli silloin kun MINÄ olin nuori.

Vankoilla harteilla lepää tämänkin maan tulevaisuus, kun kaksi diplomi-insinööriä ja kaksi melkein-diplomi-insinööriä eivät saa tämän intellektuellimpaa keskustelua aikaan. "Olisko hei hiukan hassua olla baarissa tamppooni nenässä". Joo-o...

Zorron yöstä nouskaaTorstai 27.10.2005 03:28

Justiinsa, käytiin sitten katsomassa uusi Zorro-elokuva ennakkoon Plevnassa (Tampereella siis). Voi hyvä jumalani miten huono! Siis niin huonoa leffaa en muista ihan hetkeen nähneeni, ainakaan teatterissa. Ekan viiden minuutin jälkeen harkitsin jo kotiin lähtemistä, tunnin kohdalla haaveilin siitä että olisin kotona keittämässä kahvia ja irkkaamassa. No, ehkä tuo kertoo enemmän minusta kuin leffasta ;)

No ei, se oli huono, myös niiden kavereiden mielestä joilla ei ole netti-addiktiota. Miksikö se oli huono? Vaikea eritellä... Huono juoni, huono näyttelijäntyö, erittäin kankea dialogi, äärimmäisen ennalta-arvattava, patrioottinen jenkki-ihqutus, pakollinen rakkaustarina tungettu mukaan ja sekin niin kornisti... Jopa Banderasin ja Zeta-Jonesin suutelukohtaukset oli tönkköjä. Siis näytti niin vastenmielisiltä suudelmilta etten todellakaan olisi halunnut olla kummankaan paikalla. Ja kaiken huipuksi Zeta-Jones ääntelehti niiden tönkköjen suudelmien aikana kuin B-luokan pornofilmissä.

Yhdestä asiasta olen sentään kiitollinen: En maksanut sen näkemisestä mitään.

Off topic: Kurkku edelleen kipeä, saas nähdä suoriudunko töihin huomenna kuitenkaan :(

Ensilumi maassa!Keskiviikko 26.10.2005 14:47

Viimeinen (toivottavasti viimeinen ainakin) sairasloma-aamu alkoi mukavalla näyllä kun ensilumi on satanut yöllä maahan. Jouduin nappasemaan oikein kuvan siitä todisteeksi. Lumi on kivaa silloin kun on sisällä lämpöisessä eikä tarvitse lähteä ulos palelemaan, liukastelemaan ja tarpomaan polvia myöten hangessa. Kohta sekin on edessä, pitäis lähteä kauppaan ja postiin jotka on molemmat aika lähellä mutta tasan vastakkaisissa suunnissa tästä kämpältä lähtiessä.

Sairastaminen ei oo kyllä yhtään kivaa. Eihän tää kotona makaaminen sinänsä mitään, mitä nyt hiukan tylsää on ollut ja vähintäänkin epämukavaa kun kurkkuun on sattunut aika pahastikin välillä. Mutta tänään olisi ollut työmatka Jyväskylään mikä oli nyt pakko jättää väliin, mikä harmittaa. Ja huomenna kun menen töihin niin ei ainakaan tekeminen lopu kun en ole neljään päivään tehnyt käytännössä juurikaan töitä ja nyt pitäisi sitten tehdä kaikki rästiin jääneet hommat kun palaa toimistolle. Voishan niitä kotoakin tehdä mutta ei ole kipeänä jaksanut ja kai se on joku tyhmä periaatekin että kipeenä ei töitä tehdä.

Mutta onpahan mukava "työviikko" kun ei oo kun kaksipäiväinen. Sitten tuleekin jo taas viikonloppu! Lauantaina olis kaverin synttärit, ja synttäreitä juhlitaan kutsujan mukaan "vetämällä pää täyteen" joten sen taas sitten tietää miten siinä käy.
- Vanhemmat »